Akileijat ovat kuin kasvustojen yllä liiteleviä perhosia.
Keveitä ja iloisia kesän aloittajia. Puutarhamaan kunnolla kastuessa monen päivän sateessa on
sopiva hetki etsiä valokuvia tämän kesän akileijoista
pihallani.
Entinen kasvimaa on epämääräisen villi paikka, johon tuuppaan
yksittäisiä taimia talteen ja jossa ne saavat levitä mielikseen. Nyt on
akileijojen aika, myöhemmin kesällä mäkimeirami ottaa vallan.
Puolivillissä penkissä akileijat
risteytyvät keskenään. Tavallisen sinisen akileijan jälkeläisellä onkin
kerrotummat ja hieman punertavat terälehdet. Jos vielä löydän alkuperäisen
sinisen akileijan, täytyy sen siemenet kerätä talteen; ehkä saan lisää uusia
mielenkiintoisia sekoituksia.
Aivan uusi akileija on koboltinsininen alppiakileija, jota
kasvaa kiviympyräni laidalla varjon puolella. Se on viime kesän siemenkylvöjä
ja näyttää hyvin lähteneen kasvuun.
Toinen uutuus on 'Green Apples', jonka valkoiset kukat
hohtavat portinpielessä sinisiä kurjenmiekkoja vasten. Myös näitä kylvin viime
kesänä ja ne itivät todella hyvin. Taimia on jokunen myös kiviympyrän
laitamilla.
Vanha vuosia kasvanut 'Ruby Port' on kiitettävästi pitänyt pintansa. Niitä putkahtelee ihmeellisistä paikoista pitkin pihaa ja yritän kuskata niitä muiden akileijojen joukkoon.
Kotona oli aikanaan (ja edelleen) pitkä rivi akileijoja.
Minun kasveihini verrattuna niiden kukinnot olivat valtavia. Vuosikymmeniä kun kasvoivat samalla paikalla, oli joukossa todella
kauniita yksilöitä. Jossain laatikoiden syövereissä minulla saattaa olla vielä
jokunen niiden siemenkin tallella. Nyt kun kylvää, on ensi kesänä taas uutta
ihmeteltävää.
Ja lajikkeitahan on olemassa vaikka kuinka paljon. Esim. Robert Höck on koonnut videon erilaisista akileijoista.
