Helteellä varjossa

Hellepäivinä on mukava pujahtaa isojen omenapuiden tai tammen suomaan varjoon. Töiden jälkeen olen ottanut tavakseni hetkeksi piipahtaa ulkona, käydä istumaan varjoon joko kiviympyrän rautapenkille tai vaellella tammen ja syreenien varjossa.

Ukkonen on nousemassa ja häthätää ennätin hieman kohentaa pionien tukia ja asettaa pari tukea tähkälaukalle talonvieruspenkissä. Toivon, ettei tuuli ja sade hakkaa eilen ja tänään auenneita valkoisia pionipenkin kukintoja poikki. Pioneista onkin tullut iso osa varjopuutarhaa. Pioneista aion kertoa ihan erikseen. Melkoisen raju onkin tämä etelästä lähestyvä ukkosrintama, mutta ei sentään ihan kaatamalla sada. Hyvä hetki blogata.

Erityisesti varjopuutarhan rauha, hiljaisuus ja viileys toimivat oikein hyvin helteisen työpäivän jälkeen. Seurailen versojen kasvua ja nuppujen kehittymistä, kierroksella tulee tehneeksi huomioita, mikä kohta tarvitsee vettä, missä on jo liian ahdasta, mistä pitäisi kitkeä rikkaruohoja jne. Senkin puoleen on mielenkiintoista seurattavaa, että varjopuutarha on vasta viime vuoden keväällä rakennettu, joten nyt toisena kesänä alkaa nähdä, mikä pengerretyissä penkeissä toimii ja mikä ei.

Varjossa kasveista tulee reheviä ja eikä helle niitä heti hetkauta. Varjon varjopuoli on, että valoon kurottaessaan kasveista tulee herkästi ylipitkiä. Vielä ei ole lakoamista poluille, mitä nyt yksi iso syreeninrunko, joka kaatui edellisessä ukkosmyräkässä polun suuntaisesti ja retkottaa puoliksi ilmassa tukkien polun vieläkin. Lomaa odotellaan.

Korkeuksista alas revitty vanha alppikärhö ei ollut moksiskaan kovasta kohtelusta, ja on kukkinut kesäkuun todella runsaasti. Mukava nähdä siinä kukkia kasvojen korkeudella, kun niitä ennen joutui niska kenossa tiirailemaan syreenin latvustojen yläpuolelta. Nytkin niillä on sinne kova pyrky, mutta ajoittain rajoitan versojen kurottelua kiertämällä niitä tukeen alemmas.

Toukokuussa tulleet runsaat sateet ovat saaneet kaikki kasvit puutarhassani kasvamaan normaalia korkeammiksi. Mikä ennen oli puolireiteen on nyt navan korkeudella jne. Ja minullahan on melko korkeita kasveja penkeissäni muutenkin. Kuten tätä ukonkelloa, jonka valkoisia kukkia katsellaan vasta heinäkuussa. Niin ainakin normaaleina kesinä. Vielä siitä ei yhtään pilkistä väriä, mutta kukinto on minua leukaan, vaikken ihan tamppi olekaan. Pari niistä on jo nyt tuulessa katkennut. Oli ne tuettu, mutta tuen kohdalta olivat harmillisesti napsahtaneet poikki. Nämä on kyllä ensimmäisiä perennoja, joita olen harkinnut korvaavani jollain matalammilla. Estävät nimittäin näkymän aika tehokkaasti ollessaan polkujen risteyksessä.

Iltavaelluksillani olen nyppinyt kukkapenkeistä pois kukintansa lopettanutta lemmikkiä. Seuraavana on vuorossa telliman kukintovarsien leikkaaminen ennen kuin ne ehtivät siementää. Olen edelleen ihastunut sen massoittaiseen kukintaan. Tykkään, miten valo siivilöityy hentojen kukkavarsien lomasta ja miten ne heiluvat tuulen mukana. Sama efekti kuin heinissä. Kasvuston läpi näkyy särkyneensydämen viimeiset kukinnot ja kanadanhemlokin kaarevat oksat. Tiheään istutettuna varsien leikkaamisen jälkeen tellimaan jää vielä vehreä lehdistö kattamaan maata.

