2017-05-28

Kaatuu!




Kauanko pitää miettiä vanhan jäärän kaatoa? Minulta siihen meni kymmenen vuotta. Ja yhä, kun se oksista riisuttuna seisoo rankana, harkitsen josko tuosta köynnöstukea...
 
Ehkä siksi, että orapihlajaa on huolella vuosikymmeniä trimmattu. Tai, että se on minua iäkkäämpi. Ehkä siksi, että varpuset sirkuttavat sen oksilla ja pitävät sitä suojanaan. Vai siksikö, että se on istutettu tismalleen oikeaan paikkaan puutarhassa? En tiedä miksi se on kaatamatta. Pari kertaa olen jo sahan kanssa ollut sen juurella.


Erityisesti viime vuosina, kun en enää tikkailtakaan ylettynyt sen latvusta leikkaamaan. Hoitamaton, keskeltä kuivunut, terävät piikit ja käppyrät oksat. Viime kesänä, kun rakensin kivimuuria sen juurelle ja hiukset takertuivat jatkuvasti kiinni alaoksiin, oli mitta täysi.


Silti hieman emmin ja hankin syksyllä paholaispoika Diabolon ja katajan, johon kapsahtaa. Istutin ne orapihlajapuun  lähelle kuunnellen blogiystävän neuvoa ensin istuttaa ja sitten vasta kaataa. Istutuksissa on talven jälkeen eloa, joten nyt jäärä kaatui.


Parsinneulan vahvuiset piikit kun vielä saan kerättyä maasta, pääsen oikeasti rakentamaan uutta istutusaluetta!

2017-05-26

Tyrnin sukupuoli


Voiko Versoja Vaahteramäeltä blogin Riina parempaan aikaan laittaa kuvaa tyttö- ja poikatyrnistä?! Olin juuri laittamassa kyselyä omista tyrneistäni.

Täällä saha heiluu kahden vesoneen tyrnin juurella. Meillä oli sekä tyttö- että poikatyrni. Raisa marjoi jo runsaasti, mutta lumitalvi kaatoi sen päärungon ja jouduin viimein katkaisemaan loputkin kuivuvat rungot. Rudolf elää edelleen voimissaan, muttei takuulla marjo.

Maahan oli kuitenkin ilmestynyt vesoja, joista toiveikkaana jätin pari yksilöä kasvamaan. Nyt niissä on ensimmäistä kertaa jotain lehtien tyvessä. Onko nämä Raisan vai Rudolfin vesoja? Raisa kasvoi fyysisesti lähempänä, kasvultaan Rudolf on aina ollut vahvempi.


Heittäkääpä tuomio, niin saan poikaparat risukuormaan yhdessä orapihlajan kanssa. Tai jos tyttäret tuli, ripustan sahan naulaan ja skoolaan.

2017-05-25

Nokkosta suuhun ja kirvan niskaan





Kitken ne pois joka kesä, ja silti keväisin yhdet nokkoskeitot keitän, joskus riittää rautaa pakkaseenkin. Viikonlopun kunniaksi tein täytettyjä nokkoslettuja. Miltähän maistuisi nokkos-feta-piirakka?


Viime kesänä intouduin keräämään nokkosen siemeniä. Terveystavaraa nääs. Ei ne pahalta maistuneet, viilin päällä jopa hyvältä. Kiva kokeilu, vaikka loput on edelleen paperipussissa kaapin hyllyllä. Martoilla on hyviä säilömisohjeita.


Vaikka vihulainen polttelee, leviää puutarhassa kuin tauti ja vielä kylvää jälkikasvunsa riittämään vuosisadoiksi, ei kaikkia puskia kannata hävittää. Nokkosperhosen toukat käyttävät sitä ravintonaan. Lehtokotilot paljastuvat ensimmäisinä nokkosen lehtiin ilmaantuvien reikien johdosta. Kasveille ehdottoman hyvää ravinne- ja tuholaistorjuntaliuosta siitä saa viikon liottamalla. Pyykkipoika nenään ja lantraamaan.


Vielä on kokeilematta paperin teko nokkosen kuiduista. Ehkä ensi kesänä. 

2017-05-21

Ihanaisen istutus



 
Vuosia sitten näin Salossa uskomattoman kauniin pensaan täynnä kukkia. Siitä lähtien on kellokuusama kalkattanut takaraivossani. Järki sanoo: älä osta arkaa, ja takaraivon uumenista kuuluu: osta sittenkin. No, sain valita pensaan äitienpäivälahjaksi!

Nyt olen viikon pyörinyt pihalla taimiastiaa kanniskellen. Missä on lämpimin paikka puutarhassani? Kasvaako pensas puoli- vai puolitoistametriseksi? Kuinkahan leveä on leveä? Töissä äitienpäivän jälkeisenä maanantaina tajusin jättäneeni Kolkwitzia amabilikseni keskelle pihaa ristiturvan makusteltavaksi. Olin vähällä lähteä kesken päivän kietaisemaan verkon oksien suojaksi. Mielikuvissa kaluttu tappi sojotti syyttävästi ruukusta.

