2022-12-03

Puutarhavuosi 2022

Ensimmäinen mielikuva menneestä vuodesta on kesän kirkkaansininen taivas ja lämpötila lähellä tai peräti hellelukemissa. Piti tarkistaa kesän ennätyssaldo: pikkukaupungissamme mitattiin 11 päivänä Suomen korkein hellelukema. Mielikuva oli siis ihan oikea.

Pitkään sai kunnon säitä odottaakin. Toinen mielikuva vuodesta on korkeat hanget. Lumesta ei meinattu päästä eroon. Melkein itkuksi pisti, kun huhtikuussa vielä ripsoi kymmenen sentin lisäkerroksen. Sulamista odotellessa ennätin leikata kuivia oksia jo muutenkin korkeaan oksakasaan ja silppuria sain huudattaa kokonaisen viikonlopun ennen kuin rytöläjä oli hakkeena. Koska oli pitkä kevät, idea- ja suunnittelupuolen lista vain kasvoi, ja tuska sen myötä päästä niitä toteuttamaan.

Ekaa kertaa:


Käyttelin porakonetta ja sain aikaiseksi viljelylaatikot. Niiden ympärille olikin päheetä levittää "oman maan silppua". Vaikka laatikoiden nikkarointi työnä on yksinkertainen, koin suurta onnistumisen tunnetta. Kesän mittaan laatikoista tuli yhä merkittävämpiä, kun siemenkylvöt itivät ja sain viljelyksiltä satoa ja silmäniloa. Kastelukannua tarvittiin usein, sillä kuivuus koetteli ensin alkukesällä ja sitten vielä heinä-elokuun ajan. Ekaa kertaa kylvin myös heiniä, sininataa, josta toivoin ja sainkin taimia paahdepenkin reunalle.

Tappiot:


Aikaisin keväällä käyn läpi kukkapenkkien lehtipeitot, murustelen niitä pienemmäksi ja jätän murskan kasvien väleihin hajoamaan. Paksu kerros rapsakoita tammenlehtiä tuntuu olevan erittäin hyvä suoja perennoille vähälumisina kausina. Tänä keväänä taisi paremminkin olla ongelmana paksu lumikerros, joka ei olisi millään halunnut sulaa pois. Jänis vei veronsa heti kasvun alettua käyden lyhentämässä kurjenkellojen lehtituppaat. Kukkivat sitten elokuun lopulla, eivät normaaliin tapaansa heinäkuussa.

Talven menetyksiä ei siis ollut, ainoastaan osa kiinankatajista oli jälleen alkukesällä ruskeina, vaikka ovat yli 10 vuotta vanhoja. Annoin niille lähtöpassit, koska en halua huputtaa niitä ikuisesti. Saattaa olla jotain sairauttakin, koska ei tunnu olevan merkitystä onko ne olleet suojassa tai ei. Kesän helteissä en ymmärtänyt, että jaloangervot ovat janoisia kasveja tai että niiden kasvualusta oli päässyt pahasti kuivahtamaan. Saapa nähdä nousevatko keväällä.

Ostoksia:

Puutarhaan ostin multaa 15 säkkiä, kalkkisäkin, purkin kanankakkaa, 2 pionia, 3 varjohiippaa ja syysleimun, ilmeisesti Wilhelm Kesselring nimeltään. Aikaisin keväällä ostin pari pussia tomaatinsiemeniä ja viljelylaatikoihin salaattien ja mausteiden siemeniä. Paljon siemeniä löytyi vanhoista varastoista. Lähes ekaa kertaa (edellisestä kerrasta ainakin 15 vuotta) ostin myös miekkaliljojen ja daalioiden mukuloita. Äitienpäivälahjaksi sain nietospensaan taimen.


Paras ostos aikoihin:

Trimmerin hankimme jo kaksi kesää sitten. Ihan tavallinen vempain ladattavilla akuilla. Kulmatonttiamme kiertää ikävän viistot ojat kahdelta puolen ja niiden nurmikko on suorastaan viheliäistä leikata ruohonleikkurilla, erityisesti jos nurmi on päässyt pitkäksi. Kummasti on vähentänyt tekemisen tuskaa, kun voi pidentää trimmerin varren ulottumaan ojan pohjalle asti, eikä tarvitse itse linkuttaa epätasaista pintaa. Leikkausjälki ei toki ole samaa kuin jos ruohonleikkurilla vetäisi, toisaalta voi jättää nurmikon kukat pidemmäksi aikaa kukkimaan.

