Perennojen kylväminen

Kylvin perennojen siemeniä, pitkästä aikaa vähän enemmän. Viime kesän kesäkukkakylvöt olivat kyllä ihania sen mitä onnistuivat, mutta syksyllä jäin kaipaamaan kestävämpiä, pitkäikäisempiä taimia. Kaikille kevään kylvöilleni en ole vielä istutuspaikkaa kaavaillut, joten nyt jo aavistelen pienen purkkimeren putkahtavan syksyä kohti mentäessä, varsinkin kun kylvökseni tuntuvat kohtalaisesti onnistuvan. Olen kylvänyt pitkin kevättä ja päästellyt pieniä ilon huudahduksia aamuna jos toisena. Hei, se ja se on itänyt!

Pikkusormustinkukka kylväytyy itsestään muiden
sormustinkukkien tapaan. Kylvin sitä n. 20 vuotta sitten.

Vaan ei idä kaikki siemenet samaa vauhtia. Melkein voi sanoa, että jos siemenpussissa lukee kehotus siirtää kylvöt neljän viikon odottelun jälkeen jääkaappiin ellei itämistä ole tapahtunut, voi olla varma ettei siinä ajassa tapahdu mitään. Paitsi ettei meidän jääkaappiin multapurkkeja siirretä, ei mahdu enkä oikeastaan haluakaan. Siinäpä pulma.

On se, kun siementen idättäjää alkaa huolettaa kevään liian nopea lämpeneminen. Ulos ei enää voi hankeen upottaa vaikka lunta sataa nytkin, ulkona varjossa on jo ylihuomenna liian lämmintä ja kasvimökissä lämpötila seilaa laidasta laitaan. Sitten juontui mieleen, että onhan minulla saunan eteinen ja siinä ikkuna. Talven kylmillään olleen saunan betonilattia pitää varmasti tilan sopivan viileänä vielä pitkään. Aurinkokaan ei pääse paistamaan ikkunaan kuin varhain aamulla.

Loistava pörriäiskavi sinipallo-ohdake on luotettava kukkija. 

Vartomaan siirrettävissä kylvöissä on se vaara, että unohtuvat sen siliän tien. Kellariin on turha viedä, sieltä löytyisivät kuivuneina paakkuina ehkä ensi keväänä. Saunan eteisessä käyn joka tapauksessa laittamassa sähköt vesipumppuun, kun tarvitsen vettä kasvimökkiin tai täytän vesitynnyrit lämpenemään. Muutenkin tulee liikuttua sillä akselilla paljon enemmän. Haravat sun muut kun on seinän takana puuhuoneessa.

Kylvä kerran päivänkakkaraa ja sitä on sen jälkeen joka kesä.

Viileään saunan eteiseen lähtevät siis mustakonnanmarja, kevätesikko ja etelänkiurunkannus. Niitä olen vartonut nyt kolme viikkoa. Vielä viikon odotan ja sitten kiikutan astiat saunaan. Itse kerätyistä siemenistä valkoinen iiris, ’Kermesina’-iiris ja tienvarresta löydetty ruusunätkelmä voisivat mennä saunan eteiseen samoin tein sisältä tilaa viemästä. Nätkelmien kanssa samaan aikaan ja samoin muovipussitettuihin purkkeihin kylvetyt tuoreet ’Bijou Mix’-tuoksuherneen siemenet lähtivät kasvuun muutamassa päivässä. Taitaa ruusunätkelmä olla jo toissavuotista siemensatoa, mutta kokeillaan nyt vielä kylmän kautta, josko lähtisi. Kunhan päästään yöpakkasista, lähtevät itäneet tuoksuherneet säistä riippuen joko kasvimökkiin tai ulos.

Viime kesän mansikkablondi, samettiruusu 'Strawberry Blonde'

Tähän mennessä itäneet ja koulintaa odottavat:

leijonankita ’Black Prince’, kesäkukkien tummaakin tummempi sametti!
sikuri, kannattaako paalujuurista koulia?
lapinvuokko, voi Luoja mikä lilliputti! Voiko ollenkaan koulia?
täpläpunalatvio, ohutta ja korkeaa jo pienenä
täpläpipo, viimein minullakin ’Mystica’!
mukulapaloyrtti, yrittänyttä ei laiteta
kangasvuokko, hip-huraa!
tarhakylmänkukka, hip-hip-huraa!
punaluppio, viimeinkin
kiiltoluppio, että tämäkin!
jättiverbena, viimein tätäkin pitkään ihastelemaani
isorikko, oma siemen, ziljoona vihreää minipistettä keikkuu ohuiden lankojen päässä
amerikanvuokko, muinaisen siemenkirjeen jäännös, neljä iti!
palavarakkaus, oma siemen, vaaleanpunainen
kesäpäivänhattu ’Gloriosa Daisy’, viime kesän kelta-oranssi ihastus, vähempikin olisi riittänyt

