Muuttunut maisema

Pari kuukautta sitten poistimme vanhan Bergius-omenapuun tonttimme etelälaidalta. Puu on seissyt paikallaan 50-luvulta ja palvellut meitä maittavalla sadollaan 25 vuotta. Erityisesti viime kesän ennätyssato oli lopulta sen turmioksi. Houkuttaa ja ojentaa saa, mutta omenaan ei sentään pidä hukuttaa. Tosiasiassa laho tuli vastaan ja pieni pelko, että joku päivä puu vielä rysähtää niskaan.

Valtavan kokoisen omenapuun palvelus on ollut monitahoista. Se on toiminut pesäpuuna usealle lintupariskunnalle ja ties miten monelle öttiäiselle. Paikallaan seistä töröttäessään se on tarjonnut näkösuojan meiltä naapuriin ja toisaalta naapurista meille. Se on toimittanut sateenvarjon virkaa runsaalla lehvästöllään ja päivänvarjona se on suojannut erittäin tehokkaasti ja laajalla alalla. Yhdessä naapurin vaahteran kanssa ne ovat muodostaneet suorastaan pimennysverhot ja viileyden. Onpa se estänyt pahimpia tuulenmyräköitäkin tunkeutumasta puutarhaamme.

Viime viikon myräkän jälkeen Bergiuksen puuttumisen huomasinkin. Miten ihmeessä loistojasmike on voinut kasvaa noin leveäksi parin kuukauden aikana. Mitä ihmettä sille on tapahtunut? Etäältä loistossaan kukkiva pensas näyttää ihan hyvältä, mutta lähempää tarkastellessa huomaa jasmikkeen ottaneen osumaa tuulesta ja sateesta. Vähitellen valkenee, että varjossa jasmike on hakenut valoa yhä ylempää ja nyt hennot tuulensuojassa olleet oksat ovatkin kovin huteria ja taipuvaisia. Lisäksi rankka sade on valunut suoraan sen hennoille oksille.

Komeasti kukkii loistojasmike, ihan täpötäynnä on sen oksat ihanasti tuoksuvia kukkia. Selvästi pensas on saanut nyt enemmän valoa ja pääsee oikeuksiinsa myös näkyessään. Bergiuksen helmassa siltä jäi etelän ja lännen aurinko näkemättä, idästä varjostaa naapurin talo. Pohjoisesta ei päivä paista kuin juhannuksena ja silloin taitaa oma talo heittää yöttömän yön varjonsa jasmikkeen ylle.

Tilanteen selkeä voittaja on hevoskastanja, joka sai tunkeilevan vanhuksen pois latvuksestaan. Nyt sillä on tilaa ojentaa oksiaan muuallekin kuin ylös. Kovin kapea ja korkea ruippana siementaimesta onkin kasvanut. Uudesta tilasta se kiitti kolmella elämänsä ensimmäisellä kukinnolla.

Ja sitten on tietysti maanrajan toiveajattelijat, vuohenkello ja vuohenputki. Niille tiedoksi, että trimmerin lanka on siistitty oikeaan mittaan, akut ladattu, sadekausi kohta loppuu ja eräs on kesälomalla. Ehkäpä lapio ja talikkokin osuvat pintaa syvemmälle, tässä kun on mukavasti etelään antava aurinkopaikka.

Häkkiruusut

Pimpinellaruusu 'Marzipan' nuppuilee mukavasti.

Näinä pomppivien ruohonleikkureiden aikoina olen päättänyt pitää viime kesänä hankkimani ruusut ja uudet perennat rouskuttajien varalta telkien takana. Syksyllä nimittäin kävi niin, että tämänkesäisen puutarha-apurin emo kävi siistimässä kaikki loppukesällä istuttamani Austin-ruusut viiden sentin tapeiksi. Muutenkin nämä ruusut ovat herkänpuoleisia ja sitten ne syödään heti istuttamisen jälkeen! Oli kerrasta jänön työsopimus irti, ja verkkoaita ilmestyi kiertämään istutuksia.