Mitä tein lomalla?

Ihmettelin itsekin kunnes tajusin, että kesälomasta hupeni 1½ viikkoa koronassa ja viikon vietin Englannissa. Tänä kesänä ei ollut ylimääräistä ylitöistä kertynyttä viikkoakaan, kuten tavallisesti, joten aika vapaaseen oloon omassa puutarhassa tuntui todella lyhyeltä. Osa lomasta suli myös helteiden pehmentämänä. Oli ihan hyvä taktiikka aloitella puutarhajuttuja keväällä heti kun vain ulos pääsi. Muuten olisi jäänyt "kaikki" tekemättä. Ainakin kuvasin paljon ja nautin edellisen syksyn kukkasipulien loisteesta. Tänä syksynä en sitten ostanut sipulin sipulia ensi keväälle.

Mitä tein tai jäi tekemättä?

Kannattaa haaveilla paljosta, niin saa jotain aikaiseksi, näyttää olleen mottoni. Tekemättä jäi kasvimökin edusta, kasvimökin viereisen kukkapenkin osittainen uudistaminen, vuohenputkisota jäi puolitiehen, vuohenkellosotaa en edes aloittanut, talon vierustan kiveysten kunnostus jäi haaveeksi,... Mutta viljelylaatikot tuli valmiiksi, kirsikkapuu tuli ehostettua, talous- ja lehtikompostit tyhjennettyä, pitkä aita leikattua ja varjopuutarhan polut siivottua rikkaruohoista ja katekin levisi sinne ihan viime töinäni loppusyksyllä.




Niin ja tietysti satokausi on oma souvinsa. Elokuun päärynä kukki enemmän kuin koskaan ja teki myös hedelmää enemmän kuin koskaan. Sen satokausi on hyvin lyhyt ja väistämättä paljon meni myös hukkaan, kun en ennättänyt säilöä tai kerätä talteen. Kumminkin on nyt päärynähilloa ja päärynäsuikaleita talven ilona. Omenasato ei ollut mitenkään valtava, ja olin siitä hyvilläni, sillä omenat olivat jo alkukeväästä matojen mieleen. Viljelylaatikoista sain paljon mieleistä säilöttävää, ja kasvimökistä tomaatteja.

Englannin reissu oli ihan oma lukunsa ja olenkin Harlow Carrin puutarhanäkymiä jakanut parissa postauksessa aiemmin. Kun on paikallinen apuna lomaohjelman suunnittelussa, tulee reissusta antoisampi. Molemmat kun olemme hurahtaneet kasveihin, oli loma puutarhapainotteinen. Ehdittiin käydä myös Yorkissa nähtävyyksiä katsomassa, Leedsissä ostoksilla ja Riponissa kartanon puutarhassakin. Kyllä oli kartanon oheistaimimyymälän tarjonta herkullinen. Harmi kun britit eivät enää ole EU:ssa ja kasvien tuominen on käytännössä ihan mahdotonta yhä vieläkin brexitin jälkeen.  No, enpä tiedä kuka ne olisi matkalaukkuuni saanut sullottua tai mielihaluni raahattua. Toin sitten puutarhakirjoja, joista siellä on ihan huikea tarjonta.

Minna Hiidenkiven puutarhasta laittoi haasteen alulle, minulle haaste kiersi Marjukalta Tutkimusmetsän puutarhasta.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja, Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista.
3. Haasta muutama blogi-ystäväsi mukaan.

Haastan Riinan blogista Versoja Vaahteramäeltä sekä Katjan Päivänpesän elämää -blogista.


Toisen kierroksen siemenkirjeen lähetin menneenä maanantaina eteenpäin. Osallistuminen siemenketjukirjeeseenkin oli uutta. Olipa antoisa, odotuksentäyteinen kokemus, ja odotus jatkuu. Puutarhavuoteni päättyi (vaiko puutarhavuosi 2023 alkoi?), kun kylvin siemenkirjeessä tulleita siemeniä purkkeihin ja kiikutin ne viljelylaatikon suojiin talveksi. Ehkä marraskuinen kylvö kylmäkäsittelyyn on alku, toivon niin.


 

 



2022-11-19

Aukot puutarhassa

Ilta-auringon säteet pääsevät matalan aidan yli.

