Pinkin taltutus

 

Pinkki Edulis Superba -pioni vain komistuu vanhetessaan. Paraatipaikalla puutarhani vanhat pionit suorastaan huutavat pinkkiä. Pinkeistä pinkein ei ole lempivärini. Silti nämä kaksi vanhaa haahkaa ovat saaneet keikkua pari vuosikymmentä silmieni ilona. Kyseenalainen onni tuli talokaupan ohessa, ja alkuvuosien innossa siirsin silloisesta kolmen pionin pehkosta keskimmäisen muualle puutarhaan. Hien valuessa tuli selväksi, että kaksi muuta madamea on ja pysyy paikallaan. Kymmenisen vuotta sitten mitta tuli täyteen pinkkiä ja ajattelin laittaa kirkuvalle yksinvaltiudelle jauhot suuhun. Joko leikitte ja laulatte yhdessä tai sitten...

Tummempi pinkki pioni eteen, Edulisten takana on
vaaleanpunainen pioni, joka ei näy kuvassa.

Teresanruusu ja tumma pensaskärhö, ukkolaukan siemenpallot
ja etualan mäkitervakot

Pinkit nuput aavistuksen sinisempää mäkitervakon kukintaa vasten.

Mikä on paras konsti lannistaa yksinvaltias? Annetaan yhtä tujusti vastinetta. Ei ihan samaa, mutta sukulaisvärejä kumminkin. Hajotetaan yksioikoisuutta, lisätään sävyjä, puetaan akat rouviksi. Pitää luoda tilanne, jossa pinkki saa hetken olla kuningatar, mutta sulautuu muiden sävyjen ja värien sekaan. Pinkille siis vahvoja erilaisia pinkin ja vaaleanpunaisen sekä lilan ja sinisen sävyjä.

Väriasteikon vaalea pääty.

Väriasteikon tumma sekä hopeinen pääty.

Helakka vihreä pinkin seurana.

Taustan väriskaala.

Harmaa kiveys rauhoittaa tilannetta.

Vahvana värinä pinkki vaatii vaaleita ja erittäin tummia sävyjä taustaansa, jotta sen oma paikka väriskaalassa tulee selväksi. Muuten Superbat luulevat voivansa kaakattaa koko asteikon laajuudella. Tummanvihreää löytyy niiden lehdistä omasta takaa, mutta helakanvihreä pukee niiden kukkia älyttömän hyvin, samoin erittäin tummat  sävyt sekä harmaa ja hopeanhohto. Vaaleasta pitää huolen likusterisyreeni kermanvärisine kukkineen, talon seinä ja kiviympyrän laaja harmaa pinta.

Pinkki varjossa.

Pinkki auringonpaisteessa. Tervakon ruskehtavat sävyt alkavat näkyä.

Sinistä sekaan jalokurjenpolvesta. Viereinen turkinkurjenpolvi
vasta kehittelee violetinsinisiä kukkiaan.

Varjoliljan lämmin sävy.

Seuralaista tuli: pinkkiä ja vaaleanpunaista kääpiö-, keto- ja sulkaneilikkaa, sammalleimua helmaan ja teresanruusu taustalle, sineä nyppy-, turkin- ja jalokurjenpolvista sekä lilaa ukkolaukoista, loistosalviasta, rentoakankaalista ja mirrinmintusta.

Varjoliljan edelleen lämmin sävy vielä varjossakin. Ruskeat sävyt
tuovat vanhan Trio-jäätelön mieleen; mansikka, vanilja, suklaa.

Jo hieman vanhempia pioninkukkia.

Todella vahva pinkki ketoneilikka punaisella poikkiraidalla.

Vaalea ketoneilikka tummanpinkillä raidalla.

Kokonaisuus pionin myöhemmässä kukintavaiheessa. Nyt turkinkurjenpolvi
on ehtinyt kukkaan, samoin hyvin vaalea sulkaneilikka.

Kukinnan ikääntyessä pinkin terävyys terälehdissä antaa periksi, ja niiden kärjet muuttuvat vaaleammiksi. Kaakatus muuttuu jopa sulosoinnuksi. Esiin tulee hieman hempeämpi sävy, johon lämpimän vaaleanpunainen varjolilja sopii oikein hyvin. Neilikoita minulla on tässä penkissä kolmenlaista: kääpiö-, keto- ja sulkaneilikkaa. Ketoneilikkaakin kahta eri sävyä. Ne kukkivat kaikki hieman eri aikoihin, joten aina jokin niistä osuu yhteen pionin kanssa. Sama homma nyppy-, turkin- ja loistokurjenpolvien kanssa.

