2022-08-27

Harlow Carr - puutarhasuunnittelun juhlaa

Kesälomani ehdoton hitti oli vierailu Pohjois-Yorkshiressa RHS:n ylläpitämässä puutarhassa. En tarkalleen tiennyt, mitä odottaa Harlow Carrista, mutta päivästä tuli täyttä juhlaa. Mikä paikka! Joskus vielä haluan mennä sinne uudelleen, sillä paljon jäi näkemättä (alue on kooltaan 23 hehtaaria). Lisäksi puutarhaan on suunniteltu istutuksia eri vuodenaikoihin, keväinen metsä, alkukevään puronvarsi, talvipolku, teematapahtumia jne. Meidän vierailumme osui heinäkuun puolivälissä ehkä parhaimpaan perennaistutusten kukoistukseen.

Tänään keskitytään kukkapenkkejä laajempiin näkymiin. Harlow Carrissa on onnistuttu yhdistämään maisema istutuksiin uskomattoman upealla tavalla. Toistoa, toistoa, toistoa, niin muodoissa kuin väreissäkin. Lahjakkaat suunnittelijat ovat nähneet taustan korkeudet ja leveydet, mukauttaneet lähempänä olevat istutukset ja ihan vieressä olevat kasvit yhteen sopiviksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi peliin yhtyy aika vuosina ja vuodenaikoina, kasvupaikat jne. Eli kaikki puutarhan suunnitteluun liittyvät ongelmat, joihin me pikkuisissa puutarhoissamme jumitamme, oli ratkaistu vieläpä paljon suuremmassa mittakaavassa.

Makuasioista voi kiistellä, mutta minuun tällainen puutarhasuunnittelu upposi. Puut, pensaat, perennat ja heinät suorastaan soljuvat näkymissä. Palaan selaamaan kuvia edelleen useaan kertaan viikossa. Mietin, mikä kussakin istutuksessa tai maisemassa on se juju tai miksi jokin kohta kuvassa on erityisen viehättävä. Uskon, että näistä kuvista on monelle oman pihan suunnittelijalle ideanpoikaseksi, joten niitä on enemmän kuin runsaasti. Numeroin kuvat, niin on helpompi hahmottaa, mistä kuvasta keskustellaan. Oletan, että näkymät kirvoittavat mielipiteitä.


1. Pienten valkokukkaisten kanervatupsujen muoto toistuu ensin kuunliljoissa, sitten lammen gunneroissa ja iiriksissä sekä kauempana pensaissa.


2. Osa puutarhan poluista oli suunniteltu myös liikuntarajoitteisille.


3. Tässä taisi olla puutarhan ainoat muotoonleikatut pensasistutukset. Niiden tehtävänä oli antaa suojaisa istuskelupaikka kuvasta vasemmalla olleilla puistonpenkeillä.


4. Kaksi erilaista istutusta opintokeskuksen edustalla.


5. Jännittäviä kortteita lihansyöjäkasvien kera.


6. Monipuolista kasvien yhdistelyä ja näkymiä kaukaisuuteen.


7. Sama muoto, eri väri ja pintarakenne. Hopeanhohtoinen lehtikuusi yhdistyy etualan vaahteraan ja taustan kuusimetsään.


8. Pari metriä edempänä hopea toistuu sinipiikkiputkessa, lehtikuusen muoto edempänä surukuusessa, lila väri salviassa ja verivaahterassa...


9. Sama näkymä hieman etäämpää; huomaa hopeakuusen ja keltaisen tuijan muoto, tai tuijan edessä ja takana olevien pensaiden muoto, mikä toistuu vielä taustan isossa puussa.


10. Miten hyvin puun tai pensaan saa erottumaan toisistaan, kun osaa valita sille sopivan värisen kaverin taustalle!


11. Tasapaino näkymän värivalinnoissa, vaikka väriä käytetään reippaasti. Värit yhdistyvät taustan pensaisiin, samoin perennojen ja pensaiden muodot puhuvat samaa kieltä.


12. Lummelammen vesikasvien muoto korostuu saniaisessa, heinäkasveissa ja marjakuusissa, luumunpunaiset sävyt taas putoavat rinnettä myöten lammen pintaan, jossa kellui myös  viininpunaisia lumpeenkukkia.


13. Perennojen värisävyt jatkuvat istutuksesta toiseen hieman muuntuen. Huomaa vihreiden lämpäreiden osuus perennapenkeissä kuin toistona metsän kumpuilusta.