 

Itse kylvetty sininata 'St. Ola'-kurjenpolven kanssa

Sitten on vielä vuosikausia vanhoja siemeniä, joiden itävyyttä pitää testata. Siemenhyllystä tarttuu ties mitä auringonkukkaa ja muuta ex tempore, jotka ei koskaan päädy multaan asti. Akileijatestin jo tein todella muinaisista keräilysiemenistä, pari iti, ja muut testissä olleet vielä odottavat kasvimökissä ”kaiken varalta”. Parempi vaan heittää kaikki pois ja onnistua loistavasti uusilla siemenillä? No, tuntuu jokainen idun pilkahdus olevan suuri ilo. Lumen sulamista odotellessa onkin hyvä kartuttaa koulimisella kesän purkkiarmeijaa. 

 

 

Puutarhavuosi 2024

Olen ollut aikeissa tehdä yhteenvetoa menneestä kesästä, mikä sopiikin hyvin Hiidenkiven puutarhassa Minnan aloittamaan haasteeseen. Kiitos, Minna, vuosittaisesta haasteesta! Sain hyvän tilaisuuden kertoa kuulumisia. 

Mitä uutta teit tai koit puutarhassa? 

• Kasvatin kesäkukkia 

• Liityin puutarhaseuraan 

• Kävin tavallista useammassa taimitarhassa ja puutarhassa

 

Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa? 

• En pysynyt. Paljon jäi tekemättä, osa suunnitelmista kutistui ja osa tuli tehtyä suunnitelmien ulkopuolelta. 

Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja? 

• Tuli, ja paljon. Lokakuussa oli yhä purkki poikineen odottamassa istuttamista. Niitä sitten upotin valeistutukseen kasvilavaan. Keväällä nähdään.

 

Menetitkö kasveja? 

• Ihme kyllä en. Japaninhemlokki ja kirsikkapuu kärsivät kylmästä talvesta, mutta toipuivat kesän myötä yllättävän hyvin. 

Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut? 

• Pitkään olen haaveillut pikkuisesta mutkittelevasta purosta.

Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2024? 

• Aivan jäätävän järkyttävän valtava omenasato. Ei ollut enää hauskaa eikä ihanaa. 

• Upea, lämmin ja pitkä loppusyksy.

 

Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna? 

• Lähdin rohkeasti ajattelemaan puutarhaani uusin silmin. Pystyin hillitsemään intoani saada asioita heti valmiiksi ja siten säästin polviani.

 

Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi? 

• Aika näyttää. Ostin viimein pitkään haikailemiani Austin-ruusuja, hankin saniaisia ja mustaseljan. Paljon muutakin odotettavaa on nyt hangen alla. 

Tuliko tehtyä virhehankintoja? 

• Yritän perehtyä ostettaviin ennen niiden hankkimista, silti innostuin kokeilemaan minulle vieraita, erilaisempia kasveja kuin aiemmin. En sanoisi virheeksi, pikemminkin uteliaisuudeksi. 

Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti? 

• Tähkäkimikki on sittenkin elossa ja oli tehnyt useamman haaran varteensa. Taimi on osannut piilotella viitisen vuotta kukkapenkissä. 

Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi? 

• Retikan sato epäonnistui täysin. Kasvatti pelkkää lehteä, jonka vielä kirpat söivät. Kauniin pyöreästä mustasta juureksesta ei ollut tietoakaan. 

Pitikö puutarhabudjettisi? 

• Ostin ja kylvin poikkeuksellisen paljon kasveja. En mitään huippukallista. Budjettia ei ollut, mutta ylläpidän hankintalistaa, mikä auttaa pysymään about suunnitelmissa. 

Mitä opit? 

• Minussa asuu pieni hamsteri, sittenkin!

 

Vinkit ensi kasvukaudelle 

• Itselleni: Joko nyt olisi etupihan kukkapenkkien aika? Vai jatkaisinko tammenalusen uudistusta? 

Miten odotat tulevaa kasvukautta? 

