Pionipenkin naiset

Kasvien jalostajat ovat kautta aikojen omistaneet lajikkeitaan heille rakkaille ja tärkeille ihmisille. Nimiä on annettu mm. äidin, vaimon, pojan, tyttären, hallitsijoiden tai kuuluisuuksien nimien mukaan.  Näin on tapahtunut myös pioneilla. Uudessa pionipenkissäni komeilee nyt kolme naista: Madame de Verneville, Shirley Temple ja Yang Gui Fei.

Istutin pionit vuosi sitten ja kevään olenkin jännittäen seurannut niiden kehitystä. Penkki sijaitsee syreeniaidan edessä, tammen, perheomenapuun ja kasvihuoneen kolmiossa. Paikka on puolivarjoinen, väliin suoran auringon lämmittämä, väliin syreenien varjostama kohopenkki.

 

Hyvin ovat kasvuun lähteneet. Ne peittosivat kasvussa Festiva Maximan kaksi jakotaimea, tosin myöhäisenä lajikkeena se ehkä muutenkin ilmaantuu näkyviin jälkijunassa. Pionipenkki on jatkumoa varjopuutarhalle, vaikka se sitä ennen valmistuikin. Syreenipuolella on penkissä samanlainen puunrunkopenger kuin syreenien alla olevissa. Penkin etupuoli on vielä vapaana. Näissä kuvissa varjopuutarha on vasta muotoutumassa.

 

Mutta asiaan. Shirley Templen tunnistavat varmasti kaikki. Onko lapsitähti-Shirleyllä ja Shirley-pionilla todellista yhtäläisyyttä, jää vain mielikuvituksen varaan. Vaaleankeltaiset kutrit molemmilla, ehkä. Myöhemmällä iällä Shirley Temple oli tummahiuksinen poliitikko ja suurlähettiläs.

 

Pioni kukki ekana vuonna yksinkertaisemmilla kukilla, kuin oletin. Ehkä siksi, että on vielä nuori taimi. Kaunis se oli, muistutti hieman viereisen penkin Ewelinaa väritykseltään. Reunoilla aavistus vaaleaa punaa ja keskellä kellertävää kermaa. Shirleyn alkukevään punavihreissä versoissa ja myöhemmin avoimessa kukassa on jotain samaa maljamaista, sivuilta korkeuksiin kurottavaa. Hieno ja tukevan oloinen pioni.

Madame de Verneville on jäänyt minulle arvoitukseksi. Ehkä hän on herra Vernevillen puoliso tai joku rouva Vernevillen kylästä Koillis-Ranskasta. Minusta Madame de Verneville voisi olla hienostunut ja hyvin lämminsydäminen rouvashenkilö 1700-luvulla. Nimissä parasta onkin pieni salaperäisyys, sillä silloin voi itse mielikuvituksessaan sepittää tarinan.

Pioni aloittaa kukinnan hyvin tiiviinä terälehtien rykelmänä, jotka ovat järjestäytyneet vähitellen keskeltä kohoavaksi kukkulaksi. Jossain vaiheessa kukinto on sivusta katsoen kuin kolmio, jonka keskiosa aina vain kohoaa. Lopulta kolmio muotoutuu palloksi, jolla on edestä katsottuna kerrotun ruusunkukan piirteitä. Olemukseltaan kasvi on aluksi kukintoineen topakan tuntuinen, mutta kukkien laajetessa suhteettomaan suuriksi, alkavat kukkavarret tuntua kovin heikoilta niitä kannattelemaan. Väritys kulkee päinvastoin Shirleyllä: reunat ovat valkoiset, sitten kuultavat keltaista ja keskustaa kohti vaaleanpunaista. Keskellä terälehtien kärjissä on vielä ohuen ohut rajaus karmiininpunaista, samaa kuin Festiva Maximan kukissa.

Yang Gui Fei oli Tang-dynastian aikainen kaunotar, jota yhä pidetään yhtenä Kiinan historian neljästä kauneimmasta naisesta. Yang Gui Fein tarinasta on useita versioita Kiinassa ja Japanissa, enkä ole ihan varma, oliko hän juonittelun uhri vai juonittelija itsekin. Hänestä enemmän esim. naishallitsijoita esittelevältä sivustolta.

Pioni on joka tapauksessa lumoavan kaunis. Pionin nimi Yang Fei Chu Yu on suomennettu "Jalkavaimo nousee kylvystä", ja kieltämättä kukinto tuo mieleen vaahtokylvyn pärskeet ja tuolloin ihannoidun hyvin vaalean ihon. Jalkavaimo on pionipenkkini kaunottarista valkoisin. Sillä on vain keskimmäisten terälehtien juuressa keltainen hehku. Kukinto muodostuu täyteydessään keskeltä kohenevaksi palloksi. Jo maasta nousevissa versoissa on jotain hyvin eleganttia ja naisellista.

