Yhden lehtiruodin jouluruusu

Kevään odottelu käy pitkäksi ja se on saanut minut palaamaan puutarhan aikaisempiin vuosiin. Kuvia on tullut selattua jopa vuosikymmenten takaa. Meillä kun asiat tapahtuvat hitaassa tahdissa, ei käy yhtään ihmetyttämään, että minulla on vaalea jouluruusu, joka ei ole kukkinut vuosiin, ei sitten 2015 jälkeen. Jurottaa edelleen paikassa, johon sen istutin vuonna 2008.

Markettijouluruusu, joka ei koskaan päässyt maahan.

Alussa ihanainen oli niin voimissaan, että teki jopa siemeniä, jotka itivät seuraavana vuonna. Itäneiden taimien kohtalosta en sitten tiedäkään. Ehkä unohtuivat ja joko paahtuivat tai mätänivät. Sen muistan, että noin kolmantena vuonna jänikset söivät jouluruususta kukkanuput ja suurimman osan lehtiäkin. Sama tapahtui seuraavana, ja taas seuraavana vuonna. Sitten seuraa pitkä unohduksen aika.

Jouluruusu nro 3

Välillä yritin saada kahta muuta jouluruusua kotoutumaan meille. Toinen niistä ei selvinnyt ensimmäisestä talvestaan, toinen kasvatti keväällä yhden kukkanupun. Sitten nuppu katosi. Seuraavana vuonna tämäkään jouluruusu ei enää noussut.

Jänisten kituuttama jouluruusu nro 1

Kuinka ollakaan, jouluruusu numero yksi ilmoittelee yhä itsestään. Joinakin vuosina jäljellä on ollut pelkkä lehtiruoti kuvattavaksi. Vuosiin en erikseen ole lehtiruotia lähtenyt kuvaamaan tai jos se on valokuvassa pilkottanut, lieneekö jäänyt mainitsematta kuvien tiedoissa kun ei löydy. Kolme vuotta sitten siinä on ollut kaksi lehteä, lähes syömättöminä.

Ainakin se yrittää!

Pitäisiköhän jouluruusu jo armahtaa, hoitaa ja vähän huolehtia? Laittaa verkkoa suojaksi jäniksiltä ja uudistaa kasvualustaa, ehkä jopa vaihtaa paikkaakin? Meillä kun tuppaa kasvit jäämään niille sijoilleen selviämään ihan itse. Mutta kiirekö tässä: talviset on maisemat, lunta satelee ja lämmötkin keikkuu nollan hulppeilla.

Japaninhemlokki

Japaninhemlokki kasvaa meillä kahden timanttituijan tiiviissä välissä. Siinä ne seisovat kaikki kolme kuin vartiossa rajapuina tontin länsireunalla. Japaninhemlokkia istuttaessani en tosissani ajatellut sen kasvavan liki kolmemetrisen puun mittoihin.

Ennuste japaninhemlokin selviämiselle näillä leveyksillä ei ole kovin hyvä. Tähän asti onkin sujunut hyvin, sillä tuijien varjossa sen on ollut hyvä kasvaa ja varttua jo liki 20 vuotta. Sillä on ollut suoja keväiseltä auringolta ja pohjoisen tuulilta. Viime talven pitkäkestoiset pakkaset näyttivät kuitenkin japaninhemlokin sietokyvyn rajat. Ehkä myös naapurin kaatama vanha omenapuu keväisin lehdettömänäkin antoi aiempina vuosina hemlokille sen tarvitseman UV-suojan.

Japaninhemlokin neulaset ovat nyt paikoin surullisen ruskettuneet. Vihreitäkin neulasia puussa on ehkä puolet jäljellä, ja toivon puun selviävän koettelemuksesta. Jossittelu ei nyt auta, vaan silti jos olisin talvella kahlannut hankien läpi tontin rajalle, olisi alkava paleltuminen ehkä kiinnittänyt huomioni ja olisin voinut tarjota sille pakkaspeitettä purevimmilla keleillä, erityisesti kun pakkanen jatkui kireänä niin pitkään. No, tämä on nyt opittu kantapään kautta ja merkataan muistiin vastaisuuden varalle.

Jos tämä yksilö kuolee, aion hankkia uuden taimen, sillä niin paljon olen hemlokistani pitänyt. Siinä on jotain eksoottista ja havukasvina toisaalta hyvin tuttua. Verrattuna hento-oksaiseen ja tuulessa keveästi huojuvaan kanadanhemlokkiin, japaninhemlokki on tanakampi. Olenkin harkinnut viereisille tuijille pientä parturointia antaakseni keskellä olevalle japaninhemlokille tilaa ojennella oksiaan. Noin yleensä pidän puiden ja pensaiden muotoon leikkelyä luonnottomana, mutta tässä kohtaa pieni vartalokuuri tuijille on paikallaan. Täytyy nyt ensin seurata, miten pakkas- ja sädevammat hemlokilla paranevat.

Alkukesäisin japaninhemlokilla on viehättävät uudet neulaset oksien kärjissä. Ne erottuvat hyvin taustan tummia tuijia vasten kuin helminauhat. Alavinkkelistä kun katsoo, japaninhemlokin vanhempien neulasten pinta hohtaa hopeaa. Väri johtuu ilma-aukoista neulasten alapinnoilla. Kesän kuvatavoitteeksi voisi ottaa kuvata kasveja niiden alapinnoilta. Sitten kun kesä tulee... 

Onko teillä ollut pakkasen aiheuttamia vaurioita puutarhassa?