Lopulta sopiva istutuspaikka löytyi Antonovkan kainalosta, höyhenpensaan seurasta ja köynnöshortensian viereltä. Perusteellisen pohdinnan jälkeen mokasin kumminkin. Tuuppasin kalkinsuosijan happaman maan kasvin kaveriksi. Jos ei täydellisesti mennyt, ainakin paikka on suojassa tuulilta. 

Vaikka vappuna näköjään sataa lunta, on lumen puute talvella herkkähipiäisen kellokuusaman pahin vihollinen. Oksat paleltuvat maata myöten ilman suojaa. Taimitarhojen sivuilla kuitenkin vakuutetaan, että muutaman vuoden jälkeen paleltumisesta pensas kukkii taas (paleltuakseen uudelleen?). 

Millaisia kokemuksia teillä on; auttaisiko pakkaspeite? Suojaatteko kellokuusamaa II-vyöhykkeellä?

Kaikenlaisia hienohelmoja sitä tuleekaan hankkineeksi!
 

2017-05-14

Kew Gardens, Rock Garden



Lupasin kertoa Kewn kivipuutarhasta. Lontoon matkan aiheuttama viherpökerrys laantuu vähitellen ja jippii-ihastelu oman pihan alkavasta orastuksesta tasoittaa tilannetta. Ehkä kesä meillekin joskus.


Kevään ensimmäiset pionit. Varhaisimmat pionit olivat täydessä kukassa, myöhemmin kukkivat pullistelivat jo suuria nuppujaan. Ilmeisesti pioneille on tässä jätetty kallionlohkareiden väliin kunnon kolo multaa varten. Lämmin paikka kasvaa. Myös lähellä olleessa metsäpuutarhassa puupionit olivat täydessä loistossaan.
Pieniä ja isompia kasvutaskuja oli lohkareista muodostetut rinteet täynnään. Nyt harmittaa, että en tullut harhautuneeksi polulta tarkemmin katselemaan istutuksia. Tyydyin napsimaan yleiskuvia, sillä jälleen kerran kasvien sijoittelu, perspektiivit, mittasuhteet ja värivalinnat veivät jalat alta.


Puiston suunnittelussa oli hyödynnetty myös olemassa olevaa puustoa, ja kivilohkareista oli järjestetty portteja ja kivirinteitä, joiden väleissä polut luikersivat. Vaikka lohkareet selkeästi jäivät rakennetun oloisiksi, niiden sijoittelu istui todella hyvin alueen korkeuseroihin ja puiden korkeuksiin. Kuumeisesti mietin, saisiko ideoita siirrettyä oman pihan kivipenkereisiin miniatyyrinä.


 

Porteista oli kauniit näkymät eteenpäin. Tässä alkaa pitkä ruusukujanne, joka sivuaa isoa muurillista keittiöpuutarhaa. Ruusut olivat vasta kasvattamassa nuppujaan. Haluaisin joskus nähdä sen kukkivan. Japaninvaahtera sopii hyvin punatiiltä vasten, se tuntui olevan vakioratkaisu monen tiiliseinän kupeessa. Valkoiset, hopeanharmaat, vaalean kellertävät ja harmaanvihreät sävyt tulevat hyvin esiin harmaasta kivestä.  


Princess of Wales Conservatory kivipuutarhan vieressä antaa taustan vesiputoukselle. Siinä on harkiten saatu vesi juoksemaan noroina tasoilta ja toistamaan lasihuoneen muodostamia raitoja ja bloggeja. Kaislojen ruo'ot ja lammikon edessä kasvavien laukkojen varret toistavat samaa pystysuorien viivojen bloggia. Olimme paikalla rentukoiden aikaan ja näen silmissäni kuinka kaunis lammen edusta on iiristen kukkiessa.


Jokainen kivenkolo piti juurellaan aarteen. Kasvit oli nimikyltein varustettu, kuten kasvitieteellisessä puutarhassa kuuluu olla. Olen sen verran kaukana botanistista, etten kylteistä perustanut, joten kasvien nimet saivat jäädä. Hassua nähdä hopehärkkiä ja palmuja samassa kivikossa.


Eniten pidin pitsimyssyjen muodostamasta näkymästä. Itsellänikin on joskus kasvanut rönsytiarellaa, mutta alhaalla jalkojen tasolla kasvaessaan sen kauneus ei pääse kunnolla esiin. Toisin kuin tässä kiveä vasten, nostettuna tasoihin ja istutettuna etenevälle matkalle. Etäällä oleva kukkapuu vielä korostaa valkoista hattarajatkumoa. Männyn neulasten sinivihreys toistuu istutuksissa ja etäämmällä kevään vihreys kylpee auringon valossa. Etualan narsissit olivat jo ehtineet kukkia.


Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!