Kuin kesällä

Tarvitaan sininen taivas ja auringonpaiste. Pois sade, pois tuuli, ja kesä on täällä taas. Ihana sunnuntai! Niin viileää on, että perhospenkki on tyhjillään aamun kirkkaassa valossa. Valo saa kukat loistamaan.

Hajuherne on kasvattanut kukinnan jälkeen palkoja. Ehtivätköhän nämä ennen pakkasia kypsiksi? Suloisia karvapeitteisiä palkoja on mukavasti kerättäväksi. Haaveissa jo ensi kesän kukkamaat.

Vieressä loistosalviat pistävät yhä parastaan. Nämä ovat viime kesän taimia kiviympyrän laidalla. Taustalla hehkuu pelargonin kukkia. Aistitko jo viileyden auringosta huolimatta?

Salvian vieressä hentoa keijunkukkaa. Alan yhä enemmän pitää keijun- ja haltiankukista. Heinämäistä hentoutta ja uskomattoman ilmeikkäät lehdet.

Rimpsuhelmainen neilikkaruusu pinkissä hamosessaan. Joka syksy yhtä hemaiseva. Se on yksi talon vanhoista ruusuista. Tänä kesänä se kukkii hieman myöhemmin, koska viime talven jäljiltä se sai aloittaa kasvunsa maan rajasta.

Korkeuksiin kohonnut maa-artisokka kapsahti maahan tukikepeistä ja sidonnasta huolimatta. Minun onnekseni, sillä saan kuvata sitä nyt lähietäisyydeltä. Tällaisena valoisan hehkeänä päivänä se suorastaan loistaa. Taustalle osutettu sadevesitynnyri vain korostaa sen komeaa keltaista väriä.

Aurinkoista viikkoa lukijoilleni!

Puutarhaelon KesäkukkaLOVE

Ensin mietin, ettei minulla ole kesäkukkia, kun ne jäi tänä vuonna vakiolaatikoihin laittamatta. Molemmissa portaikoissa on kukkalaatikko, joista toisessa kukoistaa ylhäisesti ja yksin siihen itsestään kylväytynyt orvokki, toisessa niin ikään itsekseen kylväytyneet keltamaitikka ja horsma.

Kiviympyräni koristeeksi ostin kaksi isohkoa ruukkua ja muutaman pelargonin. Taimikylvöksistä sain ruukkuihin sopivasti hajuhernettä reunalle ja kumpaankin ruukkuun keskelle latva-artisokan.

Rankkasateet olivat koitua kesäkukkieni kohtaloksi, kunnes tajusin poistaa ruukkujen aluslautaset. Nyt lämpöä saaneina hajuherneet alkavat viimein herätä eloon. Ensimmäiset nuput ovat auenneet ja laitoin tuet versoille, vaikka ensimmäinen ajatus oli jättää ne rennosti kasvamaan putouksen lailla alas ja sieltä kurottamaan jälleen ylös.

Pelargonit tykkäävät enemmän auringonpaahteesta kuin jatkuvasta vedentulosta. Tänä vuonna pari valkoista, vaaleanpunainen ja tummanpunainen pelargoni ilahduttavat. Melkeinpä joka vuosi jokin pelakuu eksyy puutarhaani.

Latva-artisokka ei tässä istutuksessa yhtään pidä olostaan. Ilmeisesti multa on sille liian kosteaa ja taitaa tykätä kyttyrää kilpailijoistakin. Kirva-armeija ja niiden mettä innokkaasti imevät muurahaiset eivät näköjään artisokan oloa paranna. Pidän kovasti latva-artisokan hopeanharmahtavista lehdistä, vaikkei  korkealle kohoavasta kukinnosta ole tietoakaan. No, ajatus oli loistava. Ensi kesänä taas uudelleen tai uusin ideoin.

Oikein hyvä postausaihe Kukkalan Sannalta. Hänellä olikin vaikka mitä ihanaa kasvamassa. Mukavasti kertyy ajatuksia ensi kesän varalle.

Hyvää alkavaa elokuuta, kesän täysintä ja kypsintä kuukautta!