Pionipenkin luiska

Pionipenkin luiskaan viime kesänä istutettujen taimien kasvua on ollut ilo seurata kevään mittaan. Puhun edelleen keväästä, sillä ajatuksissani olen vielä juhannuksenakin kaiken alussa, odottaen loman ja kesän tuloa.

 

Olin istuttanut pionien luiskaan polkua kohti madaltuvia perennoja. Korkeimpina kolme kärhöä pääsivät aivan pionien tuntumaan. Niiden eteen istutin kurjenpolvia ja punatähkän, neilikoita ja rentoakankaalia hieman alemmas. Kaikki ovat lähteneet kasvuun, vaikka kevät oli jäätävän kylmä.

Kääpiöneilikka on osoittautunut erittäin soveltuvaksi kasviksi aivan polun rajaan. Se viihtyy ohuessa mullassa, on tiivis kasvultaan ja ennen kaikkea todella matala; kukkavarsineen se hädin tuskin yltää kymmensenttiseksi.

Sokkona ostin viime kesänä torilta kolme neilikkaa, joiden pitäisi kukkia vaaleanpunaisina. Ihastuin niiden hopeanharmaalle vivahtavaan lehdistöön. Nupulla ovat ja pian näen, mikä on iäkkään, taimia myyneen miehen käsitys vaaleanpunaisesta. Toivottavasti ei ihan pinkki, sillä onhan jo punatähkä ja kääpiöneilikkakin aniliinissaan tujua tavaraa. Ja tietysti itse pionit kukkulan laella, Edulis superba on pinkkien kuningatar! Miten näin on päässyt käymään?

Samaiselta kauppiaalta ostin sammalleimua, vaaleanpunaista sekin, tosin raidalla ja heleänvihrein lehdin. Miten kaunis se onkaan nyt kukkiessaan. Taimet ovat ilmeisesti Candy Stripe -lajiketta, valkoisella kukalla ja vaaleanpunaisella raidalla. Ne istuvat kuin nenä päähän kääpiöneilikan harmaanvihreään taustaan ja kurjenpolvien vihreyteen.

Sininen meri odottaa edelleen tuloaan puutarhaani. Siinä toivossa istutin vaaleanpunaisten ja pinkkien seuraan sinisiä ja violetteja kurjenpolvia. Oikein listan kanssa menin Perennapuutarha Pöntiselle ja monta kurjenpolvea sainkin hankittua. Kurjenpolvet ovat minulle melko uusia tuttavuuksia ja vasta opettelen niiden sielunelämää. Vaikuttavat melko mutkattomilta tuttavuuksilta. Rentoakankaali pääsi reunustamaan molempia kiviportaita ja kukkii nyt syvän sinisenä. Nopeasti tuntuu leviävän.

Jännityksellä odotin kärhöjen silmujen ilmaantumista maasta. Viimein nousivat ja tarvitsevat jo kipeästi tukia. Ensi hätään saa tulppaanin varret ja puinen keppi riittää. Niihin ne hanakasti tarttuvatkin; Diana, Rooguchi ja Arabella. Eilen niitä ravitsin, jotta vahvistuvat ja kukkivat runsaasti.

Tulppaaneista Queen of Night pionien välissä jaksoi kukkia toissakesäisistä sipuleista, uudet Purple Flag ja Elegant Lady ovat kukkineet viileässä säässä uskomattoman pitkään ja ryhdikkäinä. Ukkolaukka somistaa pionien ja likusterisyreenin avautumassa olevia nuppuja. Ehkä täysi kesä koittaa, kun nämä vielä aukeavat ja pääsen lomalle.

Toistuva muoto

Minua kiehtoo puutarhassa muotojen toistuminen.

Osittain tarkoituksella, osittain intuitiolla olen kerännyt kiviympyrälleni samaa kaarta, ympyrää tai pallon pyöreyttä omaavia kasveja ja esineitä. Isot ja pienet yksityiskohdat kertaavat näitä muotoja. Muutama topakka suora linja antaa ryhtiä. Sekaan on eksynyt myös mitä-sattuu-linjaa, kun innon vallassa on tyylipuhtaus päässyt unohtumaan.

Pyöreiden kivien kaarevat jonot toistuvat ruukun aluslautasen tiplakoristelussa. Ruukun pystyraidoilla on sama viuhkamaisesti avautuva linja kuin iiristen lehdillä omenapuun alla.

Kesällä omenapuun runkoja kiertävä köynnöshortensia puhkeaa laakeisiin pyöreähköihin kukkaterttuihin, syksyllä omenat toistavat samaa täyteläistä muotokieltä, ja yllättäen puutarhapenkin selkänojalla on tismalleen sama kaari kuin hortensian lehtiruodilla.

Pienet aurinkokennoilla toimivat pihavalot ostin syksyllä, mielessäni pionien pyöreät nuppupallot ja ukkolaukan kukinnot. Talvella pienet tuikut yhdistyvät kaartuvaan kivimuuriin ja kiviympyrään, jonka muoto paljastuu ohuen lumen läpi.

Lehtosalvia kasvattaa ensin ruukun pystyraitojen suuntaisesti kukintovarret, mutta loppukesällä kukinnot kiertyvät kauniisiin kiehkuroihin. Samat kiehkurakaaret toistuvat tuoksuherneen versoissa ja puutarhapenkin selkänojassa. Pallerolaukka raukka ei tiedä, ollako luontonsa mukaan ryhdikäs vai kaartuako kiehkuralle.

Jaloangervolla on pienet helminauhat kauniisti kaartuvissa varsissaan ennen kukkien aukeamista. Taustan taatanmiekkojen toivon lähtevän kasvuun ja antavan viuhkamaista ryhtiä istutukseen.

Kääpiöneilikkaa istutin maanpeitoksi kivimuurin lähelle. Kasvi on pyöreä muodoltaan ja sen kukkavarret suorastaan pingottuvat ilmavaan palloon lehtien ympärille. Ukkolaukka on ylitse muiden. Siinä yhdistyy ryhti, suorat viivat, viuhkamaisuus ja pyöreys.

Tervetuloa lukijakseni, Maatuska, blogista Selätön puutarhuri!