Come on, äiti!

Pieni, ohimennen livahtanut tokaisu, ja oman puutarhani mahdollisuudet näyttäytyvät aivan uudessa valossa. Tarhanietospensas etsi sijoituspaikkaansa ja olin juuri väittänyt tyttärelleni puutarhani vapaiden istutuspaikkojen alkavan olla lopussa. Pieni tokaisu viittasi tosiasiaan 5x7 versus 29x37 neliömetriä. "Teet vaan reiän nurmikkoon ja heität multaa perään!" Totta. Nurmikkoahan minulla riittää, nytkin se odottaa taas leikkaamista.

Tosissaan asia valkeni majaillessani tyttäreni luona viikon ajan ja nähdessäni omin silmin, miten runsas pikkuinen puutarha voi olla. Paitsi istutukset, alueelle mahtuu pieni patio pöytineen ja tuoleineen, niiden ylle tunnelmallinen pergola, Yorkshiren kalkkikiviset laatat poluille ja patiolle, kohotetut penkit istutuksille puutarhan kahdella reunalla, kylmälava taimikasvatukseen, minikokoinen kasvihuone, pitkähkö tomaattipenkki, iso ruukku ruusulle, mansikalle ja laventelille, pienempi sitruunapuulle, pikkuruukkuja useille taimille sekä valolyhdyt polun varteen ja kausivalot pergolaan.

Istutuksiin kuuluu mm. 13 ruusua, pari kärhöä, jasmiiniköynnös, erilaisia liljoja, salviaa, puksipuuaidan pienet taimet, kurjenmiekkoja, kannaa, daaliaa, tuliunikkoa, kultalakkaa, leijonankitaa, jänönhäntää, ukkolaukkaa, tarhalupiinia, nemesiaa, anemonea, lobeliaa... ja paljon minulle tuntemattomia kasveja. Tomaatteja, chiliä, puutarha- ja Panda-mansikkaa, vaan ei nurmikkoa.

Jäin miettimään, kuinka valtavasti minulla on tilaa, jos en pitäisi työlästä nurmikkoa. Tai paljonko makaa hyvää maata jouten monessakin kohtaa tonttiani. Mitä kaikkea tontilleni mahtuukaan, jos katson sitä uusin silmin?

 

 

Pinkin taltutus

 

Pinkki Edulis Superba -pioni vain komistuu vanhetessaan. Paraatipaikalla puutarhani vanhat pionit suorastaan huutavat pinkkiä. Pinkeistä pinkein ei ole lempivärini. Silti nämä kaksi vanhaa haahkaa ovat saaneet keikkua pari vuosikymmentä silmieni ilona. Kyseenalainen onni tuli talokaupan ohessa, ja alkuvuosien innossa siirsin silloisesta kolmen pionin pehkosta keskimmäisen muualle puutarhaan. Hien valuessa tuli selväksi, että kaksi muuta madamea on ja pysyy paikallaan. Kymmenisen vuotta sitten mitta tuli täyteen pinkkiä ja ajattelin laittaa kirkuvalle yksinvaltiudelle jauhot suuhun. Joko leikitte ja laulatte yhdessä tai sitten...

Tummempi pinkki pioni eteen, Edulisten takana on
vaaleanpunainen pioni, joka ei näy kuvassa.

Teresanruusu ja tumma pensaskärhö, ukkolaukan siemenpallot
ja etualan mäkitervakot

Pinkit nuput aavistuksen sinisempää mäkitervakon kukintaa vasten.

Mikä on paras konsti lannistaa yksinvaltias? Annetaan yhtä tujusti vastinetta. Ei ihan samaa, mutta sukulaisvärejä kumminkin. Hajotetaan yksioikoisuutta, lisätään sävyjä, puetaan akat rouviksi. Pitää luoda tilanne, jossa pinkki saa hetken olla kuningatar, mutta sulautuu muiden sävyjen ja värien sekaan. Pinkille siis vahvoja erilaisia pinkin ja vaaleanpunaisen sekä lilan ja sinisen sävyjä.

Väriasteikon vaalea pääty.

Väriasteikon tumma sekä hopeinen pääty.

Helakka vihreä pinkin seurana.

Taustan väriskaala.

Harmaa kiveys rauhoittaa tilannetta.

Vahvana värinä pinkki vaatii vaaleita ja erittäin tummia sävyjä taustaansa, jotta sen oma paikka väriskaalassa tulee selväksi. Muuten Superbat luulevat voivansa kaakattaa koko asteikon laajuudella. Tummanvihreää löytyy niiden lehdistä omasta takaa, mutta helakanvihreä pukee niiden kukkia älyttömän hyvin, samoin erittäin tummat  sävyt sekä harmaa ja hopeanhohto. Vaaleasta pitää huolen likusterisyreeni kermanvärisine kukkineen, talon seinä ja kiviympyrän laaja harmaa pinta.

Pinkki varjossa.

Pinkki auringonpaisteessa. Tervakon ruskehtavat sävyt alkavat näkyä.

Sinistä sekaan jalokurjenpolvesta. Viereinen turkinkurjenpolvi
vasta kehittelee violetinsinisiä kukkiaan.

Varjoliljan lämmin sävy.

Seuralaista tuli: pinkkiä ja vaaleanpunaista kääpiö-, keto- ja sulkaneilikkaa, sammalleimua helmaan ja teresanruusu taustalle, sineä nyppy-, turkin- ja jalokurjenpolvista sekä lilaa ukkolaukoista, loistosalviasta, rentoakankaalista ja mirrinmintusta.

Varjoliljan edelleen lämmin sävy vielä varjossakin. Ruskeat sävyt
tuovat vanhan Trio-jäätelön mieleen; mansikka, vanilja, suklaa.

Jo hieman vanhempia pioninkukkia.

Todella vahva pinkki ketoneilikka punaisella poikkiraidalla.

Vaalea ketoneilikka tummanpinkillä raidalla.

Kokonaisuus pionin myöhemmässä kukintavaiheessa. Nyt turkinkurjenpolvi
on ehtinyt kukkaan, samoin hyvin vaalea sulkaneilikka.

Kukinnan ikääntyessä pinkin terävyys terälehdissä antaa periksi, ja niiden kärjet muuttuvat vaaleammiksi. Kaakatus muuttuu jopa sulosoinnuksi. Esiin tulee hieman hempeämpi sävy, johon lämpimän vaaleanpunainen varjolilja sopii oikein hyvin. Neilikoita minulla on tässä penkissä kolmenlaista: kääpiö-, keto- ja sulkaneilikkaa. Ketoneilikkaakin kahta eri sävyä. Ne kukkivat kaikki hieman eri aikoihin, joten aina jokin niistä osuu yhteen pionin kanssa. Sama homma nyppy-, turkin- ja loistokurjenpolvien kanssa.

Pionin kuningatarhetki. Päivänkakkara, siperiankurjenmiekka, nyppykurjenpolvi,
loistosalviat, verikurjenpolvi ja idänunikko kisaavat kuorossa.

Hyvässä seurassa  pinkeistä pinkein olemus mukautuu paikalleen asteikkoon. Akoista tuli rouvia, ne jopa ajoittain leikkii - ja minä laulan!