Korkeista kasveista syyskimikki pukkaa myös jo melkoista vartta. Saapa nähdä missä korkeuksissa sen kukinto tulee heilumaan, kun nämä on vasta lehtiä.  Kukintoja odotan kovasti, mutta toinen puoli lanttia on kauniit violettiin vivahtavat lehtiruodit. Hyvin se on juurtunut. Ilokseni huomasin, että kolmisen kesää sitten istutettu tähkäkimikki Brunette on myös reippaassa kasvussa, mitä ei tapahtunut aikaisempina kuivina kesinä. Se on huonossa paikkaa kadunvarren aurinkoisessa penkissä, jossa vuohenputki yrittää sitä nujertaa.

Vanhanajan narsissit tulivat kukkaan pari viikkoa Barret Browningin jälkeen. Melkoinen tuoksu. Sen kukinta on nyt ohi ja penkissä jatkaa tummakurjenpolvi sekä tummanvioletti sarviorvokki. Vanhoina jäänteinä alueella on edelleen lehtoängelmää ja sitä nypin tarkoituksella pois. Vaikka kasvi on hento, on se tälle alueelle liian korkea ja näkymiä peittävä. Nyppimisestä huolimatta aina jokunen yksilö penkkeihin ilmaantuu, ja onhan niillä kauniit lehdet. Alueella on paljon jaettuja taimia, tässä hämykuunliljaa ja turkinkurjenpolvea.

Tarhajaloangervo Erikalla on mukavan tummat ja kiiltävät lehdet. Kanadanhemlokin rentojen oksien alla sillä on hyvät oltavat. Toinen Erika kasvaa varjopuutarhan eteläpäässä, ja valoisammalla ja hieman lämpimämmällä paikalla siinä on nuput aavistuksen pidemmällä.

Kuunliljoista raitakuunliljan jaoin todella pieniin taimiin, koska halusin sitä runsaasti pionipenkin syreenien puoleiselle reunalle. Taimet kasvavat kokoa vähitellen. Niiden seuraan kokeilin minulle vähän erikoisempaa japaninhiirenporrasta. Ostin kaksi tainta, joista tämä on viihtynyt selvästi paremmin, toinen on jäänyt puolta pienemmäksi. Vaan niin oli jo ostaessa, ehkä pienikin varttuu ajan myötä. Pidän näiden kasvien erilaisuudesta ja siitä, miten ne vähitellen täyttävät maa-alan.

Toinen saniaisaarre kasvaa alueen eteläpäädyssä olevan Erikan juurella, kaksi hirvenkieltä työntävät kieliään syvästä varjosta kotkansiipisaniaisten seasta. Alkukesällä jo pelkäsin näiden kuivahtaneen ja kuolleen, mutta ne olivatkin edellisen vuoden "kieliä", ja uusia alkoi kasvaa pehkon keskeltä. Nämä on viime kesänä istutettuja kuten japaninhiirenporraskin. Vielä adiantumia haluaisin jossakin kolossa kokeilla kasvattaa, ehkä sen ukonkellon tilalla. Varjossa korostuu lehtien muodot, eikä kukinnalla ole niin väliä.

Uskaltaisikohan mennä ulos kurkkaamaan, mitä ukkosmyräkkä sai aikaan. Vettä ainakin satoi parin päivän tarpeeseen, enkä joudukaan seisomaan letkun jatkeena, kuten alunperin epäilin. Parempi näin kuin kaivokylmää vettä taimille. 

 

Puutarha odotetut ystävät – Garden friends – 花园的朋友

Puutarhakasvin noustessa keväällä maasta, on kuin tapaisi vanhan ystävän pitkästä aikaa.

Eilen haistoin kevään ensimmäistä kertaa. Tuoksu tulee vielä hankien ollessa korkeat, juuri ennen kuin ne alkavat painua kasaan. Eilen tunsin myös ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet. Silti on vielä pitkä matka näihin kevätkesän kuviin.

Keltapäivänlilja puutarhassamme on minua vanhempi. Joka kevät seuraan kukkavarsien nousua maasta, nuppujen pullistumista ja viimein kukintaa. Koen aina yhtä täyttä riemua. Kaunis muoto, makea tuoksu ja havisevat lehdet auttavat antamaan anteeksi sen hillittömän iloisen keltaisen värin. Kevätkesän väri on kieltämättä hetken keltainen.

Lehtosinilatva on siemenkylvönä ilmestynyt puutarhaamme. Ei kasvanut varjossa, johon sen ensin istutin. Ei viihtynyt auringossa, jossa sitä myös yritin hoitaa. Ilmestyi sitten omia aikojaan puolivarjoon. Ensin lähti kasvuun yksi, seuraavana kesänä jo useampi taimi.