Syvän purppuraisen lilaa kukintaa odotan ranskanruusulta 'Merveille'.

Ruusupenkki sijaitsee mahdollisimman aurinkoisessa ja suojaisessa paikkaa (keskellä pihaa). Koko kevään jännäsin ja vahdin ruusupenkin maanpintaa etsien ensimmäisiä vihertäviä versoja. Voi riemua, kun niitä alkoi näkyä. Ensin tokeni Crown Princess Margareta, sitten Wisley 2008 ja heti perään Claire Austin. Samassa penkissä kasvavat austineiden lisäksi kaksi edesmenneen Pirjo Raution ruusua, pimpinellaruusu ’Marzipan’ ja ranskanruusu ’Merveille’.

'Marzipan' tarhakurjenmiekkojen ja rentoakankaalin seurassa.

Viime kesänä tuli retkeiltyä tavallista enemmän taimitarhoilla, ja joka reissulta löytyi mielenkiintoista myös puutarhaan tuotavaksi. Puutarhaseuran reissulla Jyväskylän seudulle oli mielessäni violetti-luonnonvalkoinen-vaaleanpunainen sävymaailma, joten ruusujen seuraksi penkkiin lopulta päätyivät tummanlila rentoakankaali, tarhakurjenmiekka ’Red Zinger’, loistokurjenmiekka ’Lady Vanessa’ ja lehtosalvia 'Schwellenburg'. Olin ajatellut violetteja vastaväriksi Margaretalle, joka on melko vahvan oranssinkeltainen. Claire Austinin ja Wisley 2008:n pareiksi sopivat vaaleanpunainen harsojaloangervo 'Straussenfeder' ja enkeliperhoangervo. Aiemmin mainitut lilasävyt sointuvat myös hyvin kermanvalkoiseen Claire Austiniin ja vaaleanpunaiseen Wisley 2008:aan. Taaempana tammen aurinkopuolen kukkapenkissä on lisää liloja, valkoisia ja punaruskeita sävyjä, ja pisara keltaistakin.

Crown Princess Margaretalla on mukavan
punertavat versot ja lehtien reunat.

Muut perennat ruusupenkissä muodostavat sekalaisen joukon ja ovat erään sortin keräilyerä, kun piti syksyllä mahduttaa pari pionia, Cherry Hill ja Marie Lemoine ns. johonkin. Pari sorttia itse kylvettyjä kukantaimia oli myös vailla sijoituspaikkaa, joten villasormustinkukkia ja valkoista sinipiikkiputkea kasvaa nyt penkin itäreunalla muodostaen vähän korkeamman läpinäkyvän reunuksen penkkiin. Täytyy palata penkin kuulumisiin uudelleen sitten, kun kasvit ovat saavuttaneet todellisen kokonsa. Ehkäpä jokusen kukankin voisin kuvata, jos ruusut innostuvat kukkimaan.

Claire Austinin seurassa valkoista sinipiikkiputkea.

Huomasin, että marsipaaniruusu on nimetty Suomen Ruususeurassa vuoden 2025 ruusuksi. Ihan ansiosta. Raution ruusut löysin Blomqvistilta Pohjanmaan kesäreissun yhteydessä. Molemmat ovat lähteneet terhakkaasti kasvuun. Marsipaaniruusu jää pieneksi, alle metrin korkuiseksi, ’Merveille’ sen sijaan saattaa kasvaa 1,5 metriin. Kaikkiaan siis viisi ruusua samassa istutuksessa, mikä pienellä alalla on ehkä liikaa. Voi olla, että aikanaan joudun siirtohommiin. Pieni epäilys talvenkestosta meikäläisessä tuiverruksessa kaihertaa takaraivossa, enkä täysin vankasti luota austineihin ilmastossamme. Istutetuista ruusuista Crown Princess Margareta, ’Marzipan’ ja ’Merveille’ ovat pensasruusuja, Claire Austin ja Wisley 2008 taas köynnöstävät. Pensaat ovat mahdollisimman kaukana toisistaan ja köynnöstävät niiden keskellä, jos se nyt jotain tilanpuutteeseen auttaa...

