Pitäisi jo kovin suunnitella siementilauksia, tehdä hankintojakin,
jopa kylvää ensimmäiset siemenet. Mieli ja ajatukset ovat muualla, joten
siemenet saavat hetkisen odotella.
Etsiskelin valokuvista näkymiä, jotka eivät ole vakituisen
kuvausreittini varrella. Tiedäthän; puutarhakierros alkaa pisteestä A ja
päättyy B:hen. Melkein voisi piirtää kulkureitin, hieman vaihtelevan kukkimistilanteesta
tai vuodenajasta riippuen. Polun, joka toistuu kuvatessakin päivästä
toiseen samanlaisena. Yhä uudelleen pionit, omenankukat, kiviympyrä,...
Siispä kohteita, joissa on muu meno. Koska näistä kulmista
harvakseltaan kuvaan, merkkasin seisomapaikkani ja katseen suunnan
pohjapiirrokseen, ettette vallan eksy.
1. Likimain rajaojassa on alkua havuistutukselle. Tämä on
vaiheesta kaksi, ensimmäinen osa istutusta lähtee orapihlaja-aidasta ja kulkee ojanviertä
Kaneliomenapuun alla kohti tätä paikkaa. Pidän tuijien selkeistä muodoista, ne
rajaavat hyvin ja toimivat tummana taustana kirsikankukille. Istutuksen piti
jatkua saunalle saakka. Koskaan ei tullut vaihetta kolme, sillä kirsikkapuun
takaa aukeaa näkymä naapurin, seuraavan ja sitäkin seuraavan naapurin omena- ja
kirsikkapuihin. Keväisin tuo jatkumo on niin hengästyttävä, ettei näkyä voi
peittää.
2. Meni pitkään noteerata kaunis yhdistelmä; tyrni ja
Bergius. Nyttemmin umpikieroon kasvanut tyrni on siinä kinthaallaan tulla
kaadetuksi, eikä Bergius-vanhukseen ehkä nuorennusleikkaus tepsi. Välissä
kasvaa jo pihajasmike ja kuvassakin alareunasta pilkottava hevoskastanja, joten
maisema tulee muuttumaan.
3. Vastakkaisesta suunnasta löytyy kukkapenkki, jonka joka
kesä kitken puhtaaksi vuohenputkesta ja silti perennat ovat hukkua rikkaruohon
tukahduttavaan kasvuun. Sekavuudessaan alue jää hieman hoitamatta, ja väliin
yllättää alastonimmet, versoina esiin kasvavat tyrnin ja kriikunan versot, toisinaan
sateen kaatamat kurjenkellot.
4. Kenossa kurottelee myös Elokuun päärynä. Mikä puitani
tällä puolen puutarhaa riivaa? Varhaisessa kevätkuvassa taustan iso Bergius tuskin
näkyy, kaikki on vielä keväisen avointa. Piha-alueeseen rajoittuva kivimuuri on
sekin harvoin kuvattu. Siihen on niin tottunut, ettei pidä sitä oikein minään.
Muurilla kasvaa lähinnä kivikkokasveja ja kauempana katajia ja liljoja.
5. Japaninlikusterisyreenin ympärillä olen pyörinyt kaksi
edellistä kesää ihan urakalla. Tämä kuva on nimittäin kuvattu kiviympyrällä
seisoen. Tunnistitko? Taustalla kaupungin puiston lepät, välissä katu ja
orapihlaja-aita.
6. Kaivoa tuskin olen teille esitellyt. Tästä joko nostan
itse tai pumppaan pumpulla kasteluvedet. Kasvimaa on sopivasti vieressä,
vesitynnyri sen toisessa päässä, kasvihuoneelle ja saunalle on lyhyt matka.
Että tällaisia unohdettuja kolkkia, silmien edessä ja silti
huomaamatta.
Antoisaa viikonloppua!