Rinne pionien viereen

 

Pionien ja polun välissä on kapea kaistale nurmikkoa. Keväisin tila näyttää väljältä, mutta kesän myötä pionit vehmastuvat. On ahdasta ja tuskaista, kun polun ja nurmikon korkeusero vielä hankaloittaa leikkaamista.

Poistin nurmikon ja muotoilin penkereen viettämään loivasti alas. Varoin pionien juuria kaivaessani. Yllättäen löysin metrejä pitkiä orapihlajan juuria ja vesoja. Nurmikonleikkuu oli pitänyt orastavat vesat kurissa, joten nyt ne oli kaivettava huolella pois maasta.

Polun reunaan kaivoin samanlaisen uran kuin olin tehnyt kiviympyrän luiskaan rajaamaan nurmea. Lisäsin pikkukiveä uran täytteeksi.

Rinne on kitkijälle leveä, joten polulta ei yllä siistimään tarvittaessa pionien juuristoa, myös kiviympyrän puolelta se oli mahdotonta. Rakensin pienet portaat keskelle kukkapenkkiä. Ne toimivat hoitoväylänä pioneille ja rinteen yläosan kasveille. 

Kivilaatat valoin jo muutama vuosi sitten. Alunperin olin ajatellut ne pikkuportin eteen, mutta sitten arvelin ettei roskakuski välttämättä halua vetää jäteastioita portaita pitkin. Laatat ovat odotelleet sopivaa tilaisuutta. Tulipa talvitesti tehtyä siinä ohessa. Hyvin kestivät.

Tarvitsin tuumaustunnin suunnitellessani kivimuurin ja kukkapenkin yhdistämistä. Muutaman päivän annoin ajatusten hautua, kävin välillä ostamassa taimia ja istutinkin niistä osan. Kiertelin aluetta kuin kissa kuumaa puuroa.

Päätin jättää istuttamiset sikseen ja tehdä ensin kivimuurin valmiiksi. Kuin luonnostaan alkoivat palaset loksahdella paikoilleen. Minulta oli jäänyt kaksi valettua kivilaattaa, jotka asettelin askelmiksi kivimuurille. Jos en saa betonipaloja naamioitua kivin ja kasvein luontevasti, hankin järeät luonnonkivet askelkiviksi myöhemmin.

Kukkapenkin jätin reunoja lukuun ottamatta ilman katekangasta. Maassa ei näyttänyt olevan paljoa rikkaruohoja. Maa itsessään yllätti; se olikin kosteampaa ja savisempaa kuin olin arvellut. Olin suunnitellut istuttavani kuivan paikan kasveja, mutta mitä sitä savimultaa kivikkokasveille. Saavat mennä kivimuurille.

  

Alemman askelman upotin osaksi muuria, ylempi osui sopivasti kukkapenkin tasalle. Väliin jääneen alueen täytin kivillä ja istutin vähemmällä mullalla selviävän rentoakankaalin portaikon reunalle.

 

Viimein pääsin istuttamaan. Kasveja löytyi taimitarhoilta, lisäksi käytin omia jakotaimia. Yritin kuvitella kasvit kukkivina ja täydessä korkeudessaan, mikä oli yllättävän vaikeaa.

Tältä näyttää kukkapenkki yhdistettynä kivimuuriin. Muutama viikko istuttamisen jälkeen kasvit ovat alkaneet jo tehdä uutta kasvua. Toivottavasti ne ensi kesänä peittävät kasvualustan.

Jäljelle jääneet kivi- ja multakasa teettävät vielä työtä. Uskokaa tai älkää, olin tänään kantamassa kiviä. Jos omenoilta ennätän, taidanpa kehitellä syksyn mittaan uutta istutusaluetta aidan ja pionien väliselle alueelle. Kivetkin ihan vieressä!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kivimuurin jatke

 

Kivimuuri ja kiviympyrä sekä niiden välissä kasa kiviä, nurmikko korkeammalla kuin sitä kiertävä polku, rikkaruohottunut multakasa, ylikorkea kuiva orapihlaja, jota kukaan ei enää halua leikata pallon muotoon – eikä yletykään. Polun vasemmasta laidasta ei tänä kesänä puhuta mitään, koska muurin ja ympyrän yhdistäminen teettää töitä yllin kyllin.