Wisley 2008:n versot kasvavat vauhdilla.
Alanurkassa harsojaloangervoa.

Ehkä on syytä ottaa Austinit vakavasti, ainakin ne nyt keväällä ovat lähteneet hyvin kasvuun. Prinsessassa oli eilen yksi, tänään jo neljä nuppua näkyvissä. Claire ja Wisley tuntuvat lähteneen kilpasille kasvusta. Varovainen saa olla ja varmuuden vuoksi syksyllä peitin ruusuni paksuun kuivaan tammenlehtipeittoon, joka suojasi ne hyvin talven tuiverrukselta sekä kevään kylmiltä öiltä.

 Miten sinun Austinisi voivat?

 

Puutarhavuosi 2024

Olen ollut aikeissa tehdä yhteenvetoa menneestä kesästä, mikä sopiikin hyvin Hiidenkiven puutarhassa Minnan aloittamaan haasteeseen. Kiitos, Minna, vuosittaisesta haasteesta! Sain hyvän tilaisuuden kertoa kuulumisia. 

Mitä uutta teit tai koit puutarhassa? 

• Kasvatin kesäkukkia 

• Liityin puutarhaseuraan 

• Kävin tavallista useammassa taimitarhassa ja puutarhassa

 

Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa? 

• En pysynyt. Paljon jäi tekemättä, osa suunnitelmista kutistui ja osa tuli tehtyä suunnitelmien ulkopuolelta. 

Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja? 

• Tuli, ja paljon. Lokakuussa oli yhä purkki poikineen odottamassa istuttamista. Niitä sitten upotin valeistutukseen kasvilavaan. Keväällä nähdään.

 

Menetitkö kasveja? 

• Ihme kyllä en. Japaninhemlokki ja kirsikkapuu kärsivät kylmästä talvesta, mutta toipuivat kesän myötä yllättävän hyvin. 

Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut? 

• Pitkään olen haaveillut pikkuisesta mutkittelevasta purosta.

Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024? 

• Aivan jäätävän järkyttävän valtava omenasato. Ei ollut enää hauskaa eikä ihanaa. 

• Upea, lämmin ja pitkä loppusyksy.

 

Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna? 

• Lähdin rohkeasti ajattelemaan puutarhaani uusin silmin. Pystyin hillitsemään intoani saada asioita heti valmiiksi ja siten säästin polviani.

 

Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi? 

• Aika näyttää. Ostin viimein pitkään haikailemiani Austin-ruusuja, hankin saniaisia ja mustaseljan. Paljon muutakin odotettavaa on nyt hangen alla. 

Tuliko tehtyä virhehankintoja? 

• Yritän perehtyä ostettaviin ennen niiden hankkimista, silti innostuin kokeilemaan minulle vieraita, erilaisempia kasveja kuin aiemmin. En sanoisi virheeksi, pikemminkin uteliaisuudeksi. 

Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti? 

• Tähkäkimikki on sittenkin elossa ja oli tehnyt useamman haaran varteensa. Taimi on osannut piilotella viitisen vuotta kukkapenkissä. 

Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi? 

• Retikan sato epäonnistui täysin. Kasvatti pelkkää lehteä, jonka vielä kirpat söivät. Kauniin pyöreästä mustasta juureksesta ei ollut tietoakaan. 

Pitikö puutarhabudjettisi? 

• Ostin ja kylvin poikkeuksellisen paljon kasveja. En mitään huippukallista. Budjettia ei ollut, mutta ylläpidän hankintalistaa, mikä auttaa pysymään about suunnitelmissa. 

Mitä opit? 

• Minussa asuu pieni hamsteri, sittenkin!

 

Vinkit ensi kasvukaudelle 

• Itselleni: Joko nyt olisi etupihan kukkapenkkien aika? Vai jatkaisinko tammenalusen uudistusta? 

Miten odotat tulevaa kasvukautta? 

