Kuolanpioni vai ruusupioni?

Ostin pari vuotta sitten kaksi pikkiriikkistä pionin tainta. Toinen oli ruusupioni, toinen kuolanpioni. Istutin ne vierekkäin omenapuun alle vahvistumaan. Toinen pioneista kuoli; kumpi on tämä jäljelle jäänyt?

Jäljelle jäänyt kukki viime viikolla ensimmäisen kerran ja ennätin napata siitä jokusen kuvan. Yritin verrata kukkia Googlesta löytämiini kuviin ja vähitellen kallistun kuolanpionin suuntaan.

Sopivasti Villipihan Sanna postasi omasta kuolanpionistaan. Tosin Sannan kuolanpioni on paljon topakamman oloinen ja terälehtien reunoissa on pientä poimua.

Myös Pionihullun päiväkirjan Marja kirjoitti omista varhain kukkivista pioneistaan. Uskottava on, että tänä keväänä pionitkin aukeavat "ennen aikojaan". Marja on listannut komean joukon luonnonlajeja. Minusta sielläkin kuolanpionin kuva aikalailla vastaa omaani. Toisin kuin tässä viimeisen linkin kuvassa oleva ruusupioni.

 

Ja vielä Saran mökissä ja puutarhassakin kukkii kuolanpioni, mutta tämä näyttääkin sitten hieman erilaiselta kuin omani... no, höh!

Kaunis oli kukka kumminkin. Olen tosi tyytyväinen, että taimeni kukki jo nyt, kahden vuoden jälkeen istuttamisesta. Jos arvelet tietäväsi pionini nimen, niin kerro.

Paratiisi kotiovella

Puutarhaihmiselle on varmasti tuttua saapua omaan puutarhaan, ihastella sen uhkeutta, haistella vastaan tulevia tuoksuja ja hämmästellä kevään voimaa.

Paratiisit ovat täällä taas. Kasvun voima ja kukinnan täydellisyys pistää huokailemaan. Minulta täysi kesä näin keväällä on tyystin lyönyt jalat alta. Olen niin onnellinen...

Tuoksut alkavat vaivihkaa päärynöiden ja kirsikoiden vienolla houkutuksella, viereisen puistikon kieloilla ja tuomilla, sitten seuraan liittyvät omenankukat pihlajilla voimistuen, ja lopulta syreenit räjäyttävät tajunnan. Milloin keksitään valokuva, johon tallentuu myös tuoksut?

Olen lueskellut Meik Wikingin kirjaa "Lykke". Kirja tiivistää tutkimustuloksia, joita kööpenhaminalainen Happiness ResearchInstitute on onnellisuudesta tehnyt. (Kyllä, sellainenkin taho on olemassa!).  Pohjoismaat ovat pitkään pitäneet kärkisijoja, mutta nythän me suomalaiset ollaan onnellisimpia myös YK:nraportin mukaan.

Wiking ei sinänsä tuo mitään uutta liittyen hyvinvointiin ja onnellisuuteen,  mutta tapa jolla hän asioista kirjoittaa, on kiehtova ja saa miettimään, mistä asioista itse olen onnellinen. Hän esimerkiksi kertoo työpaikasta, jossa uudelle työntekijälle annetaan ensimmäisenä "Smile File" täytettäväksi. Siihen kirjataan kehut, positiiviset asiat, joita saadaan työkavereilta, esimieheltä, asiakkailta jne. Todistettavasti on näet niin, että kirjattu asia on todempi ja se kirjoitettuna muistuu paremmin mieleen.

Yhdistin ajatuksen välittömästi puutarhaan, blogeihin ja puutarhan onnistumisista kirjoittamiseen. Ehkei tämä olekaan pelkästään päiväkirjan pitämistä, ehkä kirjoittamalla ja jakamalla tulee vahvistaneeksi omaa ja muiden onnellisuutta.

Mitä sinun Smile File:ssasi on tällä viikolla puutarhan osalta? Minun listallani ovat:

1. Koristeomenapuun kukinta ja ohikulkijoiden kiinnostus kyseiseen puuhun

2. Matonpesu ja läheiset

3. Äidiltä saatu kellukka kukkii

Mitä ihmettä!

Joka kevät kasvuvauhti jaksaa hämmästyttää. Joko nyt? Äkkiä maa puskee kasvinvartta ja lehtinykeröä. Hädin tuskin olen ennättänyt lumen alla olleita lehtiä tai talventörröttäjiä poistaa.

'Chatto' on yllättäen levinnyt. Viime kesänä istutettu mätäs on lähtenyt rehevästi kasvuun ja sen ympärillä pilkistää pieniä alkuja. Juuriversoja vai siemenistä? Nuokkuluppioksi ne katsoin, vaan johan sillä on vauhti päällä ja saan tällä menolla pari jakotaimea syksyllä toisiin kohteisiin. Enpä arvannut.

Ensi viikolla on luvassa sininen pienoismeri nurmikolle. Sinililjat aukovat ensimmäisiä nuppujaan, nyt jo sini läikehtii lupaavasti. Vaikka niin kovasti olen odottanut, tämä kaikki tulee taas turhan joutuin.

Vaskikurjenpolvet ovat elossa. Saa etsiä hyvin tarkkaan tummaa taustaa vasten olevia samanvärisiä lehtiä. Näin myös pronssisaumayrtin kanssa: parin millin tuore "ruskea viherrys" saa kiljumaan riemusta. Lämpöisellä paikalla 'Samobor' tiheänä kasvuna ja siemenistä kylvetty 'William Guinness' -akileija ilmavampana ovat nekin kasvussaan jo pitkällä.

Eniten yllättää, että lähes kaikki viime kesänä istuttamani erikoisemmatkin taimet ovat alkaneet kasvaa. Vain 'Perovskia' odotuttaa ja harva se päivä polvistun sen ääreen tiiraamaan elonmerkkiä. Tummalehtinen pensaskärhö sekä punaruskein lehdin ja kirkkaankeltaisin kukin varustettu ripsialpi 'Firecracker' ovat jo tovin kurottaneet terhakkaasti kohti valoa. Sama tumma linja jatkuu purppuraheisiangervon ensimmäisessä auenneessa lehdessä. Liekö vahinko tai varovainen lämpötesti, koska pensaan muut lehtisilmut ovat vielä tiukasti oksaa vasten. 

Mirrinminttu tietenkin, mutta myös uudet ruusut ja pionit, pyörötähkämunkki, hapsutöyhtöangervo, kiinanmaruna, 'Johnsson's Blue' -kurjenpolvi, äidiltä saadut kevätesikot ja kellukat, kaikki ne vihertävät lämpöä lupaavassa sunnuntaiaamussa.

Kiviympyrän taakse tekemääni uutta kukkapenkkiä ehdin kuvata, mutta kameran akku latautuu välillä. Sillä aikaa voin haravoida, katkoa kuivia oksia tai leikata tontin kosteamman reunan kukkapenkkien päällä yhä retkottavat talventörröttäjät. Parempi tehdä se ennen kuin uusi kasvu ehtii  pujottautua kuolleiden varsien välistä. Puutarhassa hommaa riittää, mutta ahneeksi ei saa ruveta. Näin ihanana päivänä pitää osata nauttia myös auringosta ja lämmöstä.

Tervetuloa lukijaksi, Minna!