Kivimuurin kaarta ja etäisyyttä polusta hahmottelin jonkin aikaa. Tiirailin kauempaa ja kävin välillä siirtelemässä kivijonoa. Halusin leventää polkua, koska lumikola vain nipin napin mahtuu kaarteessa kulkemaan. Nurmikon ja polun korkeuseroa ei voi hävittää, joten korostetaan sitä.

 

Multa pois kivirivistöstä polulle päin. Siinäpä soma homma. Maa oli täynnä vuohenputken juuria, orapihlajan juuria ja sen vesoja sekä jostain syystä rautanauloja! Eniten lapiointia haittasivat kivet, sillä yllättäen polun pohja jatkui leveälle nurmikon alle. Polku siis on alunperinkin ollut leveämpi.

Tässä tilanne vastakkaiselta suunnalta kiviympyrän viereltä kohti kivimuuria. Edessä oleva likusterisyreeni jää ja sen takana oleva orapihlajapuu on viimein saanut lähtöpassit.

Vuohenputkesta minulla on kokemus, että tullaan vaikka läpi harmaan kiven, joten päätin kitkeä enimmät juuret (lue kaikki) pois kivimuurin taakse jäävästä mullasta. Samoin kävin jonkin matkaa orapihlaja-aidan alustaa läpi rikkaruohoista, koska olen päättänyt, että siinä kohtaa ne eivät enää kasva.

On muuten eroa kate- tai maisemointikankaiden laadulla. Kuvassa näkyvän kankaan loppupää on ollut kaksi vuotta taiteltuna pieneksi mytyksi kivimuurin päässä; ihan kuin uusi. Viime kesänä ostamani taas oli ohutta seittiä, joka repeytyi tuulenhenkäyksessäkin. Hyvin on tämä ruskea pitänyt pintansa. Yhtään vuohenputkea ei ole kivimuurista noussut.

Kun käsillä ei ollut oikeaa juurimattoa, päätin laittaa kankaita kerroksittain. Alimmaisena polkua vasten on erottelukangasta ulottuen pitkälle multakasan päälle. Erottelukankaan päällä on kivimuurin alta tuleva tuhdimpi kangas, jonka myyntinimi ei enää ollut tallessa. Päällimmäisenä ohut katekangas. Tärkeää on, että katteet läpäisevät vettä.

Kivimuurin taustaa pengersin ja polun reunaan kaivoin samanlaisen uran kuin edellisessä postauksessa nurmikon rajaukseen.

Tässä näkymä kiviympyrältä. Kivikasa on niin lähellä orapihlajaa ja kaivantoani, että välillä on ahdasta. Piti miettiä mitä siirrän, etten kahteen kertaan tee samaa työtä.

Polkua leventäessäni löysin myös yksittäisen betonilaatan (?!), ja tietysti kiviä lisää.

Seuraavana kivien kantamista. Käytin uran täyttämiseen loput viime kesänä seulotuista pikkukivistä. Lisää löytyi tuosta keosta orapihlajan alta. Isompia kiviä oli vähänlaisesti ja niitä täytyi etsimällä etsiä keon sisältä. Siinä samalla hieman koon mukaan lajittelin.

Tässä vaiheessa ajattelin, että tuleepa karu erämaa ennen niin vehreälle nurmikolle. Näytti tosi kalsealta. Multaa ja soraa varten jätin pienen syvänteen muurin yläosaan.

Pienikin vihreä pilkahdus saa muurin näyttämään heti paremmalta. Kasveina on kuivan paikan kestäjiä, lähinnä keto- ja kääpiöneilikkaa ja jokunen mehitähden alku. Olen tyytyväinen sateesta. Hiljalleen se painaa mullan kivenrakosiin ja kasvit pääsevät juurtumaan.

Kun istutukset kasvavat, voi muurista tulla ihan soma.

Kivimuurin takana kankaat vielä jatkuvat. Saavat toistaiseksi olla. Jos vaikka puutarhasuunnittelu talven aikana ratkaisisi seuraavan siirron. Kiviä nimittäin jäi, vaikka näiden kahden projektin ohessa tein vielä kukkapenkin rinteeseen pionien ja polun väliin. Pienestä rinnepenkistä kerron seuraavalla kertaa.