Telliman istutin vahingossa puutarhaamme. Silti se on varjopuutarhan odotettu kukkija. Varhaiskeväällä osittain ikivihreät lehdet tuovat eloa muuten niin mustaan maahan. Eniten odotan sen hentoja kauniisti kaartuvia kukkavarsia, jotka keinuvat kevättuulen rytmissä.

Sama kevättuuli heiluttelee tellimoiden yläpuolella siperiankärhön vaaleansinisiä kelloja. Kylvin kärhöt siemenistä. Vielä kärhöt ovat syreenin runkojen ympärille kietoutuneita kuivia risukiehkuroita, mutta jo parin kuukauden päästä voin tervehtiä kevään ensimmäisiä vihreitä silmuja.

When plants start to grow at spring, it’s like you meet an old friend for a long time.

Yesterday I got scent of spring for the first time. It is a fragrance, which comes just before high snow drifts begin to melt down. Yesterday I also felt warming sunshine for the first time. Still there is a long way to these early summer pictures.

Hemerocallis lilioasphodelus in the garden is older than me. Every spring I follow flower stems and buds growth and later blossoming. I always feel the same full joy. Beautiful shape, sweet fragrance and sough of leaves make it easy to forgive unbridled jolly yellow colour. No doubt, for a moment at early summer this flower bed’s colour is yellow.

Polemonium caeruleum has shown up as a seedling to you garden. It did not like to grow at a shadowy place. It did not like to grow at sunshine. After a while it was emergence in semi-shadow by itself. First one plant began to grow, following year there were few of them.

Tellima grandiflora came to my garden by an accident. Although that, at springs it is very welcomed in my shadow garden. At early spring it’s evergreen leaves give colour to otherwise so dark ground. The most I wait for is its delicate sweeping flower stems swinging at the rhythm of a spring wind.

Above Tellima grandiflora the same wind swings blue bells of Clematis sibirica. I sowed this clematis from seeds. Still they are brown tight intertwined stalks of a plant around lilac tree trunks, but after a couple of months I can greet first green leaf buds of the spring.

在春天哪植物开始成长， 是一样你见面老朋友然后长时间。

昨天我闻上去春天第一次。馥 的春天来，就先高雪开始熔化。昨天我也感觉太阳的暖意。还有长时间到这些春天的照片。

Hemerocallis lilioasphodelus在我花园更老比我。每个春天我看它的花干和花蕾，和含苞。每个次我感受乐趣。漂亮的形，香味和叶子的飒飒：我很容易忘记它的黄花，太黄色的。无疑短时间我花远黄色的。

Polemonium caeruleum是秧苗。它不要了长在黑影， 不在太阳的地方。过一会儿我找到它在光影的地方。第一年一个植物，和一个年然后一些新植物。

是意外我有Tellima grandiflora在我的花园。尽管在春天我欢迎它很高兴。早春天它的叶子路色的在黑影的花园。我最多等它的精致花梗摆荡在春天的刮风。

Tellima grandiflora的上边摆荡Clematis sibirica蓝色的铃。我播种了这个蔓草。现在它们还有灰色的更， 不过然后一些月我招呼第一春天路色的叶子蕾。

Kierros puutarhassa 5 – Excursion in the garden 5 – 短途旅行在花园5

Syreenien alla – Under lilacs – 在丁香下

Tässä noin puolet aidasta. The other end of the fence. 一半的丁香栅栏。

Otetaas räntää odotellessa kierros puutarhassa. Nyt mennään syreeniaidan alle.

There will be sleet today, it was said in the weather forecast. So let’s continue garden presentation, under lilac fence this time.

今天雨夹雪，天气预报说了。现在我介绍我花园在丁香下。

Pian Kaarina näkyy vain kielojen suunnalta. Soon Kaarina statue can only
be seen from direction of lily of the valley. Kaarina塑像旁边的铃兰。

Tämä on paikka, jossa Kaarina-patsas lepää ja jossa mieleni rauhoittuu. Tämä on rauhan tyyssija, hiljainen hetki varjossa, kevään tulo, kesän viileys, syksyllä lehtien kahina tuulessa ja talvella hankien hohde.

This is a place, where Kaarina statue rests and where I calm down. This is a place of peacefulness, a quiet moment in shadows. A place where spring starts, where it’s cool at summertime, where leaves rustle at the autumn wind and snow shimmers at wintertime.

