Pinkin taltutus

 

Pinkki Edulis Superba -pioni vain komistuu vanhetessaan. Paraatipaikalla puutarhani vanhat pionit suorastaan huutavat pinkkiä. Pinkeistä pinkein ei ole lempivärini. Silti nämä kaksi vanhaa haahkaa ovat saaneet keikkua pari vuosikymmentä silmieni ilona. Kyseenalainen onni tuli talokaupan ohessa, ja alkuvuosien innossa siirsin silloisesta kolmen pionin pehkosta keskimmäisen muualle puutarhaan. Hien valuessa tuli selväksi, että kaksi muuta madamea on ja pysyy paikallaan. Kymmenisen vuotta sitten mitta tuli täyteen pinkkiä ja ajattelin laittaa kirkuvalle yksinvaltiudelle jauhot suuhun. Joko leikitte ja laulatte yhdessä tai sitten...

Tummempi pinkki pioni eteen, Edulisten takana on
vaaleanpunainen pioni, joka ei näy kuvassa.

Teresanruusu ja tumma pensaskärhö, ukkolaukan siemenpallot
ja etualan mäkitervakot

Pinkit nuput aavistuksen sinisempää mäkitervakon kukintaa vasten.

Mikä on paras konsti lannistaa yksinvaltias? Annetaan yhtä tujusti vastinetta. Ei ihan samaa, mutta sukulaisvärejä kumminkin. Hajotetaan yksioikoisuutta, lisätään sävyjä, puetaan akat rouviksi. Pitää luoda tilanne, jossa pinkki saa hetken olla kuningatar, mutta sulautuu muiden sävyjen ja värien sekaan. Pinkille siis vahvoja erilaisia pinkin ja vaaleanpunaisen sekä lilan ja sinisen sävyjä.

Väriasteikon vaalea pääty.

Väriasteikon tumma sekä hopeinen pääty.

Helakka vihreä pinkin seurana.

Taustan väriskaala.

Harmaa kiveys rauhoittaa tilannetta.

Vahvana värinä pinkki vaatii vaaleita ja erittäin tummia sävyjä taustaansa, jotta sen oma paikka väriskaalassa tulee selväksi. Muuten Superbat luulevat voivansa kaakattaa koko asteikon laajuudella. Tummanvihreää löytyy niiden lehdistä omasta takaa, mutta helakanvihreä pukee niiden kukkia älyttömän hyvin, samoin erittäin tummat  sävyt sekä harmaa ja hopeanhohto. Vaaleasta pitää huolen likusterisyreeni kermanvärisine kukkineen, talon seinä ja kiviympyrän laaja harmaa pinta.

Pinkki varjossa.

Pinkki auringonpaisteessa. Tervakon ruskehtavat sävyt alkavat näkyä.

Sinistä sekaan jalokurjenpolvesta. Viereinen turkinkurjenpolvi
vasta kehittelee violetinsinisiä kukkiaan.

Varjoliljan lämmin sävy.

Seuralaista tuli: pinkkiä ja vaaleanpunaista kääpiö-, keto- ja sulkaneilikkaa, sammalleimua helmaan ja teresanruusu taustalle, sineä nyppy-, turkin- ja jalokurjenpolvista sekä lilaa ukkolaukoista, loistosalviasta, rentoakankaalista ja mirrinmintusta.

Varjoliljan edelleen lämmin sävy vielä varjossakin. Ruskeat sävyt
tuovat vanhan Trio-jäätelön mieleen; mansikka, vanilja, suklaa.

Jo hieman vanhempia pioninkukkia.

Todella vahva pinkki ketoneilikka punaisella poikkiraidalla.

Vaalea ketoneilikka tummanpinkillä raidalla.

Kokonaisuus pionin myöhemmässä kukintavaiheessa. Nyt turkinkurjenpolvi
on ehtinyt kukkaan, samoin hyvin vaalea sulkaneilikka.