Tänä vuonna sain tyytyä 1-2 kukkaan per perenna, ja helteet viimein päättänyt rankka sade ja puuskainen tuuli eivät ehkä olisi hakanneet suojaisessa kolmiossa olevia uusia pioneitani aivan poikki, mutta aidasta päälle katkennut syreeninrunko teki niistä osittain tanelia. Muualtakin puutarhasta keräsin vedenraskaita, maahan taipuneita ja katkenneita pioninkukkia. Varovaisesta ravistelusta huolimatta ne eivät enää jaksaneet kannatella kukkiaan.

Ensi kevät onkin taas uuden odotusta, sillä jatkoin pionipenkin teemaa varjopuutarhassa ja istutin polun toiselle puolen uuden naisen nimeä kantavan valkoisen pionin. Duchesse de Nemours, alkuperäiseltä nimeltään Marie d'Orleans-Longueville, jäi nuorena äidittömäksi, nai ikälopun Nemours'n herttuan ja sai 1699 Neuchâtelin prinsessan arvonimen.

Odotuksissani on voimakkaasti tuoksuva, kerrottu, keskeltä keltatyvisin terälehdin varustettu kukinto. Pionin taustalle jää tumma kartiomarjakuusi ja jokunen uusi varjopuutarhan perenna. Barokin jykevyyttä ja alkavan rokokoon keveyttä siis tiedossa tämän pionin osalta.

 

Puutarhasuunnittelua

Suureellisesti kirjoitin otsikoksi "Puutarhasuunnitelma, kesä 2020" ja aloin listata puutarhani alueita, jotka vaativat uudistusta ja kohennusta.

1.       pitkä syreeniaita ja sen alla olevat istutukset, jatkoa viime vuodelta

2.       tammen alla menevän polun etupuoli (= herukoiden taakse jäävä alue)

3.       tammen alusta syreeniaidan puolella

4.       tammen alusta kadun puolella

5.       talon varjoon jäävä pohjoispuolen kukkapenkki

6.       talon länsiseinustalla oleva pitkä kukkapenkki (pölyttäjien valtakunta)

7.       talon eteläpuolen kukkapenkki kaipaa kipeästi kitkentää (= mullan vaihto?)

Otsikko muuttui: "Puutarhasuunnitelma 2020". Ymmärsin, ettei listan perkaamiseen pelkkä kesä riitä. Pitää ottaa mukaan joka ikinen liikenevä tunti keväästä ja syksystä.

 

Sitten aloin listata, mitä muutosta tai uutta haluaisin puutarhaani

A.      alue istumiselle, seurustelulle, vilvoittelulle (tarvitsen ulkopuolista apua)

B.      upeat istutukset alueen ympärille (marjapensaita pois?)

C.      ruusutarha

D.      ryytimaa säleikköpuin (marjapensaita pois?)

E.       erillinen marjatarha monipuolisin lajikkein?

Pudotin pois vuosiluvun. "Puutarhasuunnitelma" laajeni käsittämään useamman vuoden. Hetken kun tuota mietin, tuntui paremmalta jättää asioita avoimeksi, harkittavaksi vielä tulevassa, joten otsikkokin muotoutui jonkin suuremman osaksi, eli muotoon "Puutarhasuunnittelua".  Jotain on vielä auki, mutta kehys on nyt valmis. Sitten vaan valitsemaan oleellisinta, tarpeellisinta, kiireellisintä, mieleisintä, helpointa, raskainta, aikaa vievintä, palkitsevinta, näyttävintä, edullisinta, kauneinta,.. Hyviä perusteluja kaikki.

Ehei, ei ihan vielä.

Riippuen miltä kulmalta miettii ja minkä painoarvon kukin perustelu saa, on työjärjestys erilainen. Voisin yrittää limittää työvaiheita eri puolella puutarhaa. Ryytimaa vaatii tuulensuojaa eli hedelmäsäleiköt pitäisi kasvattaa ensimmäisenä. Jos sekä marjoja että uutta marjatarhaa havittelen, pensaat pitäisi istuttaa ennen kuin kaivan ylös vanhat sinänsä hyvin marjovat pensaat. Tiedän sitä jahkaavani jonkun aikaa, joten lienee marjatarha näistä hankkeista viimeisin.

Syksyllä poistin yhden neljästä punaherukasta ja viikko sitten leikoin jäljelle jääneitä.

Tällä hetkellä polttavimmin muutosta vaatii syreeniaidan tienoo ja talon ympäryksen kukkapenkit. Jos niistä aloittaisi ja katsoisi mitä seuraavina vuosina saa listalleen. Voihan olla, että listalla keikkuu taas jotain uutta  ensi vuonna.

Ei voi sanoa, etteivätkö nämä tuottaisi satoa.

Mitä sinä aiot uudistaa puutarhassasi? Onko kaikki valmista ja voit viettää kesän aikaansaannostasi ihaillen? Joko olet alkanut valmistautua kesään kylvämällä uusia perennoja?

Puutarhan kartta

op = omenapuu, pp = päärynäpuu, kp = kirsikkapuu, kr = kriikuna, k-op = koristeomenapuu, T = tammi, hk = hevoskastanja, ls = likusterisyreeni, mh = mustaherukka, ph = punaherukka, k = karviainen, s = syreeni, r = ruusu, ho = hortensia, t = tuija, ka = kataja, mk = marjakuusi, orp = orapihlaja. Löysitkö kaikki? Kartta näkyy suurempana, kun klikkaat kuvaa.

