Kärhöt - Clematis

Quun puutarhassa -blogissa ounasteltiin kärhövimman ensioireita ja huhuiltiin kärhökokemusten perään. Kärhöt onnistuvat aina väräyttämään aivonystyröitäni, joten ensi kesänä istutan taas pari uutta kaunotarta.

Kaksi ensimmäistä kärhöäni ovat perinteinen jalokärhö ’Jackmanii’ ja sametinpunainen ’Rüütel’.  Jaskan ostin ajatellen sen kasvavan takuuvarmasti ja Rüütelin hankin värin takia. Molemmat istutin 2006 kukkapenkkiin omenapuun alle. Aamuaurinko osuu penkkiin, mutta keskipäivän ja illan köynnökset ovat puolivarjossa. Pohjamaa on savea ja sen päällä on kompostimultaa. Istutin kärhöt syvään istutuskuoppaan, suojasin pohjattomalla ämpärillä juuriston ja lisäsin hiekkaa ja soraa versojen tyvelle. Molemmat ovat yhä elossa: Jaska kukkii runsaasti joka kesä, ’Rüütel’ uskaltautuu näkyville vain joka toinen vuosi.

Samoihin aikoihin kylvin ’Cyanea’ siperiankärhöä. Viisi tainta iti, kolme selvisi koulinnasta ja kaksi istutin aikanaan syreenirivistön alle. Sitten ne olivat minulta pari vuotta kateissa, kunnes toinen kietaisi itsensä syreenin runkoa pitkin silmieni tasalle ja alkoi kukkia. Jos ei ole puutarhuri aina kartalla, niin ei ole kasvitkaan. Tässä puutarhassa on kadonneita, karanneita, eksyneitä, löydettyjä ja kadotettuja.

Rüütelin oikuttelu ja kadonneet siperiankärhöt saivat minut pariksi vuodeksi aisoihin. Sitten tuli vastaan Clematis viticella ’Prins Charles’. Se oli menoa. Myös tarhaviinikärhö ’Södertälje’ ja  kaksi mantsuriankärhöä pääsivät vastaperustettuun kukkamaahan kasvimökin viereen.  Näiden kasvupaikka on lämmin ja vasta iltapäivällä lasinen kasvihuone antaa hieman varjoa.

Taisi olla samaa vuotta 2011 – vieläpä myöhäistä syksyä – kun taimien poistomyynnistä jemmasin kolme isokukkaista kärhöä: ’Hagley Hybrid’, ’Piilu’ ja ’Blue Angel’. Ne viettivät valeistutuksessa talven ja pääsivät vasta seuraavassa heinäkuussa (!) kasvupaikoilleen. Kun oli näin pitkä aika vierähtänyt, istutin ne kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti, höystin istutuskuopan kunnolla, väkersin kastelukanavan suoraan juuristolle ja varjostin juuriston kasvikumppaneilla. Tämä kasvupaikka ison tammen ja omenapuun välissä on melko varjoinen.

Viime kesänä kärhöni karttuivat vain yhdellä aarteella. Suurikukkainen ’Warszawska Nike’ sai sijan mustaherukkapensaan juurelta. Ajattelin, että ohjaisin sen versiot pensaan läpi auringonvalosta nauttimaan. Viime kesänä pikkutaimen mitta ei vielä riittänyt, vaan se kukki syvänsinisin samettisin kukinnoin marjapensaan alla.

Ja sitten on vielä vesialtaiden välissä pari vuotta sitten istutettu kruunukärhö, jonka olen jättänyt kasvamaan maata myöten. Nimeä en sille tiedä, eikä se vielä ole kukkinut, mutta sininen kuulema on. Viime viikolla siinä oli jo muutamia silmuja, joten ehkä tänä kesänä näen sen kukkien heijastuvan vedenpintaan. Viime viikolla kylvetyistä kellokärhöistä oli tänään kaksi itänyt…

Mikään ammattilainen en näiden kanssa ole, mutta ravinteista kärhöt pitävät ja niitä täytyy todella kastella ja lannoittaa kasvukaudella. Loistokärhöistä tulee nimensä veroisia, jos niille on kunnolla eväitä.

At Quunpuutarhassa blog is a discussion about growing Clematis. During past ten years I’ve growth some of them, but I’m not a specialist. If Clematis needs something, it is plenty of fertilizers, warmth, shade at their roots and they prefer moist, well-drained soil.