Kukinnan ikääntyessä pinkin terävyys terälehdissä antaa periksi, ja niiden kärjet muuttuvat vaaleammiksi. Kaakatus muuttuu jopa sulosoinnuksi. Esiin tulee hieman hempeämpi sävy, johon lämpimän vaaleanpunainen varjolilja sopii oikein hyvin. Neilikoita minulla on tässä penkissä kolmenlaista: kääpiö-, keto- ja sulkaneilikkaa. Ketoneilikkaakin kahta eri sävyä. Ne kukkivat kaikki hieman eri aikoihin, joten aina jokin niistä osuu yhteen pionin kanssa. Sama homma nyppy-, turkin- ja loistokurjenpolvien kanssa.

Pionin kuningatarhetki. Päivänkakkara, siperiankurjenmiekka, nyppykurjenpolvi,
loistosalviat, verikurjenpolvi ja idänunikko kisaavat kuorossa.

Hyvässä seurassa  pinkeistä pinkein olemus mukautuu paikalleen asteikkoon. Akoista tuli rouvia, ne jopa ajoittain leikkii - ja minä laulan!

 

 

Rautapenkki-barometri, juurakot ja sipulit

Huhtikuun alun lumitilanne vuonna 2018

Rautapenkki-barometri osoittaa kevään etenevän. Vaikka lumi edelleen sinnittelee puutarhapenkkimme istuinosan yläpuolella, oli sitä kuukausi sitten penkin selkänojan puoliväliin. Hiekka pölisee auratuilta kaduilta ja pikkulinnut laulelevat keväisiä laulujaan, mutta orapihlaja-aitamme sisäpuolella on vielä melko talviset maisemat, pääasiassa näkyy valkoisia kinoksia.

2015: Jouluruusu nuppuineen pilkistää lumen alta

Odotan vesisateen pehmittävän kovaa kantavaa hankea. Pehmittäisi niin, ettei kotijänikselläni olisi kenttää kisata kavereidensa kanssa. Eilenkin kolme loikki ympäri pihaa ja asettui sitten verkon läpi nuoren omenapuun oksia järsimään. Tuli lähtö, tuli lähtö uudelleen, ja vielä kolmannenkin kerran se pirulainen yritti taustan kautta hyökätä. Metsäkauriit menivät näillä näkymin muualle. Kuuden kauriin porukka pihassa ei mieltä ylennä, vaikka se kyllä silmiä hivelee.

Kaihoisa kevään odotus taimipurkkien lomasta, 2019.

Lämpöiset ilmat ovat saaneet puolimetrisen kinoksen saunankatolla hilautumaan vähitellen kohti räystästä. Graniitinharmaa pelti harjalla näkyy joka päivä kymmenen senttiä enemmän. Samaa tahtia piteni räystään yli kurottuva jääpohjainen liippa, joka puoli metriä paksuna ja viimein liki metrisenä murtui. Päivän homma onkin uhmata henkeään ja käydä lapioimassa pudonneet jäämassat pois saunan edustalta. Katolla nimittäin on edelleen lunta.

Aikainen kevät kaksi vuotta sitten.

Talon lännenpuoleinen kukkapenkki on alkanut paljastua lumikinosten alta. Aurinko lämmittää kivijalkaa ja sen edessä olevia kivenmurikoita. Kun maata pikkuisen paljastuu, alkaa lumikin sulaa vauhdilla. Näkyy jo talven yli vihreinä säilyneitä ruusukkeita, osasta penkkiä talventörröttäjät sojottavat uhmakkaasti pystyssä. Anna niiden olla, jospa vähän pitävät ristiturpia poissa alkavaa kasvua kurittamasta.

2017 maa oli melkein paljas maalis-huhtikuun vaihteessa.

Sisällä on kevät alkanut. Tomaatintaimet kurkistelevat mullasta ja chiliä odottelen tulevaksi. Pilkahdustakaan ei chileistä näy, vaikka ajan puolesta pitäisi olla tomaatintaimien veroiset alut. Pistokaskokeilut jatkuvat: muutama pätkä lehtikaktusta on tökättynä multaan, samoin latvotun asterin oksia yritän saada juurtumaan. Pari viikkoa sitten tarttui kukkamullan hankintareissulta pari mukulaa ja sipulia matkaan. Niin siinä kävi, että mukulat ja sipulit meni multaan, mutta sisäkukat on edelleen huoltamatta.