14. Toisinaan nurmikko toimii rauhoittavana elementtinä ja samalla luo virran istutusten keskelle. Istutusten värit ja muodot sopivat taustaansa uskomattoman hyvin. Tässä kohtaa tiesin otsikon tälle bloggaukselle.


15. Tätä istutusta kuvasin useasta eri suunnasta. Poimi kiintopisteiksi kapea tumma puu etualalla tai taustan korkeat elefanttiheinät. Kapea puu näkyy myös kuvassa 13.

16. 

17.

18.

19.

20.

21. Tässä toinen tumma kapea puu. Seurana sillä on kaksi punertavampaa pensasta ja kirkkaanpunaiset perennat. Etumaisen istutuksen kulmauksen valkoiset kukat toistuvat taaemman penkin kukissa ja muodostavat niittymäisen tunnelman, jota isommat heinät korostavat.

22. Tämä hyvin seesteinen ja kaunis näkymä oli ainoa kokonaisuus, jossa valkoinen oli pääosassa. Tässäkin mukana ripaus tummaa luumunpunaista ja siniharmaan ja harmaan sävyjä.

23. Yorkshiren nummilta tutut kanervat yhdistettynä saniaisiin, heiniin ja paikallisiin havukasveihin.

Toivottavasti sait näistä näkymistä yhtä suurta intoa palapelien rakentamiseen omassa puutarhassasi kuten minulle kävi. Minulle vierailusta jäi ajatuksiin paljon nakerrettavaa ja pohdittavaa. Jos liikut Yorkin tai Leedsin liepeillä, kannattaa uhrata yksi kokonainen päivä tähän kohteeseen.

24. Jatkossa on luvassa harvakseltaan julkaistavat Harlow Carr -jutut ainakin perennapenkkeistä... heiluvista heinistä...


25. ja istutuksista puronvarressa, eli Harlow Carrin sydämestä. Ehkä jotain muutakin syksymme iloksi.










2022-08-21

Viljelyksiltä vaihtelua

Keväällä kerroin nikkaroineeni pari viljelylaatikkoa. Niistä on tosissaan ollut iloa. Laatikot ovat toimineet oletetusti, paksu multatila on pitänyt kosteutta kohtuullisesti, vaikka pitkä hellejakso kurittaakin. Kastelemalla siitä selviää. Aamulla kaivovettä letkulla tynnyriin lämpenemään, ja illansuussa kierros kummankin lootan ympäri. Kastelen kerralla kunnolla, niin ei joka päivä tarvitse kierrellä. Kasvihuoneessa olen yrittänyt hoitaa vedentuonnin säännöllisemmin, etteivät tomaatit halkeile.

Kokeilin viljelylaatikoissa ruutuviljelyä. Pieni 30x30 cm ruutu antaa maistiaiset, hyvässä lykyssä aineksia useampaankin ruokaan. Riippuu vähän viljeltävästä lajista. Salaatille pikkutila on yllin kyllin, hernettä olisi saanut olla huomattavasti enemmän. Tukeen sidottuna avomaankurkkukin vie pienen tilan, tai viljelylaatikon nurkkaan istutettuna sen versot saavat lamota pitkin katetta.

Kesän pavut jäivät saamatta. Vanhat siemenet eivät itäneet ja toisen pavun kohdalla kasvoi minulle tuntemattomaksi jäänyt kasvi. Ilmiselvästi kumminkin kylvetty, koska ilmestyivät riviin ja vain pieneltä 30x30 cm alalta. Tunnistatko? Jotain muistan kylväneeni väärään ruutuun, ja sitä noituneeni, koska meni hienosti suunniteltu kasvien järjestys pilalle. Kirpat ehtivät syödä mizunan niin pahoin, että jouduin repimään sen pois maasta. Palsternakkaa kasvaa yksi ainokainen.



Parhaasta päästä taas ovat olleet jo mainitut herneet ja avomaankurkut. Miten raikkaita! Lisäksi runsasta satoa olemme saanet kesäkurpitsasta ja lamopinaatista. Kun aineksia on tarjolla ja ne on itse kasvattanut, ei niitä henno heittää menemään. Tänäänkin tein Palak paneerin täysin oman maan pinaatista. Tavalliseen wokkiin voi lisukkeeksi napata mangoldia, lehtikaalia tai pinaattia.