在Quun puutarhassa博客我们谈话Clematis。当十年我种植了它们，不过我不是专家。Clematis要温暖的地方， 许多花肥，本要暗影和它们和许多水，不过土壤不要是太是。

Puutarha odotetut ystävät – Garden friends – 花园的朋友

Puutarhakasvin noustessa keväällä maasta, on kuin tapaisi vanhan ystävän pitkästä aikaa.

Eilen haistoin kevään ensimmäistä kertaa. Tuoksu tulee vielä hankien ollessa korkeat, juuri ennen kuin ne alkavat painua kasaan. Eilen tunsin myös ensimmäiset lämmittävät auringonsäteet. Silti on vielä pitkä matka näihin kevätkesän kuviin.

Keltapäivänlilja puutarhassamme on minua vanhempi. Joka kevät seuraan kukkavarsien nousua maasta, nuppujen pullistumista ja viimein kukintaa. Koen aina yhtä täyttä riemua. Kaunis muoto, makea tuoksu ja havisevat lehdet auttavat antamaan anteeksi sen hillittömän iloisen keltaisen värin. Kevätkesän väri on kieltämättä hetken keltainen.

Lehtosinilatva on siemenkylvönä ilmestynyt puutarhaamme. Ei kasvanut varjossa, johon sen ensin istutin. Ei viihtynyt auringossa, jossa sitä myös yritin hoitaa. Ilmestyi sitten omia aikojaan puolivarjoon. Ensin lähti kasvuun yksi, seuraavana kesänä jo useampi taimi.

Telliman istutin vahingossa puutarhaamme. Silti se on varjopuutarhan odotettu kukkija. Varhaiskeväällä osittain ikivihreät lehdet tuovat eloa muuten niin mustaan maahan. Eniten odotan sen hentoja kauniisti kaartuvia kukkavarsia, jotka keinuvat kevättuulen rytmissä.

Sama kevättuuli heiluttelee tellimoiden yläpuolella siperiankärhön vaaleansinisiä kelloja. Kylvin kärhöt siemenistä. Vielä kärhöt ovat syreenin runkojen ympärille kietoutuneita kuivia risukiehkuroita, mutta jo parin kuukauden päästä voin tervehtiä kevään ensimmäisiä vihreitä silmuja.

When plants start to grow at spring, it’s like you meet an old friend for a long time.

Yesterday I got scent of spring for the first time. It is a fragrance, which comes just before high snow drifts begin to melt down. Yesterday I also felt warming sunshine for the first time. Still there is a long way to these early summer pictures.

Hemerocallis lilioasphodelus in the garden is older than me. Every spring I follow flower stems and buds growth and later blossoming. I always feel the same full joy. Beautiful shape, sweet fragrance and sough of leaves make it easy to forgive unbridled jolly yellow colour. No doubt, for a moment at early summer this flower bed’s colour is yellow.

Polemonium caeruleum has shown up as a seedling to you garden. It did not like to grow at a shadowy place. It did not like to grow at sunshine. After a while it was emergence in semi-shadow by itself. First one plant began to grow, following year there were few of them.

Tellima grandiflora came to my garden by an accident. Although that, at springs it is very welcomed in my shadow garden. At early spring it’s evergreen leaves give colour to otherwise so dark ground. The most I wait for is its delicate sweeping flower stems swinging at the rhythm of a spring wind.

Above Tellima grandiflora the same wind swings blue bells of Clematis sibirica. I sowed this clematis from seeds. Still they are brown tight intertwined stalks of a plant around lilac tree trunks, but after a couple of months I can greet first green leaf buds of the spring.

在春天哪植物开始成长， 是一样你见面老朋友然后长时间。

昨天我闻上去春天第一次。馥 的春天来，就先高雪开始熔化。昨天我也感觉太阳的暖意。还有长时间到这些春天的照片。

Hemerocallis lilioasphodelus在我花园更老比我。每个春天我看它的花干和花蕾，和含苞。每个次我感受乐趣。漂亮的形，香味和叶子的飒飒：我很容易忘记它的黄花，太黄色的。无疑短时间我花远黄色的。

Polemonium caeruleum是秧苗。它不要了长在黑影， 不在太阳的地方。过一会儿我找到它在光影的地方。第一年一个植物，和一个年然后一些新植物。

是意外我有Tellima grandiflora在我的花园。尽管在春天我欢迎它很高兴。早春天它的叶子路色的在黑影的花园。我最多等它的精致花梗摆荡在春天的刮风。

Tellima grandiflora的上边摆荡Clematis sibirica蓝色的铃。我播种了这个蔓草。现在它们还有灰色的更， 不过然后一些月我招呼第一春天路色的叶子蕾。