Minulta on puuttunut joka pihan Sarah Bernhardt, samoin Karl Rosenfield. Aika pieniä juurakoita olivat, mutta vielä hyvässä kunnossa, eli ei pahasti nahistuneina. Taidan kasvattaa niitä ensin ruukussa ja istuttaa vasta elokuussa maahan. Nyt Sarah puskee jo versoa ja Karl on pullistellut paria mullan päällä olevaa silmuaan muhkeammaksi. Itse asiassa on melko jännittävää kasvattaa pioneja juurakosta, uutta minulle.

2021 räystäskouru tuli alas lumen myötä.
Tänä vuonna enemmän lunta, mutta kourut ovat yhä paikoillaan!

Uutta on myös kokeilla vanhan ajan joriineja marketin juurakoista. Tai daaliaa, kuten sitä nyttemmin useimmat kutsuvat. Mullassa ovat, toivottavasti ei liian aikaisin. Odotuksessa on pari tummanpunaista koristedaaliaa ja vaalean punainen kaktusdaalia. En voinut vastustaa myöskään tummanpunaisia aasialaisia värililjoja tai puuliljaa. Se tosin on keltainen, mutta menköön tällä kertaa. Eihän noista tiedä, vaikka olisivat lopulta kaikki keltaisia!

Hei Hao Bo Tao eli Mustan meren aallot

Navettapiian Puuhamaa -blogissa peräänkuulutettiin tummia pioneja. Tässäpä yksi ehdokas. Mustan meren aallot on todella tumma viininpunainen pioni, vaikka kameran kennolle sen terälehdet onnistuvat taittamaan värin niin, että ani harvoin saa oikeaa sävyä esiin. Valitsin kuvista tummimmat, mutta todellisuus on paljon dramaattisempi.

Kuvailemalla ja vertaamalla ehkä onnistuu paremmin. Terälehdet ovat paksuhkot, silkinhohtoiset. Luonnossa väri on hyvin lähellä tummanpunaisia harjaneilikoita, kuten esim. Sooty-lajikkeella. Onyx taas on tummempi. Sametin tuntu kukista puuttuu ja tilalla on silkkimäisyys, ehkä hentoinen tuntu mikrokuitukankaalle ominaista nukkaa, joka shiftaa väriä ja saa terälehdet himmeästi hohtamaan.

Terälehdet ovat kukassa kuin aaltoina, jotka vyöryvät rantaan leveinä laineina. Siitä ehkä pionin nimi on peräisin. Näin olen sen mielessäni ajatellut.

Tuoksu on omanlainen, mausteinen ja täyteläinen. Samaa tuoksua en ole muista pioneistani löytänyt. Terälehdet ovat herkät kovalle paahteelle, ehkä juuri tummuudesta johtuen. Terälehdet oikeastaan vanhetessaan tummuvat vaalenemisen sijaan. Kukinta on ohi ihan yhtä nopeasti kuin muillakin pioneilla.

Meillä II-vyöhykkeellä Hei Hao Bo Taon kukinta osuu keskivaiheille pioniemme kukintaa. Usein kesäkuun viimeisellä viikolla, myöhäisimmät kukkakuvat löytyivät heinäkuun toiselta viikolta. Se muodostaa noin iiristen korkuisen lehdistön ja kukkavarret eivät kovin paljoa korkeammalle lehdistöä nouse. Pioni tekee sivunuppuja, jotka kukkivat hieman pienempinä kuin pääkukka.

Tumma kaunotar on ollut meillä vuodesta 2013, ja toinen nyt muutaman vuoden. Tänä vuonna ja yhtenä sadekesänä kukintaa ei ole ollut, tai se on jäänyt yhteen kukkaan. Epäilen, että alkukesän valtava vedentulo on osasyy tämän vuoden heikkoon kukintaan. Nuorempi sentään kukki yhden kukan. Muuten Hei Hao Bo Tao on kukkinut todella kauniisti vuosittain, suorastaan palkitsevasti.

Siitä väristä vielä: muita lähelle liippaavia ovat esim. punainen bellis ja etelänruusuruohon terälehdet. Punaviinissä on myös sama sävy. Näissä kuvissa on mukana aniliini vivahde, jota luonnossa nähtynä ei tämän pionin kukissa ole ollenkaan. Ekan kuvan varjokohdista löytyvät sävyt ovat hyvin lähellä totuutta.