这里Kaarina塑像休息，这里我心平复。这是安的地方, 安静的时候在影儿。这里春天开始，这里在夏天很舒服，秋天我听秋叶和冬天看雪的淡光。

Kurotus kohti valoa. Dicentra spectabilis reaches to light. 它要到光。

Syreenit ovat tonttimme alkuperäisiä pensaita – vai puitako ne ovatkin, kun latvat hipovat kuutta metriä? Tuo lännen puoleinen aita minut aikanaan huumasi, ja talo oli muutaman viikon päästä meidän. Syreenien alla oli tuolloin nurmikko ja sen vallannut niittyleinikki. Aitarivistön oksat taipuivat laveasti ruohonleikkaajan tielle.

 Lilacs are original bushes at our plot – or should I call them trees, as their tops are at 6 meters? We were looking for a new home and that lilac fence at west side of the plot charmed me. Some weeks later the house was ours. At that time under lilacs there was lawn covered by acris. Branches bent on lawn mowers way.

在我们的标地丁香是原有的灌木, 可能我们说乔木， 就它们六米高。我们新家找过，和这个丁香的栅栏在标地的西方媚惑 了我。一些星期之后房子我们了。那时侯有草坪在丁香乔木下， 也有Ranuculus acris。丁香的杈在草坪机的前边。

Siemenistä kukaksi n. 5 vuotta.
From seeds to blossom about 5 years.
从种子到花苞五年。

Vanhoihin vuosikymmeniä kasvaneisiin puihin ja pensaisiin ei kosketa, ellei ole pakko. Niittyleinikistä sen sijaan olin saanut kukkapenkeissä tarpeekseni. Näin jälkikäteen ajatellen en ilokseni koskaan saanut sitä täysin hävitettyä puutarhastani. Halusin metsäpuutarhan, syreeneille matalana kasvavan alustan, jota ei tarvitse leikata.

Unless you have to, don’t touch old bushes, because they have grown for decades. Instead Ranuculus acris I had had enough in my flower beds. Afterwards I’m glad I never got it totally destroyed in my garden. I wanted coppice like atmosphere, something low undergrowth under the lilacs, and no lawn at all.

除非你只好，请不据乔木， 它们许多年代生长了。反而Ranuculus acris我受够有了。之后我高兴，不都Ranuculus acris毁了。下丁香乔木我要了矮林的气氛， 植物 不太高。也不要用草坪机。

Kovin on korkea tämä pitsimyssy.
This Tiarella grows so high. 这个Tiarella真高。

Maa oli tiivistynyt kivikovaksi ja syreenien juuret olivat yhtä säkkäräpehkoa. Kevät meni aluetta varovasti kaivaessa, ketoleinikkiä poistaessa ja kompostikuormia kippaillessa. Kasvatin siemenistä varmaan tuhat rönsytiarellan tainta, istutin ne tasaisin välein saadakseni seuraavana keväänä hempeän valkoisen pitsimeren pimeähköön varjoon. Voitte kuvitella hämmästykseni, kun keväällä kasvien kukintovarret jatkavat kasvuaan puolen metrin korkuisiksi – olin istuttanut tellimaa! Kirosin väärien siementen pussittajan tuhannen sylen syvyyteen. Mikä työ, ja ihan hukkaan.

The soil was hard like stone and full of lilac roots. One spring I shoveled it carefully, picked up all acris plants and transferred compost there. I grew about a thousand plants of Tiarella cordifolia and planted those with even widths to get white lace of flowers to a shady place. You can imagine my surprise on next spring, when plants grow and grow until 50 centimeters – I had planted Tellima grandiflora! Curse on the one who packs wrong seeds. What a work, and for nothing.

土壤硬一样石和有许多本。一个春天我攉, 除草和给许多堆肥。我种了差不多一千Tiarella cordifolia卉，均种植了和下春天在阴凉的地方想有白蕾丝的花。你们懂啊，我下春天惊诧了，我的卉 生长都五十都厘米。我种植了Tellima grandiflora！我骂人他包装了错种子。许多工作白白。

Mutta ei tellima hassumman näköinen ole. Itse asiassa se on kaunis, ja sopii tähän villiin ympäristöön paremmin kuin rönsytiarella. Myöhemmin olen istuttanut alueelle siemenistä kasvatettua alppikärhöä, sinivuokkoja, kuunliljoja sekä valkoisia karpaattienkelloja ja sinisiä peurankelloja paikkaan mihin aurinko osuu. Tavallisia tarhaliljojakin tuli kokeiltua, mutta huonolla menestyksellä.