• Valon lisääntyessä katse kääntyy yhä useammin puutarhaan. Edessä on viime kesän suunnitelmien jatkamista, ehkä jokin uusikin ajatus pääsee taas mukaan. Siemenluetteloita olen selannut. 

Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi? 

• Ensimmäistä kertaa puutarhatyöt ylittivät voimavarani. Mieli tekee, mutta jalat ei kanna. Ikävä tilanne, johon on kyllä särkylääkkeet, mutta ei kuulemma vielä uusia niveliä tiedossa. Pystyykö kävelemään vai ei, on koko elämään vaikuttava asia. Silti hyvillä mielin ajattelen jo uutta puutarhavuotta!

 

Haasteen säännöt: 

1. Kerro, keneltä sait haasteen. 

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista). 

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Jälkijunassa vastaan haasteeseen, joten en enää haasta, mutta onhan tässä hyvä pohja, jos haluat vielä muistella mennyttä kasvukautta!

Siemen täynnä elämää

Paljon on pakattu pieneen tilaan. Kokonainen elämä! On alkujen vuodenaika ja tilaamme verkossa yksi-, kaksi- ja monivuotisia elämiä. Ehkä elämä tarttuu matkaan ruokakaupasta, pitkään haaveiltu elämä tulee vastaan yllättäen rautakaupasta, tai elämä löytyy edellisvuonna kerättyjen joukosta jo unohtuneena, tai sitten se matkustaa toiselta puolen maapalloa sinun iloksesi.

Miten valtava odotus kohdistuu pikkiriikkiseen kiiltävän mustaan pisteeseen kämmenellä. Tiivis paketti vastaa usein tulevaa kokoaan, mutta ei aina. Elämänaluillakin on luonnetta heti lähtöjään. On pyöreitä, soikeita, litteitä ja pulleita, on sileitä, teräviä, liukkaita ja tahmaisia. Tuleeko tahmaisesta siemenestä ihoon liimautuva elämä, tai takertuuko kärpänen siihen siivestään? Ehkä, ehkä ei. Miten kummassa mustista, harmaista, ruskeista ja vihertävistä pikkupakkauksista kehittyy kaikki elämän värit. Jotain kaunista ja tavoiteltua näistä elämistä kehittyy, niin valtavasti niiden kasvua odotetaan. Koko talvi on ollut aikaa suunnitella puutarhaa ja odottaa kevättä.

Yksin ei pieni elämä vartu. Se saa valon, se saa veden, se saa ravinteen, se saa kasvualustan, se saa suojan. Ehkä se saa myös rakkauden, joka näyttäytyy edellisten säännöllisenä ja sopivana tarjoiluna. Millaiseen pyöritykseen pikkiriikkinen elämä kykeneekään meidät tempaamaan!

Joko sinua viedään?

 

Vierailu Kottikärryn kääntöpiirillä

Pääsinpä vierailemaan Kottikärryn kääntöpiirin maisemissa. Lämmin vastaanotto, ystävälliset, välittömät ihmiset, ja mikä puutarha! Menkääpä käymään, kun se on mahdollista. Suomessa niin harvat avaavat oman yksityisen pihansa muiden katsottavaksi, tutkittavaksi ja ihailtavaksi. Se vaatii rohkeutta.

Tässä puutarhassa on mitä näyttää, eikä turhia tarvitse kainostella. Päinvastoin Päivi miehineen voi rehellisen ylpeänä olla tyytyväinen työstään ja aikaansaannoksistaan isolla tontilla, jossa arboretumin puut kasvavat kokoaan ja pensaat ja muut istutukset asettuvat paikoilleen. Minulle parasta antia tällä käynnillä oli huomata kokonaisuuden hallinta, miten ratkaista olemassa olevan ja tulevien puutarhahaaveiden liitto. Siinä on onnistuttu todella hyvin.

