2023-04-16

Talvikylvöt

Viljelyslaatikot alkavat paljastua lumen sulaessa ja sen myötä mullan pinnalle viemäni taimipurkkien rykelmä pääsee vapaaksi talvitantustaan. Tai pääsisi, ellei niiden yllä olisi kaiken varalta paksu kerros kuusenhavuja estämässä pakkasen purevuutta. Havut lisäsin vuodenvaihteessa, jolloin oli hetki suojasäätä ja lumi uhkasi sulaa kokonaan kylvösteni yltä. Myöhemmin talvella sitä pelkoa ei ole ollut.


Menin siis kaivelemaan talvikylvöksiäni havujen alta. Hetkessä havuja ei niin vain poistettukaan. Olin tökkinyt havut tukevasti syvälle viljelylaatikoiden multaan, joka vielä oli jäässä ja niinpä havunoksatkin istuivat nyt tiukassa. Sen verran kumminkin sain havuja pois tieltä, että ruukut paljastuivat, kuin myös ikävä yllätys.


Lumi oli sulanut, valunut läpi havupeitteen ja täyttänyt ruukkuni piripintaan jäisellä vedellä. Osa ruukuista oli ääriään myöten yhtä jääkimpaletta. Ruukut olivat vielä tiukemmin kiinni maan pinnalle muodostuneessa paksussa jääpatjassa kuin havunoksat. Siinä ovat talvikylvöni sulaneet ja jäätyneet päivälämmön ja yöpakkasten vuorotellessa. On kylmäkäsitelty, on. Ihan ei olisi jäätyä tarvinnut. Ruukuissa on kyllä reiät, mutta ilmeisesti edestakaisin sahaava lämpötila ja havukatto edesauttoivat jääpatjan muodostumisessa. En saanut purkkeja irti, mutta havut lopulta lähtivät. Päätin jättää seuraavaan päivään auringon huoleksi irrottaa purkit, mustia kun ovat.


Seuraavina päivinä sain irrotettua purkin toisensa jälkeen. Ladoin ne samaan järjestykseen, sillä keskimmäisessä rivissä ei ollut merkintää purkin sisällöstä. Olin kirjoittanut lajikkeiden nimet erilliselle paperille, varmuuden vuoksi vielä koneellekin talteen. Ei siis ollut varaa sekoittaa järjestystä, vaara kylläkin. Ja onnistuin siinä kun jouduin jakamaan purkit kahteen eri säilytyslaatikkoon. Nyt ei ole keskimmäisen rivin nimitiedoista jäljellä kuin arvaus. Myöhemmin selvisi, että paperilla ja koneella olevat listat olivat eri järjestyksessä!


Mitä vielä? Jotta soppa olisi täydellinen, kaadoin piripintaan olevan veden pois ruukkujen päältä. Ehkä huitaisin myös siemenet maahan samoilla lorauksilla, mistä taas johtui mieleen, että olin ripotellut kustakin talvikylvettävästä kaikki siemenet kerralla. Nämä olivat siemenkirjeen siemeniä, joita ei ollut tuhottomasti muutenkaan. Kannoin kylvökseni nyt kasvimökkiin sulamaan ja hieman kuivumaan. Jos purkeista jotain itää, tulee se olemaan todellinen ihme.

Kaikesta oppii. Ehkä ensi vuonna osaan laittaa taimipurkkini sulamisvesiltä suojaan kannen alle.

 

2023-04-01

Harlow Carr – Puron solinaa


Olen himmannut tätä päivitystä, jos vaikka osuisi talvisia kelejä kiusaksemme kevään kynnyksellä. Taitaa olla aika... Harlow Carrin vierailun neljäs postaus on siis käsillä. Aikaisemmat postaukseni vierailusta löydät näistä linkeistä:

Puutarhasuunnittelun juhlaa

Värien sinfoniaa

Heinien huojuntaa



Geoffrey Smith toimi pitkään puutarhurina tässä Pohjois-Yorkshiressa sijaitsevassa RHS:n puutarhassa. Hän kirjoitti myös useisiin puutarhalehtiin, ja tuli kuuluisaksi pyrkimyksistään löytää menestyviä kasveja Englannin pohjoisosiin. Harlow Carrissa on puronvarsi, jota hän on ollut suunnittelemassa ja istuttamassa. Nyttemmin alue on omistettu hänen nimiinsä. Erityistä puron varrella on siellä kasvavat huikean väriset esikot. Ohessa linkki videoon, kohdasta 2.44 eteenpäin löydät purolle, mikäli et halua alkua katsoa.


 

Vierailimme puutarhassa heinäkuun loppupuolella, joten loistava kukinta jäi meiltä esikoiden osalta näkemättä. Silti kasvustoista löytyi sieltä täältä ripauksia oranssin, keltaisen ja pinkin väriyhdistelmistä, kuin kaikuna parhaimmasta kukinnasta. Heinähelteiden jäljiltä puro solisi syvässä uomassaan hyvin hiljaisena, mutta selvästi sen suomalla kosteudella oli osuutensa lähistön kasvien rehevyyteen.




Gunnerat valtavine lehtineen olivat suorastaan jättiläisiä. Tavalliset kotkansiipisaniaiset ja alvejuuret näyttäytyivät sen rinnalla maanpeitekasveina. Puronvarsi oli tähän aikaan kesää hyvin rehevä, kasvustoltaan runsas ja suorastaan täyteläinen.






 

Välillä puro kulkee jyrkän rinteen pohjalla, välillä polut seuraavat sitä molemmin puolin. Toisinaan rinnalla kulkee runsaita perennaistutuksia tai suorastaan perennapeltoja. Jyrkiltä kivikkoisilta rinteiltä voi löytää monia puiden ja pensaiden värejä ja muotoja. Osittain puron matkaa vartioivat isot metsän puut. Hyvin vaihteleva reitti, ja suunnittelijoilleen se on varmasti ollut haasteellinen, mutta myös onnistuneena hyvin palkitseva.







 

Vieläkin on Harlow Carr -kuvia varastossa. Ehkä joku päivä, aikojen päästä, käväistään joko tropiikissa tai keittiöpuutarhassa.


 

Mukavaa viikonloppua. Äänestäkääpä viisaasti!