Jotain minusta -haaste

Kruunuvuokko Puutarhan lumo -blogista laittoi minulle haasteen aikoja päiviä sitten.

Itsestä onkin vaikea kertoa ja moni uusi haaste on ehtinyt virrassa vieriä ennen kuin pääsin tähän vastaamaan. Haaste on ilmeisesti kiertänyt jo jonkin tovin, koska ihan alkuperäistä haastajaa en enää löytänyt. Kuviksi valikoitui perennoja, joita harvemmin olen esitellyt.

Kirjomaksaruoho, takana matala kääpiöneilikka, edessä jokunen ketoneilikan nuppu.

Asun: Vanhassa 50-luvun omakotitalossa hiljaisen pikkukaupungin torin tuntumassa.

Innostun: Monistakin asioista, toisista palavasti, toisista laimeammin. Puutarha, lasityöt, kiinan opiskelu ja sukututkimus ovat olleet elämässäni palavan innostumisen aiheita, neulominen kuuluu toisaalta kausi-, toisaalta kestoinnostuksiin. Liikunnasta innostun hetkittäin, penkkiurheilusta en tippaakaan. Lukeminen on aina ollut intohimo, nyttemmin kirjojen kuuntelu vie paljon aikaani. Minussa elää jonkin sortin esteetikko, ja saatan "pikkuisen" innostua miettimään kivien värejä ja muotoja, asettelemaan kukantaimia useampaan vaihtoehtoon ennen kuin mielestäni täydellinen asetelma on hahmottunut.

Harmaamalvikki on kova siementämään, ja sitä on kaikkialla...

Ihailen: Ihmisiä, jotka jaksavat olla aina myönteisiä ja perusiloisia. Heidän lähellään on hyvä olla. Ihailen myös aikaansaavia ihmisiä, sellaisia jotka uutterasti pikkuhiljaa nakertavat ja saavat ihmeitä aikaan.

Ilostun: Pienet hetket, joskus mitättömät asiat tuovat iloa. Ilostumiseeni ei tarvita suuria eleitä, tunteita tai yllätyksiä ja kukkakimppuja. Usein hymy tuo ilon.

Loppusyksyn punahattu kirpakassa säässä.

Luonnettani kuvaa: Seesteisyys ja rauhallisuus ovat kai useimmin mainitut ominaisuudet minua kuvattaessa. Ja oikeassa ovat.

Haluan ympärilleni: Nautin illan hiljaisuudesta työpäivän hälinän jälkeen. Kaipaan sopivassa määrin läheisten seuraa ja hiljaisuutta.

Tarhakellokärhö Rooguchi on todellinen ilo, kaunis ja kukkii pitkään.

Haaveilen: Matkustamisesta, pitkistä ja lämpöisistä kesistä. Puutarhaan haaveilen suuria muutoksia; se tosin jää usein suunnitteluun ja ideointiin. Niistä joku haave toteutuu, toinen ei. Enemmän haaveilu on kauneuden nälkää, joka ei ota laantuakseen, vaan mieli hakee aina uusia ratkaisuja.

Rusopäiväliljani ovat hieman oikukkaita, enkä ymmärrä mitä teen väärin.

En luopuisi: Usein asiat vain tapahtuvat, ja ne on hyväksyttävä riippumatta omasta tahdosta. Mutta tärkeistä asioista, läheisistä, ystävyydestä, rakkaudesta, en luopuisi. Enkä ihan hevillä puutarhastakaan, sillä se on minulle hyvin tärkeä. 

Sinisten iisoppien joukkoon kasvoi myös vaaleanpunaisena kukkivia taimia.
Kyllä, kiitos!