Jokusen vuoden olen tätä tarmoa ja tekemistä Kottikärryn kääntöpiiri -blogin kautta ihmetellyt. Päiville sanoinkin, että kyllä se sieltä kasvaa, arboretum nimittäin. Tiedän, että hän on sen silmissään nähnyt ja ajatuksissaan haaveillut, päättänyt puille sijainnit ja mittasuhteet. Ahkeran uurastuksen jälkeen puupuistosta näkyy jo hahmoa, ja siitä tulee hieno!

 

Nyt ymmärrän, mikä valtava työ heillä on ollut, ja on jatkossakin. Ei ihme, että tuon tuostakin on jokin puu tai pensas istutettu, kuoppa kaivettu, kate levitetty tai kivi käännetty. Itse asiassa ihan jatkuvasti. Mittakaava on pikkuisen enemmän kuin oma taajamatonttini. Siinä ei yksi puska tunnu missään. Tämä on vaatinut satsausta kunnollisiin taimiin ja valtavasti uhrauksia ajasta. Ja vaikka ajatukset laukkaavat välillä villinäkin entisessä hevoshaassa, on realiteetit pysyneet mukavasti kasassa. Tästä ei ole tullut pröystäilevä vielä-vielä-puutarha, vaan vanhan pihapiirin henkeen hienosti asettunut kokonaisuus. Huolella istutettu ja rakkaudella kasteltu.

Todella mukava oli vierailla ja omin silmin nähdä sekä puutarha että isäntäväki. Tällaista lisää. Isäntäväelle kiitos esittelystä ja miellyttävästä seurasta. Tsemppiä uurastukseen jatkossakin!

 

Harlow Carr – Puron solinaa

Olen himmannut tätä päivitystä, jos vaikka osuisi talvisia kelejä kiusaksemme kevään kynnyksellä. Taitaa olla aika... Harlow Carrin vierailun neljäs postaus on siis käsillä. Aikaisemmat postaukseni vierailusta löydät näistä linkeistä:

Puutarhasuunnittelun juhlaa

Värien sinfoniaa

Heinien huojuntaa

Geoffrey Smith toimi pitkään puutarhurina tässä Pohjois-Yorkshiressa sijaitsevassa RHS:n puutarhassa. Hän kirjoitti myös useisiin puutarhalehtiin, ja tuli kuuluisaksi pyrkimyksistään löytää menestyviä kasveja Englannin pohjoisosiin. Harlow Carrissa on puronvarsi, jota hän on ollut suunnittelemassa ja istuttamassa. Nyttemmin alue on omistettu hänen nimiinsä. Erityistä puron varrella on siellä kasvavat huikean väriset esikot. Ohessa linkki videoon, kohdasta 2.44 eteenpäin löydät purolle, mikäli et halua alkua katsoa.

 

Vierailimme puutarhassa heinäkuun loppupuolella, joten loistava kukinta jäi meiltä esikoiden osalta näkemättä. Silti kasvustoista löytyi sieltä täältä ripauksia oranssin, keltaisen ja pinkin väriyhdistelmistä, kuin kaikuna parhaimmasta kukinnasta. Heinähelteiden jäljiltä puro solisi syvässä uomassaan hyvin hiljaisena, mutta selvästi sen suomalla kosteudella oli osuutensa lähistön kasvien rehevyyteen.

Gunnerat valtavine lehtineen olivat suorastaan jättiläisiä. Tavalliset kotkansiipisaniaiset ja alvejuuret näyttäytyivät sen rinnalla maanpeitekasveina. Puronvarsi oli tähän aikaan kesää hyvin rehevä, kasvustoltaan runsas ja suorastaan täyteläinen.

 

Välillä puro kulkee jyrkän rinteen pohjalla, välillä polut seuraavat sitä molemmin puolin. Toisinaan rinnalla kulkee runsaita perennaistutuksia tai suorastaan perennapeltoja. Jyrkiltä kivikkoisilta rinteiltä voi löytää monia puiden ja pensaiden värejä ja muotoja. Osittain puron matkaa vartioivat isot metsän puut. Hyvin vaihteleva reitti, ja suunnittelijoilleen se on varmasti ollut haasteellinen, mutta myös onnistuneena hyvin palkitseva.