Kiviympyrän luiska

Talvinen puutarhasuunnittelu, haaveilu ja ideoiden pyörittely ovat vihdoin tuottaneet tulosta puutarhassani. Tarvitaan vapaita viikonloppuja ja kesäloma pohjatöihin ja kivien kanniskeluun.

Viime kesänä rakensin keskelle nurmikkoa kivipäällysteisen ympyrän istuskelupaikaksi. Taivaasta pudonneen näköinenhän se alkuun oli, joten istutuksia tuli ympyrän molemmin puolin.

Ajatus on nivoa ympyrä osaksi muita elementtejä puutarhassani; pyöreä kukkapenkki tammen alla, pikkuportilta johtava kivinen muuri ja taloa kiertävä polku täytyy saada yhdeksi kokonaisuudeksi. Toteutan näitä ilman aikataulua, neliön kerrallaan.

Tulossa kolmen jutun sarja tämän kesän kiviaskareista. Ensimmäisenä luiskan rakentaminen kiviympyrältä taloa kiertävälle polulle.

Some garden design, three posts coming about stones in the garden.

三个更博来，在花园我什么样用了石头。

Tässä keväinen lähtötilanne. Ympyrän alta ulottuu maisemointikankaan jämät pitkälle. Talven kuivattama persiankeltaruusu kuvan alalaidassa unikkoineen saa lähteä.

Nurmen rajausta varten kaivan uran, jonka vuoraan erottelukankaalla. Kangas jatkuu n. 30 cm lomittain maisemointikankaan alle. Täytän uran pyöreillä kivillä ja pompin ne tiiviisti maahan. Varmaan kivituhka olisi hyvä ratkaisu täytteeksi.

Lapioin seulottua soraa maisemointikankaan peitoksi ehkä vain 5 cm, kunhan saan litteät pyöreät kivet upotettua soraan. Luiskan alkupäähän jätän kankaan päälle pelkästään pikkukiviä, ehkä aikanaan hieman multaa, soraa ja maksaruohoja. Yläosassa kuvaa näkyy nurmikon raja, joka on reilut 10 cm korkeammalla kuin taloa kiertävä polku.

Tässä kerroksittain luiskan rakenne. Luiska viettää loivasti askelmalta kohti nurmikkoa. Taustalla on pionien eteen edellisenä kesänä tehtyjä istutuksia.

Suunnitelma kohti talon seinustan polkua. Haluan nurmikolle polveilevan kaaren. Vasemmalle jää (ainakin toistaiseksi ) nurmikko, oikealle pionien eteen tulee istutuksia.

Jälleen erottelukangasta ja kiviä uran täytteeksi. Oikealle alkaa muodostua vähitellen kukkamaata poistamalla nurmikkoa ja lapioimalla osan multaa ylemmäs. Loput mullat käytin nurmikon paikkaukseen ympäri tonttia.

Viistosin siivun nurmikkoa uran vasemmalla puolen. Aikomus on viistota polkuun rajautuva nurmikon reuna kokonaan, mutta se jää syksymmälle. Jätän kuitenkin harjanteen puurimojen kohdalle, koska pidemmältä viistoaminen juoksuttaisi pintavesiä koko nurmikon matkalta polulle.

Kiviuraa vasten, luiskan reunaan älysin myöhemmässä vaiheessa upottaa suoralta reunaltaan hieman paksumpia kiviä. Täysin pyöreät (vaikkakin litteät) kivet eivät pysyneet luiskassa paikoillaan, kuten kuvasta näkyy.

Tässä kuva ympyrältä kohti askelmaa ja luiskaa. Korkeusero ei ole valtava.

Pidän siitä miten nurmikko jää selkeän vihreäksi kaistaleeksi näiden kahden ympyrän väliin. Taustan kukkapenkin reunus on vielä pohdinnan alla. Luonnollisesti jotain kiveä sinnekin, koska pikkukivien ja kivilaattojen polku halkoo kukkamaan.

Valmis luiska lähikuvassa

ja hieman etäämpää myöhemmin kesällä.

Seuraavaksi rakennetaan kivimuuria. Mukavaa viikonloppua!