Aukot puutarhassa

Ilta-auringon säteet pääsevät matalan aidan yli.

Tammen varjo pyyhkii kukkapenkin yli.
Muistan vähitellen kumartaa omenapuun oksaa alittaessani.

Huomasin, että pienessä puutarhassani kohdat, joissa olen vuosien saatossa harrastanut puutarhan uudistamista, ovatkin keskikesällä melkoisia sokkeloita. Kasvusto on korkeaa, runsasta, tiivistä ja näkyvyyttä peittävää. Näin olen halunnutkin. Puiden kasvaminen on entisestään rehevöittänyt puutarhan ilmettä ja luonut seinien lisäksi myös katon istutuksien ja itseni ylle. Katto on usein niin matalalla, että joudun kumartelemaan poluilla kulkiessani.

Raja-aidan verkon läpi siivilöityy tärkeä annos valoa syreenien alle.

Hemlokin harvahkot oksat jättävät kurkistusreikiä tuijien välissä.

Kolme polkua katoavat yhtenäisen kasvuston lomaan.

Tästä seuraa väistämättä tarve aukkopaikoille, avoimille tiloille, tai edes pienille rei'ille, joista kurkkia ulos. Mitä enemmän haalin pensaita tai korkeita perennoja, saati puita puutarhaani, sitä tarkempi joudun olemaan istutuspaikkojen suhteen. Tökkään kepin multaan ja siinä sitten kiertelen ja kaartelen puntaroimassa kohtaa monelta suunnalta. Ehkä siksi keväällä ostettu tarhanietospensas vartoi kesän taimiastiassa viljelylaatikoiden vieressä ja pääsi sijoilleen vasta lokakuun alussa, kun oli jo selvästi sen näköinen, että eikö tässä talossa voisi jo päästä talvilevolle. 

Halusinko katulampun pylvään osumaan keskelle aukkoa?

Omenapuu hengittää likusterisyreenin niskaan.

Paikoitellen olisi käyttöä raivaussahalle ja päinvastoin pitäisi poistaa esteitä ja lisätä paikalle osuvan valon määrää tai avartaa kulkureittiä kutsuvaksi. Sitten on asioita, joista en luovu. Esim. iso tammi saa kasvaa ja laajeta vielä isommaksi ja varjostavammaksi. Edessä onkin sen alla olevan kukkapenkin kasvillisuuden vaihtaminen varjon kasveihin. Eipä siinä ole harjaneilikka tai verihanhikki kukoistanut enää vuosiin.

Naapurin kontti on viikon päästä ehkä toisessa kohtaa.

Kirsikkapuu keskellä pihaa. Ehkä perennoille olisi tilaa?

Sentään on vielä monessa paikkaa taivas auki ja nurmikkoakin tuskaksi asti, joten ihan pimeän varjoon en ole kaikkia kasvejani ja itseäni tunkenut. Tarkkana saan kumminkin olla, ja täytyy pitää tuumaustauko ennen kuin koko tontti on umpinainen viidakko. Erityisesti, kun Englannin reissun siivittämänä haaveilen laajasta värikkäästä kukkaistutuksesta, jonka kasvit viihtyvät paremmin valossa kuin varjossa.

Katse kulkee polun jälkeen kukkapenkin ohi kohti valoa.

Hehkuva auringonpaiste aidan päässä saunan seinustalla.

Keräsin kuvia puutarhani aukkopaikoista. Monissa kohtaa on ihan veikeää, että katse luontaisesti seuraa kohti valoa. Monissa taas on vaaran paikka vahingossa tukkia ainoa valopiste tunnelin päässä. Kompostin ympärille en voi istuttaa enää mitään. Liikkumatilaa täytyy jäädä tyhjennykseen ja kottikärryjen lykkimiseen.

Tuolla on astinkivet, mutta loppukesällä tuskin itsekään löydän niitä.

 

Kurkkaus värintäyteiseen maailmaan!

Haastan sinut miettimään omaa puutarhaasi ja kirjoittamaan postauksen sekä onnistuneista että harmillisista aukkopaikoista. Ovatko aukkopaikat näkymän kannalta ehdottoman tärkeitä pitää avoinna, vai haluaisitko pikemminkin istuttaa rutkasti lisää peittääksesi taustan?