• Valon lisääntyessä katse kääntyy yhä useammin puutarhaan. Edessä on viime kesän suunnitelmien jatkamista, ehkä jokin uusikin ajatus pääsee taas mukaan. Siemenluetteloita olen selannut. 

Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi? 

• Ensimmäistä kertaa puutarhatyöt ylittivät voimavarani. Mieli tekee, mutta jalat ei kanna. Ikävä tilanne, johon on kyllä särkylääkkeet, mutta ei kuulemma vielä uusia niveliä tiedossa. Pystyykö kävelemään vai ei, on koko elämään vaikuttava asia. Silti hyvillä mielin ajattelen jo uutta puutarhavuotta!

 

Haasteen säännöt: 

1. Kerro, keneltä sait haasteen. 

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista). 

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Jälkijunassa vastaan haasteeseen, joten en enää haasta, mutta onhan tässä hyvä pohja, jos haluat vielä muistella mennyttä kasvukautta!

Kelloköynnös aloittaa siemenkylvöni

Siemenkylvöni alkavat tänä vuonna liottamalla kelloköynnöksen siemeniä. Kerran aikaisemmin olen saanut siemenet itämään, ehkä hullun munkilla, sillä myöhemmin itäminen ei ole onnistunut kertaakaan. Vuosiin en sitten ole yrittänytkään, joten ostamiini siemeniin kohdistuu nyt melkoiset odotuspaineet.

Nelson Gardenin pussia varovasti tunnustelemalla huomaan sen sisällä olevan epämääräisiä muhkuroita. Pohdin kannattaisiko liottaa kaikki siemenet kerralla vai jättäisinkö niistä osan ensi vuoteen. Päiväystäkin riittää 2025 syksyyn. Päällipuolella näkyy lukevan - sitten kun on etsinyt silmälasit ja siirtynyt ikkunan valoon tihrustamaan pikkupränttiä - Frö till/Frø til Siemeniä 6-8 Plants. Sepä sopivasti. Itävyydenkin luvataan olevan minimissään 65 prosenttia. Jos puoletkin itää, saan 3-4 tainta, mikä on ihan hyvä määrä. Tarkkoja istutuspaikkoja en vielä ole niille suunnitellut enkä päättänyt, istutanko ne maahan vai ruukkuihin.

Avaan pussin, kaadan siemenet kämmenelleni, ja melkein viskaan ne saman tien pois. Hyi helkutti! Kämmenelläni jököttää iso leveän littana ja myhkyräinen mötikkä sekä muutama siemen. Mitä ihmettä? Mötikkä ei ole toisiinsa liimautuneita siemeniä, eikä lopulta ällö otuskaan, vaan palanen siemenkodan kuorta. Näin oletan, vaikka on laatassa pari pientä kohoumaa, joita hyvällä tahdolla voisi epäillä siemeniksi. Varmasti siis neljä siementä ja ehkä yksi siemen palassa parkkia.

Alkaa ynnääminen. Siemeniä 6-8 taimeen? Itääkö yhdestä siemenestä useampi taimi? Jos itäminen on 65%, neljästä siemenestä kehittyy kaksi tainta. Jos mötikkä sisältää jotain elävää, niin hyvällä säkällä saan kolmannen. Kiitti, Nelson! Alkaa luetun ymmärtäminen ja kääntäminen. Vai käännösvirhe pakkauksessa sanassa Plants? Eli tarkoittaakin 6-8 siementä. 0,80 g sisälsi silkkoa. Kiitti uudelleen, Nelson!

Joskus olen ihmetellyt, miksi ihmiset ostavat useamman pussin kelloköynnöksen siemeniä. Selvisipä sekin. Toivon, että neljä siementäni ovat tavallista pulskempia ja elinvoimaisempia. Ja oikeasti: kaksi hyvin kasvuun lähtevää tainta on ihan riittävästi ja jo pelkkä siementen hypistely toi kevään!

 

19.2.2023 Päivitys:

Klöntti on sittenkin siemeniä! Yön levättyään kostean paperin välissä se on imenyt kosteutta ja varovasti vetäen palasta sai erotettua kaikkiaan viisi limaista siementä. Kiitos, Nelson! Sain lopulta siemenpussista mitä pitikin. Nyt vaan odotellaan itämistä.

 

Itävyystesti

Testasin miten vanhat tomaatinsiemenet itävät. Tiesin, että itävyys huononee siemenen vanhetessa, mutta piti silti testata. Huvitti tietää, paljonko itävyys huononee.