Tellima is not too bad. Actually it is beautiful, and suits better to a wild atmosphere than Tiarella cordifolia had. Later I’ve planted some Clematis alpina, Anemone hepatica, Hosta and white Campanula carpatica with blue Campanula glomerata to a place where sun shines. I tired also some lilies, but with no success.

Tellima不错。其实Tellima很漂亮， 和在野性的气氛比Tiarella cordifolia更好看的。以后我种子了Clematis alpina，Anemone hepatica，Hosta，白的Campanula carpatica 和蓝的Campanula glomerata。我也试 了百合， 可是没有了成功。

Ajan myötä paikasta on tullut valoisampi, koska olemme joutuneet poistamaan muutamia lumen painosta kaatuneita syreeninrunkoja. Aukkoja olen paikkaillut muutamalla marjakuusella ja yhdellä kuutamohortensialla, mutta ne ovat vielä pienikokoisia. Kasvaahan siellä kanadanhemlokkikin. Ostin huikeat viisi senttiä korkean taimen joiltain puutarhamessuilta – olisiko se peräti puolimetrinen nykyisin.

Over time the place has more light, because I’ve had to cut some lilac trunks bent by heavy snow. I have fixed holes in a fence by planting some yews (Taxus) and one Hydrangea paniculata ‘Praecox’, but those are still very small in size.  There is one Tsuga canadensis also. I bought it at fairs. A five centimeter plant is now about half a meter high.

现在地方有更多光。我们锯了一些丁香的树干，所以它们雪下弯了。我修理了栅栏，种植 了一些Taxus和一个Hydrangea paniculata ‘Praecox’， 可是它们很小。我也有Tsuga canadensis。我在展销买了他。只五厘米了， 现在一半米。

Kun näet sinivuokot, on kevät tullut.
Anemone hepatica brings spring. 你看Anemone hepatica，春天来了。

Anopin omenapuu

Liian lähelle syreenejä istutettu omenapuu
Too near lilac fence planted apple tree.
苹果树前面丁香栅栏。

Poikani sai isoäidiltään omenapuun vuosia sitten. Aluksi se istutettiin Pohjanmaalle pienelle hallaiselle tontille, joka oli perinnönjaossa lohkaistu omaksemme. Koti kuitenkin löytyi aikanaan täältä II-kasvuvyöhykkeeltä, joten omppuja tuskin varta vasten lähdettäisiin keräämään satojen kilometrien päähän. Ehkä hirvet olisivat hoitaneet puun leikkaamisen pyytämättä.

Siispä omenapuu kotiin. Eräänä kevääni isäni kaivoi puun maasta ja kuljetti sen autonlavalla meille. Omenapuu sai ensimmäisen mieleeni juolahtaneen istutuspaikan syreenien ja kasvimökin välistä.

Jälkikäteen ajatellen paikka ei ollut sille otollisin. Pikkupuulle tilaa oli riittävästi, mutta kun sen oksat alkoivat kasvaa, tajusin, ettei tuohon väliin omenapuu mahdu. Lisäksi isona puuna se kurottautuisi lasisen kasvimökkimme ylle. Ei käynyt ajoissa mielessä millaisia pommeja putoavat omenat voivat olla.

Tonttiamme lännen puolelta suojaavat syreenit ovat paksurunkoisia jättiläisiä. Ne ovat 8-metrisiä puita, jotka tehokkaasti varjostavat allaan olijoita. Tämän takia anopin omenapuu päätti väistää ja kasvatti oksiaan kohti valoa; yli viereisen kukkapenkin, yli kulkureitin kohti kasvimökkiä.

Syreenejä alavasemmalle kaatuneina.
On left below fallen lilacs.
左边太多雪定向上。

Tuli lumitalvi, tuli toinen lumitalvi perään ja osa syreenien rungoista taipui omenapuun päälle. Omenapuukin alkoi taipua ja viimein sen latva kasvoi vaakatasossa ärsyttävästi sulkien kulkureitin ja varjostaen kukkapenkkiäni. Toisen lumitalven jälkeen syreenejä oli pakko kaataa, mutta hetken harkittuani keno omenapuu jäi sentään pystyyn. Moniko miniä uskaltaa kaataa anopin antaman puun?