Olette ehtineet postausteni välillä julkaista upeita kirjoituksia ja ajatuksia puutarhasta. Ystävänpäivää varten olin varannut alla olevan kuvan. Sen myötä toivotan jälkijunassa hyvää ystävänpäivää, sitä todella tarkoittaen. Olette vähän vahingossa ystäviä, kuten tuo sydän on piirtynyt omenan kylkeen. Sellaisia ystäviä, joista suurinta osaa en ole koskaan tavannut, mutta meillä on silti yhteisiä mielenkiintoisia juttuja jaettavaksi, ja usein mietin mitä kullekin kuuluu, miten menee jne.

Kotimaisen omenantuottajan terveiset?

En jatka haastetta haastamalla ketään erityisesti, mutta poimi nuo otsikot ja kerro jotain itsestäsi, jos tämä haaste ei vielä ole tiellesi osunut.

Varsankelloa kylvin vuosia sitten ja se on osoittautunut oman tiensä kulkijaksi.
Kasvaa missä lystää ja kulkee minne haluaa.

Puutarhasta on moneksi – osa 3

On asennevamma, jos puutarha muuttuu työleiriksi

Kiireessä ei huomaa, miten tiikerinliljan pilkut sointuvat taustan koristeomenapuun lehtiin.
When busy, you don't realize how perfectly lily dots suit to purple colours at background.
你太忙， 你不看见了颜色的漂亮的。

Ensimmäisinä puutarhainnostuksen vuosina tein keväisin listan kesän aikana tehtävistä töistä. Viiva yli, kun homma oli suoritettu. Kaksijakoinen juttu – joko luettelo kannustaa, tai sitten tulee takkiin ja tosissaan. Jos ottaa jälkimmäisen turkin, asia vain pahenee syksyä kohti. Aikaahan ei saa lisää. Kun on syksy, on syksy.

Vuosien saatossa on sentään jotain uponnut kaaliini ja tunnen omat rajani paremmin, mutta melkeinpä joka syksy huomaan haukanneeni vähän liian ison annoksen. Nyttemmin lista on siirtynyt paperilta tai koneelta pelkästään pääkoppani sisään, karsiutunut ja menettänyt auktoriteettiaan. Jos on yliviivaamatonta suurin osa listasta, niin ensi keväänä jatketaan. Puutarhassani saan jopa istahtaa, torkahtaa riippumattoon ja jättää pudokkaat keräämättä, jos siltä tuntuu. Totta puhuen siltä on tuntunut. Vanhuus, laiskuus, välinpitämättömyys,… tai sitten vaan ihana joutenolo, jolla tankkaan voimaa talveen.

If garden turns to a labour camp, it's a wrong attitude

Pienistä asioista löytyy ilo.
Joy lives in a small things.
我很高兴小事。

I had a habit at springs to make a list of jobs to be done during following summer. Line marked up, when work was done. Coin has its two sides – either it encourages you or shit hits the fan. Whether things go to latter direction, it gets worse by the autumn. Time can’t be bought; when it’s autumn, it is autumn.

Over the years I’ve learned something and I know my limits better, but still nearly every autumn I realize I’ve greed too much. Nowadays list of jobs has transferred from papers and computer to my mind, shortened a bit and lost its authority. If there is most of the list unmarked, let’s continue next spring. In my garden I’m allowed to sit down for a moment, take a nap in hammock, or leave drop apples under the tree. If I feel so. And I’ve felt so, to be frank with. Old age, laziness, neglect,… or just lovely leisure to gather power for winter time.

园艺一样强制的工作，姿态不好

Ehkä huomenna kerään omenat.
Maybe tomorrow I pick apples.
我可能明天采苹果。

每个春天我做了一个单。这些工作我做在夏天。工作做了，我写上单。这样的单好还是不太好。许多工作，秋天来，不可以买多一点时间。

我学会了一点，但是每个秋天我想我有许多工作。现在我工作单没有上纸还是在计算机写得。只在头里面。单也长得多， 不太多有意思。许多有工作不做了，我下春天做。在我的花园我可以坐一点，睡觉还是不采苹果。我不要做花园的工作， 我不做。我老，有个人想我不努力，我不要照顾我的花园，。。。还是我想有空一点。