Karttaa toivottiin. Sitä on tämä päivä väännetty. Jokin mittavirhe oli mitatessa tai piirtäessäni, tai sitten parilla puulla ja pensaalla on jalat. Alusta asti en tätä tänään tehnyt, vaan nakertelen tuota vuosittain, kun uusia istutusalueita muokkaantuu puutarhaani. En aina silloinkaan. Useimmiten kesällä mittaan ja kirjaan ylös vihkoon, talven päälle ihmettelen mitä olen kirjannut. Ei virhe mittoja laskemalla selvinnyt, joten päivän valjettua oli mentävä ulos tarkistamaan.

Nyt on hyvä mitata. Ei ole hankea kahlattavaksi, ei pahemmin kasvuakaan väistettäväksi. Puutarha on paljas ja alaston, ja tulee tunne että tännehän mahtuu vielä vaikka mitä. Kartta kyllä väittää toista, ja kesän viidakkotunnelmat on vielä hyvässä muistissa. Pikaisesti tarkistusmitat vihkoon ja takaisin sisälle lämpöön. Syreenitkin olivat vielä pystyssä huolimatta eilisestä rajusta puuskatuulesta. Joulun jälkeen oli tuulipäivänä kaatunut taas pari vanhan syreenin runkoa, onneksi tonttimme suuntaan.

Merkkasin karttaan punaisella viivalla viime kesänä kaatamamme puut. Punaisen katkoviivan puilla tai pensailla on todennäköisyys tulla poistetuksi ensi kesänä. Katsotaan nyt ensin, miten saan viime kesältä jääneet oksantyngät ja juurakot hävitettyä.

Pihassamme on kaksi tulevaa jättiläistä; tammi ja hevoskastanja. Tammesta onkin ollut juttua aiemmin, hevoskastanjasta vähemmän. Se kun on käytännössä jäänyt tyrnien taakse nalkkiin. Aluksi tarkoituksella halusin antaa sille varjoa ja suojaa puiden ja pensaiden keskellä, mutta sinne unohtuneena se kasvoi pitkäksi raipaksi. Puu on  siemenestä kasvattamani ja ensi keväänä minun on tarkoitus raivata sille lisää elintilaa. Viereinen Bergius pääsee enimmistä  kuivista oksistaan, ehkä osittain myös tuoreista.

Tammi ja hevoskastanja on tulevina jättiläisinä merkattu karttaan tummansinisellä. Pienempi ympyrä tarkoittaa tämän hetken kokoa ja katkoviiva tulevaa. Hevoskastanjan sanotaan tulevan n. 7, jopa 10 metriä leveäksi. Karttaan piirsin siis leveämmän ympyrän. Tammi taas voi tulla jopa 20 m leveäksi. Kartassani se on 13 m katkoviivalla, koska toivon ettei se koskaan ylety naapurin puolelle. Ei minun aikanani, mutta tontin seuraavat omistajat saattavat olla vielä vaikeuksissa sen kanssa.

Muut kasvussa olevat puut olen merkannut kirkkaansinisellä katkoviivalla. Ne ovat hedelmäpuita, joita olen mahduttanut tontillemme korvaamaan vanhenevia omenapuita. Kartasta näen miten ajattelemattomasti istutin Pekka-omenapuun aivan tammen kainaloon. Nyt on Pekka sen verran iso, etten sitä enää siirrä, joten asian kanssa on elettävä. Viime kesänä asiasta viisastuneena istutin elämäni ensimmäisen omenapuun säleikössä kasvatettavaksi. Toiveikkaana sijoitin sen tulevan ryytitarhan rajalle. Jos ei tule ryytitarhaa, raivaan rikkaruohot ja kasvatan vaikka kesäkukkia. Jostain pitää kulkeakin: nurmikkoalueille on muodostunut vakio reitit joita puita väistellen käytetään. Nämä on merkattu ruskealla helminauhalla.

Kartta kyllä auttaa hahmottamaan. Viime postauksessani tarkoittama marjapensaiden hajaannus näkyy kartasta hyvin pinkkeinä pallukoina. Eikö olisi parempi keskittää marjatarha yhteen paikkaan? Vaan minne? Jos pihassa on kaksi autoa, ensimmäisenä tullut pääse pois vain jos toisena tullut ajaa osittain nurmikolle kirsikkapuun alle. Kun katsoo autojen vieressä olevaa muuria ja saunalle jatkuvaa polkua, huomaa niiden muodostavan pihaan suuren jakajan. Niin suuren, että liki kolmannes tonttiamme onkin ehkä naapurin. Harhaa vahvistaa neljän omistajan yhteinen ulkorakennus, joka on rakennettu tonttien kulmaan.

Onko teillä karttaa tai luonnoksia puutarhanne istutusten paikoista? Olisi mukava päästä tutustumaan niihin, mikäli innostutte postailemaan. Kartan tekeminen auttaa näkemään oman pihan ongelmia ja toisaalta estää tekemästä niitä huomaamattaan lisää. Toivottavasti!