Kiveyksen ympärille suunnittelemani uudet istutukset ovat
edenneet, vaikka aika lentää siivillä, kun työt ovat alkaneet ja marjat
pensaissa kypsyneet.
Kivituhka on yhä kiveykselle laittamatta, mutta kasveilla
oli jo hätä päästä maan uumeniin. Meinasi – tai kävikin – köpelösti taimien
kanssa. Unohdin polot pariksi hellepäiväksi kastelematta kiveykselle. Kai siinä
kuuma tuli, toivottavasti en tappanut osaa niistä.
Pyöreän ympyrän ulkolaidoille tulee vastakkaisille puolille
pienet kukkamaat. Talviomenapuu saa lehvästönsä alle varjon kasveja, pionien
eteen taas tulee paahteessa ja auringossa viihtyviä perennoja.
Muistin pionien burgundinpunaiset uudet versiot keväisin.
Sama sävy lehdissään pääsivät purppurakeijunkukka ja rentoakankaali
paahteiselle puolelle kiveystä heti pionien eteen. Keijunkukan tarkempaa
lajiketta en tiedä, rentoakankaali on ’Black Scallop’. Lydianmaksaruoho koki
muodonmuutoksen jäätyään taimikassissa pariksi viikoksi isompiensa varjoon
vesisateeseen. Versonkärkien hieno punainen väri katosi ja ne venähtivät
pitkiksi vihreiksi madoiksi. Istutin, mitä jäljellä oli ja katson kuinka käy.
Palleroneilikka Pispalanneito vaikuttaa lämmössä viihtyvältä
perennalta. Se ei ollut moksiskaan tarjoamastani erämaa-ajasta, toisin kuin yhä
tuntemattomaksi jäänyt kellokukka, jonka ostin kesällä. Istutin tiukukasvin
kumminkin. Olin näkevinäni pari vihertävää länttiä sen rutikuivissa versoissa:
kastelin kunnolla ja toivon parasta. Jos se joskus vielä kukkii, saan ihailla
runsaita sinisiä kelloja, joiden terälehtien kärjet taipuvat hieman taakse.
Kovin hyvä alku ei ollut kasvattamillani
lehtosalvioillakaan. Etanat iskivät kesken taimikasvatuksen. Ei muutama reikä
estä niitä juurtumasta ja vahvistumasta. Ajattelin, että rentoakankaalin
lomassa ne antavat hieman korkeutta istutukselle ja väreiltään sopivat ’Edulis
superba’ -pionien pinkkiin kukintaan. Jos pionit ehtivät kukkia ensin, ovat
ainakin Salvia nemorosan harmahtavat lehdet hyvä pari pionien syvän vihreän
kanssa.
Kauimmaisesta kolkasta sai sijansa pikkuruiset ruusu- ja
kuolanpionien alut. Saavat siinä varttua pari vuotta ja siirrän sitten oikeille
kasvupaikoille. Niiden välissä on myöhään taimettuneet kellokärhöt. Ovat vielä
niin pieniä, että kuvasta tuskin huomaa. Saavat kasvaa nekin. Tähän piti tulla
jouluruusun siementaimia, mutta unohdin niin suunnitelleeni. Vasta nyt juolahti
mieleen. On se, kun on ihmisellä taimet levällään kuin enon eväät. Piti verikurjenpolveakin…
Pikkupioneista seuraavaksi istutin korallikeijunkukkaa ja
sen viereen kaikkein syvimpään varjoon taponlehteä. Toivottavasti se lähtee
kasvamaan hyvin ja saan erityisen matalan kasvuston juuri vaakatasossa kulkevan
rungon alle.
Aivan omenapuun runkoa vasten laitoin pelkkiä kiviä. Haluan,
että vesi pääsee valumaan pois vanhasta kuoresta, eikä multa tule suoraan
runkoa vasten. Taatanmiekat ovat talon vanhaa perua. Istutin niistä parhaimmat
turvaan joltain taudilta pari vuotta sitten, mutta silloinen paikka ei ollut
hyvä ja vuohenputki valtasi penkin. Revin ne jälleen ylös tänä keväänä ja
istutin valeistutukseen mustaherukan juurelle. Siellä viettivät kesän.
Toivottavasti jaksavat vielä kerran ponnistaa ja juurtua.
Taatanmiekkojen taakse sain ujutettua valkoisen
jaloangervon. Sekin oli kuivahtaneiden joukossa, ja vielä varmuuden vuoksi
jaoin sen kahtia, että takuulla kuolee. Oletan, että niistä kasvaisi korkeimmat
angervoni. Edessä on sulkajaloangervo ’Sprite’, josta tulee noin 30 cm korkea. Akileijat
menivät sekaisin: oikealla taitaa olla sinikukkainen alppiakileija. Vasemmalla
puolestaan on rohtoluppion ainoa itänyt taimi. Se on liian korkea tähän
istutukseen, mutta siirrän tarvittaessa ensi kesänä.
Valkokukkainen pikkutöyhtöangervo Arancus aethusifolius
pääsi aivan kehän reunalle, kuten myös keltaisena kukkiva kevätesikko.
Kääpiöjaloangervo ’Pumila’ tekee vaaleanpunaiset, hieman
sinertävät kukat. Se jää matalaksi, ehkä 20-30 senttiseksi. Valkoisia, korkeita
lehtoakileijoja ’Green apples’ istutin tähän muutaman. Loput laitan
orapihlajien viereen penkkiin, joka pitäisi vielä kunnostaa. Höyhenpensaasta
olen pitkään haaveillut, ja siinä se nyt nököttää. Kaivoin sille kunnon
istutuskuopan pohjamaahan ja puhkaisin erottelukankaan sen kohdalta. Juurelleen
se sai pari tunturipoimulehteä, jotka hankin kesällä torilta.
Penkin toiseen päähän istutin vielä matalaa, sinistä iiristä
ja kasvattamani loistoesikon taimet. Ne tuntuivat olevan riittävän matalia ja
kompakteja kapeaan maakaistaleeseen.
Näistä olen ylpeä: siemenistä kasvattamani neidon- ja
kaukasianmaksaruohot. Tomaattirasioissa oli hyvä kasvaa. Maksaruohojen
istutuspaikaksi ajattelin muurinpäällisiä niin, että ne pääsevät roikkumaan
kiveykselle ja osittain muurilta ulospäin. Vaatii vielä hiekkaisempaa
istutusmultaa kivenkoloihin ja saan nekin omille paikoilleen.
Sitten vain odotellaan ihmettä, että keväällä kaikki nousevat
esiin.
Yksinäinen säkki kumartaa ja kiittää.
Tervetuloa lukijaksi, banaanikas mehu!