Tammen varjo pyyhkii kukkapenkin yli.
Muistan vähitellen kumartaa omenapuun oksaa alittaessani.

Huomasin, että pienessä puutarhassani kohdat, joissa olen vuosien saatossa harrastanut puutarhan uudistamista, ovatkin keskikesällä melkoisia sokkeloita. Kasvusto on korkeaa, runsasta, tiivistä ja näkyvyyttä peittävää. Näin olen halunnutkin. Puiden kasvaminen on entisestään rehevöittänyt puutarhan ilmettä ja luonut seinien lisäksi myös katon istutuksien ja itseni ylle. Katto on usein niin matalalla, että joudun kumartelemaan poluilla kulkiessani.

Raja-aidan verkon läpi siivilöityy tärkeä annos valoa syreenien alle.

Hemlokin harvahkot oksat jättävät kurkistusreikiä tuijien välissä.

Kolme polkua katoavat yhtenäisen kasvuston lomaan.

Tästä seuraa väistämättä tarve aukkopaikoille, avoimille tiloille, tai edes pienille rei'ille, joista kurkkia ulos. Mitä enemmän haalin pensaita tai korkeita perennoja, saati puita puutarhaani, sitä tarkempi joudun olemaan istutuspaikkojen suhteen. Tökkään kepin multaan ja siinä sitten kiertelen ja kaartelen puntaroimassa kohtaa monelta suunnalta. Ehkä siksi keväällä ostettu tarhanietospensas vartoi kesän taimiastiassa viljelylaatikoiden vieressä ja pääsi sijoilleen vasta lokakuun alussa, kun oli jo selvästi sen näköinen, että eikö tässä talossa voisi jo päästä talvilevolle. 

Halusinko katulampun pylvään osumaan keskelle aukkoa?

Omenapuu hengittää likusterisyreenin niskaan.

Paikoitellen olisi käyttöä raivaussahalle ja päinvastoin pitäisi poistaa esteitä ja lisätä paikalle osuvan valon määrää tai avartaa kulkureittiä kutsuvaksi. Sitten on asioita, joista en luovu. Esim. iso tammi saa kasvaa ja laajeta vielä isommaksi ja varjostavammaksi. Edessä onkin sen alla olevan kukkapenkin kasvillisuuden vaihtaminen varjon kasveihin. Eipä siinä ole harjaneilikka tai verihanhikki kukoistanut enää vuosiin.

Naapurin kontti on viikon päästä ehkä toisessa kohtaa.

Kirsikkapuu keskellä pihaa. Ehkä perennoille olisi tilaa?

Sentään on vielä monessa paikkaa taivas auki ja nurmikkoakin tuskaksi asti, joten ihan pimeän varjoon en ole kaikkia kasvejani ja itseäni tunkenut. Tarkkana saan kumminkin olla, ja täytyy pitää tuumaustauko ennen kuin koko tontti on umpinainen viidakko. Erityisesti, kun Englannin reissun siivittämänä haaveilen laajasta värikkäästä kukkaistutuksesta, jonka kasvit viihtyvät paremmin valossa kuin varjossa.

Katse kulkee polun jälkeen kukkapenkin ohi kohti valoa.

Hehkuva auringonpaiste aidan päässä saunan seinustalla.

Keräsin kuvia puutarhani aukkopaikoista. Monissa kohtaa on ihan veikeää, että katse luontaisesti seuraa kohti valoa. Monissa taas on vaaran paikka vahingossa tukkia ainoa valopiste tunnelin päässä. Kompostin ympärille en voi istuttaa enää mitään. Liikkumatilaa täytyy jäädä tyhjennykseen ja kottikärryjen lykkimiseen.

Tuolla on astinkivet, mutta loppukesällä tuskin itsekään löydän niitä.

 
Kurkkaus värintäyteiseen maailmaan!

Haastan sinut miettimään omaa puutarhaasi ja kirjoittamaan postauksen sekä onnistuneista että harmillisista aukkopaikoista. Ovatko aukkopaikat näkymän kannalta ehdottoman tärkeitä pitää avoinna, vai haluaisitko pikemminkin istuttaa rutkasti lisää peittääksesi taustan?

2022-10-29

Harlow Carr - värien sinfonia

Edellisessä Harlow Carr -jutussa tutustuttiin puutarhan maisemasuunnitteluun. Nyt esittelen puutarhan perennaistutuksia ja erityisesti kukkapenkkien värivalintoja ja -yhdistelmiä. Antoisia selailuhetkiä sadepäivään!