 

Pioni, punainen

Minulla on tapana tallentaa kuviini hakusanoja, joiden avulla pystyn jälkikäteen etsimään tiettyjä levykkeen kuvia. Litaniassa on nimi suomeksi, sitten latinankielinen nimi ja vielä lajikenimi, jos se on tiedossani. Jokunen kasvikuva on saanut hakusanaksi "tuntematon", koska olen halunnut ne jollain tavalla merkata. Jos joskus kasvin tunnistan, löydän kuvat ja voin nimetä kyseiset kuvat oikeilla hakusanoilla.

Keväisin tulee usein liitettyä kuvaan yleisnimi "tulppaani". Vähän kuin tuttavanikin löytyisi hakusanalla "ihminen". Tulppaani helposti muuttuu nimettömäksi vuoden, pari istuttamisen jälkeen. Varsinkin, jos kukinta on ollut pettymys tai jos ei ole tullut tallentaneeksi ostamiensa sipulien nimiä.

Mielessäni on tämän kevään, ja pari aiempaakin kevättä, kummitellut hakusana "pioni, punainen". Tiedän, mitä pionia sillä puutarhassani tarkoitetaan, napsin joka vuosi siitä uusia kuvia, mutta nimen kohdalla tulee musta aukko. Ei mitään käsitystä. Värikään ei ole puhdas punainen, vaan ennemminkin ruusunpunainen.

Sen muistan, että olen ostanut samalla kertaa kaksi pionin juurakkoa. Ovat siis olleet muovipussiin pakattuja ja peräisin jostain muualta kuin taimitarhasta tai puutarhalta, tyyliin Lidl, RobinHood, Tokmanni, ... Senkin muistan, että toinen pioneista kukki yhden kukan parina kesänä ja katosi sitten. Tämä "pioni, punainen" taas ei noussut ollenkaan pariin kesään (tai en sitä huomannut), kunnes se yllätti minut yksi kevät uudella vahvemmalla kasvulla. Ehkä viivästys kasvussa teki siitä mitättömän ja merkityksettömän, se ikään kuin katosi toviksi.

Eilen kenkkuspäissäni tein  levykkeelleni haun "pioni, punainen" ja ajattelin postata tästä arvoituksesta teille. Ehkä joku teistä tunnistaisi pionin ja tietäisi sen oikean nimen. Ehkä jollakulla on samanlainen pioni puutarhassaan. Olen itse arvaillut sitä tarhapioniksi, koska se kukkii melko aikaisin. Googlatut kuvat ei kumminkaan vastaa kuvia omastani, joten olen joutunut tyytymään yleisnimeen hakusanana.

Ihmisen mieli on ihmeellinen. Ehkä aivoni ovat tätä arvoitusta nakertaneet yön ajan, sillä istahtaessani koneen ääreen, pamahtaa mieleen "Debatene"! Tiesin heti mennä oikean komeron oikealle hyllylle, etsiä sieltä unohtunut kasviarkisto (vanha irtokarkkirasia täynnä taimipakkausten nimipahveja) ja poimia oikean nimilapun. Mme Emile Debatene! Sitten uudelleen googlettamaan, ja kas kummaa, taisi "pioni, punainen" saada viimein oikean hakusanan.

Kun madame on viimein löytynyt, iskee epäilys. Oletko se sinä ensinkään? Ehkä ostamassani pussissa oli jotain muuta pionia. Tarkemmin katsoen netin kuvien kukinnot ovat pyöreämpiä. Rouvassani on monta puolta: hillittyä charmia, pulskaa rehevyyttä, haurautta ja kainoutta, topakkuutta ja taipuisuutta, värin heleyttä ja voimaa. Vähän riippuen, missä vaiheessa kukintaa kuvaan tai minkä ikäisestä taimesta otettuja kuvia valitsen. Pionitkin ovat yksilöitä, hieman erilaisia keskenään.

Madame tai maatiainen, sillä ei lopulta ole niin väliä. Jos tunnistat madameni tavalliseksi tarhapioniksi, niin laitapa viestiä.