Tuhannen päreiksi sen kuitenkin leikoin. Ei muu auttanut. Vaakatasoon, vain yhteen suuntaan kasvava puu olisi toispuoleisena kaatunut. Sen puoleen harmitti, että siinä meni omenia tuottavat oksat ja puun täytyy aloittaa kasvunsa alusta.

Tässä vaiheessa leikkaaminen vaikuttaa hyvältä ratkaisulta, vaikka ensinäkemällä rujot oksatapit oli kamalaa katseltavaa. Sulkekoon anoppi nyt hetkeksi silmänsä haudassaan. Keväällä saan leikata pitkät vuosikasvut ja hieman taivutella oksia vaakaan, että kasvattavat kukkaversoja. Kasvimökkiä ei ole siirretty, eikä puutakaan. Ajattelin leikkaamalla pitää puun omalla alueellaan. Elättelen toivetta, että harvempana ja kapeampana oleva syreeniaita ei enää niin paljoa varjosta.

Mother-in-law’s apple tree

Years ago my son got an apple tree from his grandmother. At first it was planted to our plot at middle of Finland. We found home from here, four hundred kilometers south from the plot, so we scarcely had picked apples there. Moose perhaps had cut apple trees branches without permission.

So we had to get apple tree home. At one spring my father dug up the tree and transferred it with his pickup to us. Apple tree got the first place that occurred to my mind, between lilac fence and greenhouse.

Thinking afterwards, it was not the best choice. For a small tree, there were plenty of room, but when branches grow, it does not fit anymore to its place. In addition branches would have grown over our greenhouse made of glass. Had not at all thought apples could be like bombs when drop down.

Tellima syreenien alla.
'Tellima grandiflora' under lilacs.
'Tellima grandiflora'丁香上。

On west side of our plot lilac fence is about 8 meter high and it effectively gives shadow to the whole area below it. That’s why mother-in-law’s apple tree started to grow to a wrong direction and grew over flower bed beside it and over path towards greenhouse.

Then game snowy winter, and a year later another winter with as heavy load of snow. Part of lilac’s branches bent towards garden, over the apple tree. Then apple tree gave up, was also bent down and prevented passage at the path. After the second winter we had to cut bent lilacs, but after hard thinking apple tree remained. Do you know any daughter-in-law, who had dared to cut down a tree given by mother-in-law?

But the apple tree was cut to thousands of pieces. I had no other choice. Tree was growing horizontally and it possibly had felt down later. I thought about loss of apples at later years; but no can do. The apple tree has to start from the beginning again.

Now it seems to have been a good solution to cut the tree. At first bare branches looked terrible. I wish my mother-in-law at six feet under had closed her eyes. At next spring I can prune branches a bit and bend those horizontally again, so those will grow flower buds. Greenhouse or tree itself has not been transferred. I thought to keep apple tree on its area by cutting it. I think there is no more as deep shadow now when lilac fence is spaced out.

我老公的妈妈的苹果树

许多年前我儿子的奶奶给他苹果树。我们移植了树不太远奶奶和爷爷的家。然后我们家四百公里他们家的南边。我们不能去这样的远采苹果。可能大鹿吃苹果和树。

我们要移植苹果树家。在春天我爸爸钉苹果树和开车我们的家。我们移植树在第一地方我想， 中间丁香栅栏和温室。

Kaadettuja syreeneitä maassa.
Lilacs on the ground.
丁香地上。

现在我懂这个地方不最好了。很好地方种一个小树， 可是不好地方种一个大树。再说我不想了，树离温室太近了。可能苹果降一样炸弹玻璃得顶上。

在我们园的东边有丁香栅栏。这个八米高。丁香栅栏下很暗。进位我老公的妈妈的苹果树只有在一个边树枝。只成长长枝上花床路过。

然后在雪天有了许多雪，也下雪天。有个枝的丁香有了太多雪，和到地弯曲了。也苹果树上。第二雪天上我们能丁香栅栏据，可是我没伐木了苹果树。你知道有个人伐木了老公的妈妈的树吗?

我修枝苹果树。我只想了我们没有苹果下个年， 可是什么可以做? 树枝太长。苹果树能再开始。

  

Alku muotoonleikatulle puulle.
A start for a tree cut in shape.
我开始修剪一点。

 现在我知道不伐木苹果树， 只修枝好事情了。不美丽看见第一年。我想我老公的妈妈死了和不要知道。下个春天我可以修剪树枝，所以有再快花苞。