Perennojen osalta vierailumme heinäkuun lopulla osui kypsien ja vahvojen värien sykähdyttävään sinfoniaan. Heleät ja vaaleat kevätvärit ovat kuihtuneet ja loppukesän hehkuvat värit päässeet parhaaseen loistoonsa.





Alueella on kaksi valtavaa, leveydeltään yli 20-metristä kukkapenkkiä, jotka halkovat maiseman koko puiston pituudelta. Lisäksi on useita pienempiä lämpäreitä. Vaikka eri lajeja on uskomaton määrä, on istutukset sommiteltu taidokkaasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä on ihan valtava taidonnäyte.





Olimme varanneet runsaasti aikaa, joten puutarhaan tutustumiseen, väriyhdistelmien huomaamiseen, katseluun ja kuvaamiseen sai uppoutua rauhassa. Kotiin päästyäni olen viettänyt useammankin hetken tutkiessani kukkaistutusten koostumusta. Olen yrittänyt ratkaista, mikä istutuksissa saa ne näyttämään niin hienoilta.





Yhtenäisyys on yksi avaintekijä. Vaikka sininen, keltainen ja punainen perenna kasvavat lähellä toisiaan, eivät värit riitele keskenään. Perennojen taustalla on usein niihin erittäin hyvin sointuvia kasveja. Sininen perovskia taustallaan lehtoängelmä, punainen pipo taustallaan tummanpunertavaa maksaruohoa ja keltainen helenium taustallaan jotain toista keltaista. Voi siis istutella reilusti täysin erivärisinä kukkivia kasveja yhteen kunhan huolehtii, että ryhmän yksittäiset kasvit sulautuvat viereisiin ja kauempana oleviin sävyihin.





Tämän oivaltaminen oli avartavaa. Turhaan ei puhuta pihasuunnittelussa toistosta, siitä miten väri ja sen sävyt kertautuvina antavat rytmiä ja toisaalta yhtenäisyyttä puutarhaan. Tämä näkyy lähestulkoon jokaisessa kuvassa, jossa kameraan on osunut taustaa mukaan. Ja se taustan väripilkku ei ole siellä sattumalta. Kerrassaan mestarillista suunnittelua Harlow Carr:in väeltä.





Selkeästi perennapenkeissä on väriteemoja. Lämpöiset oranssit, lämpöiset keltaiset välissään tummat luumunpunaiset ja vastaväreinä erisävyiset vahvat lilat ja siniset. Lähivärejä ja vastavärejä on sommiteltu taidokkaina yhdistelminä. Pienemmässä määrin löytyy vaaleankeltaisen ja sinililan sävyjä yhdistettynä heinän ruskeisiin. Mielenkiintoisia yhdistelmiä persikanvärisen ruusun kanssa.





Itse lajivalinnat eivät Pohjois-Yorkshiressä sijaitsevassa puutarhassa aivan valtavasti poikkea meillä kasvatettavista. Jopa yllätyin, miten paljon löytyi tuttuja perennoja. No, osasta ei ollut hajuakaan ja osa oli niin herkkää lajiketta, että niitä on meidän talviin turha yrittää mukauttaa. Mutta yllättävän monelle keksii myös melkein samanlaisen kotoisen korvaajan, mikä tietysti saa ensi talvena puutarhahaaveet laukkaan.




Laajoista istutusalueista on saatu hyvin toisiinsa sointuvia. Riippumatta mistä suunnasta kukkamaita ihaili, olivat ne aina yhtä intensiivisen väriset ja hyvän näköiset, vieläpä uskomattoman freesissä kunnossa ensin pitkän kuivuuden ja sitten ennätyksellisen +40 asteen helleaallon jälkeen.




Tyyliltään kukkapenkit eivät olleet puhtaasti perinteisiä englantilaisia kartanopuutarhojen istutuksia, vaan erityisen paljon oli huomioitu mehiläisiä, kimalaisia, perhosia ja lintuja istuttamalla sekä mettä että siemeniä tarjoavia lajeja. Kasvivalintoihin oli päässyt myös vaikutteita preeriapuutarhoista heinineen, mikä onkin seuraavan Harlow Carr -postauksen aihe.





 

Tänään sadepäivänä voi vähän haaveilla. Huomenna sitten kiinni haravanvarteen ne, joilla on vielä syyspuuhat kesken.