Kylvin kaikki siemenet 3. maaliskuuta, joko pieniin kahvimukeihin tai yhtenäiseen lootaan. Kuhunkin kahvimukiin kylvin uudempia siemeniä 5 kappaletta. Lootassa taas oli vanhempia siemeniä, tasapuolisesti rivissään 3 kpl, ajatuksella ettei sieltä montaa nouse. Kirjasin rivien lajikkeet ylös, vein ne suihkun lattialämmityksen päälle, ja sitten vain odottelin. Kiva muuten mennä aamukiireessä suihkuun, kun ensimmäisenä saa siirrellä multakippoja, mutta alalämpö auttaa itämiseen.

Selkeä ero uusien ja vanhojen siementen välillä oli itämisaika. Vanhojen siementen kanssa täytyy olla kärsivällisempi ja tyytyä siihen, että itäminen on epätasaista. Itävyys sinänsä heikkeni vähitellen siemenen vanhetessa, mutta ei niin vauhdilla, kuin olin luullut. Pudotus on ehkä viiden vuoden korvilla siemenen parasta ennen päiväyksen jälkeen.

Ikisuosikki Gardener's Delight pääsi testiin kolmella vuosikerralla, mutta kokonaisuutena ottaen se ei olekaan parhaiten itävä. Takuuvarma Moneymaker vei taas pisteet kotiin; 5 vuotta vanha siemen, itävyys 3/3. Ryhmän seniori ‒ 2013 vuoden Tiny Tim ‒ ponnisti myös loistavalla tuloksella 3/3. Yli odotusten iti tämän vuoden siemenistä Chocolate Cherry. Sain viidestä siemenestä 7 itänyttä tainta! Liekö kylväjä ollut sokea vai siemenet liimautuneena tiiviiksi klimpiksi?

Väistämättä tomaatintaimien myötä ajatukset kääntyvät muihinkin kylvöksiin ja kevätsuunnitelmiin. Kun kurkkaa ihanasti vihertävien taimenalkujen välistä pihamaalle, ymmärtää saavansa ihan rauhassa vielä miettiä kylvöjä. Toviin ei tuolla penkillä istuta. Josko edes hajuherneet laittaisi, kumminkin parempi puolisko vuotta alkoi tänään!

Tervetuloa kuulolle, uudet lukijat!

Keräämme jälleen Neelamille, Simranille ja Radjinille varoja koulunkäyntiin Intiassa. Klikkaamalla kuvaa oikeassa palkissa ylhäällä pääset sivustolle. Kiitos!

Siemeniä kylvöön

Green Apples -akileijan kypsyviä siemenkotia.

Viimeistään helmikuussa mieltä polttelee siemenhankinnat ja tarkastus edellisen vuoden (vai vuosien?) siemenvarastoon on tehtävä. Puutarhaihmisellä varastoa riittää.

Jo aiemmin heitin pois kaikki ikivanhat siemenet, joista osa oli viime vuosituhannella kerättyjä tai ostettuja. Periaatteella niin-kauan-kuin-pussissa-rapisee ne lojuivat laatikon pohjimmaisina, vuosittain jokusen siemenen vajenneina. Peruskasvit tilli, tomaatti ja persilja itävät vuosia Parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Akileija, harjaneilikka, kehäkukka ja samettiruusu ovat myös varmoja itämään, kunhan säilyttää siemeniä viileässä.

Mäkitervakko viihtyy erittäin hyvin puutarhassa.

Viime kesänä varastoin lisää siemeniä. Tienpenkalta kaivamani mäkitervakon taimi mukautui hyvin puutarhani kiviympyrän viereiseen hiekkamaahan. Samantapaista kuivan paikan istutusta olen kaavaillut paahteiselle talon seinustalle, jossa kasvien on pärjättävä ilman kastelua. Keräsin tervakosta kypsät siemenet ja niitä on nyt aimo annos tuleville vuosille.

Alkuperäisiä tummansinisiä lehtoakileijoja tontillamme.

Hyvä syy kerätä siemeniä on säilyttää tietty värisävy tai muoto. Puutarhan syrjäisessä kolkassa minulla kasvaa vielä pari ikivanhaa tummansinistä lehtoakileijaa. Keräsin niiden siemenet ja toivon että edes joku jälkeläisistä olisi saanut saman tumman sinen terälehtiinsä.

Jännittävä sekoitus akileijaa.

William Guinness -akileija toissakesän kylvöksistä.