 

Vieläkin on Harlow Carr -kuvia varastossa. Ehkä joku päivä, aikojen päästä, käväistään joko tropiikissa tai keittiöpuutarhassa.

 

Mukavaa viikonloppua. Äänestäkääpä viisaasti!

 

Kukkiva kiviympyrä

Alkukesällä esittelin kiviympyrälle itsekseen levinneitä perennojen ja rikkakasvien taimia. Tuumailin tuolloin joitain jättäväni ja joitain kitkeväni. Näin teinkin. Lupasin joskus kertoa, miltä näytti keskikesällä, kun säästetyt taimet kukkivat.

Viereisistä kukkapenkeistä ympyrälle vaeltavat lähinnä akileijat ja kaukasianmaksaruoho. Akileijoja on kahta väriä, lähinnä sinistä alppi- ja vihreänvalkoista lehtoakileijaa. Jälkimmäinen taitaa olla 'Green Apples'. Erityisesti alppiakileija on joukolla hakeutunut valoisampaan kohtaan pois kukkapenkin varjoista. Eikä minua haittaa, kun ovat sopivasti vähän sivussa, eivätkä ihan jaloissa pyöri.

Toisin kävi harakankellon kanssa. Se todella valtasi alueen ja sain sovittaa askeleeni miten parhaiten taisin. En hennonut taittaa hentoja kukkia. Ihan kellomerta en kesällä saanut, mutta sellaisen harvaakin harvemman heinikon sinililoin kellokukin. Istumapaikankin ne lopulta valtasivat!

Kuin myös sinipiikkiputki. Se valtasi rautapenkkini toisen päädyn. Sen piikeille sanoin ei, samoin sen kavereille. Niille tuli lähtöpassit varovasti kaivaen ja kivien väleistä hivuttaen taimiruukkuihin varttumaan. Onneksi huomasin pikkutaimet tarpeeksi ajoissa. Nyt ne on istutettuina paahdepenkkiin siellä jo isoiksi kasvaneiden seurassa. Siirsin kivimaisemista myös pari lehtosalviaa paahdepenkkiin.

Kiviympyrän pohjoisreunalla, ympyrän ulkopuolella kasvaa kivikkokilkkaa. Tänä kesänä se keksi kiivetä ympyrän reunaa kiertäville kiville. Olen varma, että sillä on suunnitelmia levittäytyä ympyrän keskustaa kohti.

Mäkitervakko on melko aikainen kukkija. Se hädin tuskin pysyy sille varatussa kohdassa kiviympyrän portaan vieressä, vaan sinkoilee siemeniä yllättävän paljon ja laajalle. Sitä kitken joka kesä. Nyt jätin muutaman kukkavarren lehtoakileijan seuraksi. Kukinnan jälkeen saksin kaikki siemenkodat pois, mutta silti taisi ziljoona minimaallisen pientä siementä luikahtaa kivien rakosiin.

Ympyrä viettää hieman kohti eteläreunaansa, jossa kosteuden takia tuntuu olevan parhaimmat itämismahdollisuudet. Kitkennästä huolimatta paikka oli kuin turkkia ja niittyhumalat kaivoinkin ylös heti niiden kukittua. Ketoneilikan yritin säästää, mutta rapatessa roiskuu, joten saapi nähdä mitä tuossa ensi kesänä kasvaa.

Yleiskuvaa en harakankelloista näemmä ole ottanut, tässäkin kuvassa ne näkyvät lähinnä vihertävinä varsina ympyrän varjoissa. Ensi kesän tavoite onkin saada hieman karsittua yllä olevaa omenapuuta, jotta valo lisääntyisi sen alla olevaan perennapenkkiin. Ehkä kiviympyrä tulee palautettua varsinaiseen tarkoitukseensa, tasaiseksi kivierämaaksi, jossa voi istuksia ihailemassa seulanpääkivien sileitä pintoja ja kivien värierojen muodostamaa kuviota. Nythän sitä ei sekamelskassa hahmota ellei sade tehosteväärjää kivien pintaa.