Pionin kuningatarhetki. Päivänkakkara, siperiankurjenmiekka, nyppykurjenpolvi,
loistosalviat, verikurjenpolvi ja idänunikko kisaavat kuorossa.

Hyvässä seurassa  pinkeistä pinkein olemus mukautuu paikalleen asteikkoon. Akoista tuli rouvia, ne jopa ajoittain leikkii - ja minä laulan!

 

 

Varattu – Reserved – 我订了椅子

Vuoden pisintä päivää juhlistan istahtamalla puutarhapenkkiin. Aivan uuteen sellaiseen. Minulle uuteen; joku toinen oli sen jo vienyt vanhan tavaran liikkeeseen löydettäväkseni.

Rautaa, musta, romanttinen, lujatekoinen ja tukeva. Voiko parempaa puutarhakalustetta löytää? Tuskin maltoin odottaa viikonloppua, että saamme sen autolla kuljetettua kotiin. Täytyy myöntää, ettei se ole oikeasti vanha, vaan noita tekovanhoja mööpeleitä.

Siinä on hyvä istua hengähtämään, istua vaikka koko juhannus, jos siltä tuntuu. Vetää sieraimiinsa hunajaista köynnöshortensian tuoksuvanaa, unohtua ajatuksiinsa. Seurata, miten pionin kukat vähitellen aukeavat, miten tuuli liikuttaa ukkolaukan kypsyviä siemeniä.

Juhannukseksi sentään hinkkaan maalarinteipin palasta jääneen liiman pois penkin selkänojalta. Vai jättäisinkö varaukseni näkyviin loppukesäksi. Lomakin kohta alkaa. Tuntuu, että voisin istuksia penkilläni koko kesän.

Few weeks ago I found a beautiful garden bench of iron. Black colour, romantic decoration; someone had left it to a second hand shop. I could sit on that bench the whole summer. Smell odours of peonies, feel gentle wind.

For the Midsummer I will clean the glue left from reserved label. Or should I leave it; RESERVED (VARATTU).

一些星期前我找到了两个人椅子。要坐每个夏天。要香花香，要看刮风， 要休一点儿。

中夏来，我应该洗胶在椅子。胶从标告诉，我订了椅子。可能要保持写下订了(VARATTU)。

Voihan pioni! – Peonies! – 芍！

Jos kauneuteen voi pakahtua, niin viime viikolla sen on täytynyt tapahtua. Onnellisena kierrän kukalta toisen luo nuuhkimassa, huokaan ja jatkan seuraavan ihanuuden luo.

Peonies have been queens on past week. It’s been raining, but nothing can take away their beauty. 芍是前个星期的后。下雨了，不过没有东西可以占它们的姿。

Montaa pionia ei pihallani kasva, mutta lumoa on ollut kerrakseen. Jatkuva sään epävakaisuus on kiusannut ihastelua. Harmittaa löytää kullannuput veden painosta maata kohti retkottamassa. Näin kävi tukemisesta huolimatta.

 

Erityisesti Edulis superban tämänvuotinen odotettu ennätyskukinta päättyi lopulta lukuisaan määrään roskiin leikattuja homeisia nuppuja. Myös kasvuston keskeltä olen joutunut leikkaamaan kokonaisia versoja homeen takia. Jatkuva kosteus ei tee hyvää 60-vuotiaille pehkoille.

Uusi, muutama vuosi sitten istutettu Marchal MacMahon, avasi ensimmäisen kukkansa. Oletin sen olevan tummemman punainen. Ja vähän erimallinenkin kukinnaltaan… Täytyypä odotella seuraaviin vuosiin, josko on ollenkaan mitä piti. Ken tietää, niin kertokoon.

Festiva Maxima on kuningatar, kuten aina. Tämä muuttokuormassa mukana seurannut lähes parikymppinen vain kaunistuu vanhetessaan. Raikas tuoksu kiehtoo minua yhtä vahvasti vuodesta toiseen. Kukinnot ovat kestäneet pitkään varjoisella kasvupaikalla.

Hei Hao Bo Tao kukki tänä vuonna vaisummin. Sade sai sen kukat lakoamaan laajaksi kehäksi, vaikka viime vuonna perenna vaikutti hyvinkin tukevalta. Mutta kaunis se on, ja tuoksu on uskomaton sekoitus mausteita.

Tämän kesän yllättäjä pioneissa on Ewelina. Miten ylväästi se on kantanut kukkansa – leipälautasen kokoiset nimittäin. Ja kukkinut pitkään kestävin, vähitellen väriä muuttavin kukin. Olen siihen täysin hullaantunut.

Mukavaa sunnuntaita! Meillä muuten paistaa vaihteeksi aurinko.