Akileijat risteytyvät herkästi keskenään. Siinä jännittävämpi syy kerätä siemeniä. Koskaan ei tiedä, minkä kaunottaren saa puutarhaan. Kummasti Nora Barlow lainaa rimpsuhelmaansa lehtoakileijalle. Otin talteen ensimmäisen kerran kukkineen William Guinness -akileijan siemenet ja toivon, että viereisen penkin alppiakileija tai Green Apples -akileijat olisivat viljameita hieman säväyttäneet.

Heleänsininen ja rento alppiakileija. Rentouttaisiko se yhtään viljamien topakkaa olemusta?.

Siementuotanto käynnissä. Loppukesällä ukkolaukan siemenet ovat jo tummia ja varisevat herkästi.

Ukkolaukan siementaimia emotaimen juurella.

Kokeilumielessäkin tulee varastoitua siemeniä. Kylvöä odottavat nyt ukkolaukan ja äidiltä saadun punakellukan siemenet. Ukkolaukat itävät itsestään maahan pudonneina, mutta alkulähdön jälkeen ne peittyvät penkissäni muuhun kasvillisuuteen. Jospa purkkitaimet saisi siirrettyä avarampiin oloihin varttumaan. Kellukan siemenissä jännittää, tulinko keränneeksi siemenet punaisia vai keltaisia kukkia kantaneesta kasvista. En huomannut ajoissa merkitä kasvia. Yllättäen keltaista tavoittelen.

Keltainen punakellukka vei sydämen kertaheitolla.

Perennoja en valtavista ennakkosuunnitelmista huolimatta viime kesänä tullut kylväneeksi, joten pusseistaan ne hohkavat nyt toivoa ja odottavat kylvöä. Samoin kasvimaalle on siemenvarastosta tarjolla runsaasti erilaisia yrttejä. 

Hyvänen aika, enkö pääsekään siemenostoksille kuin porkkanaa hakemaan?

Laventeli

Kasvatin toissakesänä kokeeksi laventelia. Taimet itivät hyvin ja istutin ne kivimuurin päälle uuteen istutusalueeseen. Osa taimista kasvatti kukkanuppuja, jotka jäivät kukkavarren päähän tiiviiseen rykelmään koskaan aukeamatta. 

Mitäpä kylmästä kesästä lannistumaan. Tätä kesää varten varauduin siemenkylvöön vaihtaakseni taimet edellisten tilalle, mutta harmaanvihreät taimet tervehtivät keväällä uteliasta kukkapenkin tarkastajaa. Talvehtijat eivät olleet iloisen terhakoita, mutta minä ilahduin niiden elosta. 

Muurin päällä oleva, 40-50 cm korkeampi, lämmin kasvupaikka on siis eduksi laventelille. Aiemmat kokeiluni ovat kilpistyneet kosteuteen jo kesällä, saatikka talvimärkyyteen. Tämä lajike on ihan tavallinen Lavandula officinalis L. 'Compact'. Keväällä ostin myös tähkälaventeli Lavandula angustifoliaa, mutta hyvistä uutisista johtuen siemenet jäivät seuraavan kesän varalle.

Tänä paahteisena kesänä odotus palkittiin. Erityisen iloinen olen, että laventelini toi oman vivahteensa sineä iisopin ja mirrinmintun joukkoon. Upea sekoitus koboltin-, violetin- ja laventelinsinistä. Laventelinsininen yhdisti hienosti myös maanpeiteruusu Candy Coverin hennon punan hopeamarunan ja pikkupilarikatajan siniharmaisiin sävyihin.

Vaikka omat pikkutaimeni eivät ole mitään verrattuna ulkomaiden upeisiin laventelipenkkeihin, katseeni hakeutui niihin toistamiseen ohi kulkiessani. Minimaalinen häivähdys etelää ja paahdetta. Lämpöisen kesätuulen aiheuttama liike kukinnoissa ja niistä lähtevä tuoksu kumminkin olivat aidot.

Lueskelin, että laventelia voi lisätä myös pistokkaista. Sivuverson mukana kannattaa irrottaa hitunen pääoksan kuorta, jolloin verso juurtuu helpommin. Onko sinulla kokemusta laventelin pistokaslisäyksestä? Kokeilen ensi vuonna, jos taimeni ovat yhä hengissä.

Eläköön laventeli, ja sehän elää!

Tervetuloa lukijoikseni Pippe ja Tuula (Maalaiskaupungin piha -blogista)! Kirjoittelen niin harvakseltaan, että on todella ilo saada uusia lukijoita, ihan ansiotta. Toivottavasti jatkossa saan taas tekstejä ripeämmin julkaistua.