Tulee myös kokeiltua uusia ruokia ja mausteita. Tämän kesän oivallus on ns. kuppiateriat, jotka muotoutuvat kaapin perukoilta ja viljelylaatikoilta löytyneistä aineksista. Päälle tai sekaan lisään esim. eteläkorealaisesta gochujang-tahnasta valmistetun herkullisen kastikkeen. Ohjeen nappasin chocochililta.



Miten mukavaa onkaan kipaista viljelylaatikoille poimimaan ryytiä kalalle tai muulle ruoalle. Basilika ja tilli, korianteri ja kirveli ovat olleet tämän kesän mausteet. Ihmeellistä oli nähdä keräsalaatin muodostaneen oikean kerän. Ruoho-, pilli- ja kiinansipulikin ovat antaneet maistiaisia. Ensi vuonna kylvän toivottavasti laajemmalla skaalalla mausteyrttejä. Voisin vielä istuttaa herneiltä vapautuneeseen paikkaan kaupan persiljaruukkujen jämät kasvamaan.


Olisipa viljelylaatikoita enemmän. Nyt esim. ranskanrakuunat ovat kyhjöttäneet isohkoissa taimiruukuissa, kaksi avomaankurkkua myös, kesäkurpitsoja olen ahtanut viisi kappaletta vanhaan pesusoikkoon. Kesäkukat jouduin pudottamaan kaikki pois laatikkokylvöistä, eikä valkosipulillekaan ollut tilaa. Ellen istuta talvivalkosipulia, kunhan tilaa vapautuu syksyllä... Hmm.

Oivallus on ollut, ettei satoa tarvitse tulla koko talven tarpeiksi, vaan se käytetään mitä on tarjolla. Jos jotain jää yli, sen voi säilöä.

 

 

2022-07-28

Come on, äiti!


Pieni, ohimennen livahtanut tokaisu, ja oman puutarhani mahdollisuudet näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Tarhanietospensas etsi sijoituspaikkaansa ja olin juuri väittänyt tyttärelleni puutarhani vapaiden istutuspaikkojen alkavan olla lopussa. Pieni tokaisu viittasi tosiasiaan 5x7 versus 29x37 neliömetriä. "Teet vaan reiän nurmikkoon ja heität multaa perään!" Totta. Nurmikkoahan minulla riittää, nytkin se odottaa taas leikkaamista.

Tosissaan asia valkeni majaillessani tyttäreni luona viikon ajan ja nähdessäni omin silmin, miten runsas pikkuinen puutarha voi olla. Paitsi istutukset, alueelle mahtuu pieni patio pöytineen ja tuoleineen, niiden ylle tunnelmallinen pergola, Yorkshiren kalkkikiviset laatat poluille ja patiolle, kohotetut penkit istutuksille puutarhan kahdella reunalla, kylmälava taimikasvatukseen, minikokoinen kasvihuone, pitkähkö tomaattipenkki, iso ruukku ruusulle, mansikalle ja laventelille, pienempi sitruunapuulle, pikkuruukkuja useille taimille sekä valolyhdyt polun varteen ja kausivalot pergolaan.

Istutuksiin kuuluu mm. 13 ruusua, pari kärhöä, jasmiiniköynnös, erilaisia liljoja, salviaa, puksipuuaidan pienet taimet, kurjenmiekkoja, kannaa, daaliaa, tuliunikkoa, kultalakkaa, leijonankitaa, jänönhäntää, ukkolaukkaa, tarhalupiinia, nemesiaa, anemonea, lobeliaa... ja paljon minulle tuntemattomia kasveja. Tomaatteja, chiliä, puutarha- ja Panda-mansikkaa, vaan ei nurmikkoa.

Jäin miettimään, kuinka valtavasti minulla on tilaa, jos en pitäisi työlästä nurmikkoa. Tai paljonko makaa hyvää maata jouten monessakin kohtaa tonttiani. Mitä kaikkea tontilleni mahtuukaan, jos katson sitä uusin silmin?

 

 

2022-07-12

Pinkin taltutus

 


Pinkki Edulis Superba -pioni vain komistuu vanhetessaan. Paraatipaikalla puutarhani vanhat pionit suorastaan huutavat pinkkiä. Pinkeistä pinkein ei ole lempivärini. Silti nämä kaksi vanhaa haahkaa ovat saaneet keikkua pari vuosikymmentä silmieni ilona. Kyseenalainen onni tuli talokaupan ohessa, ja alkuvuosien innossa siirsin silloisesta kolmen pionin pehkosta keskimmäisen muualle puutarhaan. Hien valuessa tuli selväksi, että kaksi muuta madamea on ja pysyy paikallaan. Kymmenisen vuotta sitten mitta tuli täyteen pinkkiä ja ajattelin laittaa kirkuvalle yksinvaltiudelle jauhot suuhun. Joko leikitte ja laulatte yhdessä tai sitten...

Tummempi pinkki pioni eteen, Edulisten takana on
vaaleanpunainen pioni, joka ei näy kuvassa.

Teresanruusu ja tumma pensaskärhö, ukkolaukan siemenpallot
ja etualan mäkitervakot

Pinkit nuput aavistuksen sinisempää mäkitervakon kukintaa vasten.

Mikä on paras konsti lannistaa yksinvaltias? Annetaan yhtä tujusti vastinetta. Ei ihan samaa, mutta sukulaisvärejä kumminkin. Hajotetaan yksioikoisuutta, lisätään sävyjä, puetaan akat rouviksi. Pitää luoda tilanne, jossa pinkki saa hetken olla kuningatar, mutta sulautuu muiden sävyjen ja värien sekaan. Pinkille siis vahvoja erilaisia pinkin ja vaaleanpunaisen sekä lilan ja sinisen sävyjä.

Väriasteikon vaalea pääty.

Väriasteikon tumma sekä hopeinen pääty.

Helakka vihreä pinkin seurana.

Taustan väriskaala.

Harmaa kiveys rauhoittaa tilannetta.

Vahvana värinä pinkki vaatii vaaleita ja erittäin tummia sävyjä taustaansa, jotta sen oma paikka väriskaalassa tulee selväksi. Muuten Superbat luulevat voivansa kaakattaa koko asteikon laajuudella. Tummanvihreää löytyy niiden lehdistä omasta takaa, mutta helakanvihreä pukee niiden kukkia älyttömän hyvin, samoin erittäin tummat  sävyt sekä harmaa ja hopeanhohto. Vaaleasta pitää huolen likusterisyreeni kermanvärisine kukkineen, talon seinä ja kiviympyrän laaja harmaa pinta.

Pinkki varjossa.

Pinkki auringonpaisteessa. Tervakon ruskehtavat sävyt alkavat näkyä.

Sinistä sekaan jalokurjenpolvesta. Viereinen turkinkurjenpolvi
vasta kehittelee violetinsinisiä kukkiaan.

Varjoliljan lämmin sävy.

Seuralaista tuli: pinkkiä ja vaaleanpunaista kääpiö-, keto- ja sulkaneilikkaa, sammalleimua helmaan ja teresanruusu taustalle, sineä nyppy-, turkin- ja jalokurjenpolvista sekä lilaa ukkolaukoista, loistosalviasta, rentoakankaalista ja mirrinmintusta.

Varjoliljan edelleen lämmin sävy vielä varjossakin. Ruskeat sävyt
tuovat vanhan Trio-jäätelön mieleen; mansikka, vanilja, suklaa.

Jo hieman vanhempia pioninkukkia.

Todella vahva pinkki ketoneilikka punaisella poikkiraidalla.

Vaalea ketoneilikka tummanpinkillä raidalla.

Kokonaisuus pionin myöhemmässä kukintavaiheessa. Nyt turkinkurjenpolvi
on ehtinyt kukkaan, samoin hyvin vaalea sulkaneilikka.

Kukinnan ikääntyessä pinkin terävyys terälehdissä antaa periksi, ja niiden kärjet muuttuvat vaaleammiksi. Kaakatus muuttuu jopa sulosoinnuksi. Esiin tulee hieman hempeämpi sävy, johon lämpimän vaaleanpunainen varjolilja sopii oikein hyvin. Neilikoita minulla on tässä penkissä kolmenlaista: kääpiö-, keto- ja sulkaneilikkaa. Ketoneilikkaakin kahta eri sävyä. Ne kukkivat kaikki hieman eri aikoihin, joten aina jokin niistä osuu yhteen pionin kanssa. Sama homma nyppy-, turkin- ja loistokurjenpolvien kanssa.

Pionin kuningatarhetki. Päivänkakkara, siperiankurjenmiekka, nyppykurjenpolvi,
loistosalviat, verikurjenpolvi ja idänunikko kisaavat kuorossa.

Hyvässä seurassa  pinkeistä pinkein olemus mukautuu paikalleen asteikkoon. Akoista tuli rouvia, ne jopa ajoittain leikkii - ja minä laulan!