Omenanpoimijan polku

Tällä erää tie on omenainen ja tuskainen. Niin paljon kuin hyönteisravinnosta meuhkataan, ei mato suussa maistu, ei kiinnosta proteiini omenamehussa, suorastaan kuvottaa. Kyllä suolisto sen kestäisi, mutta nuppi ei. Tuskin maistaisin madon makua, vaan eipä huvita kokeilla. 

Omena makaa toisen vieressä nurmella. Reittini puutarhassa on paalutettu 50 litran säkeillä. 400 litraa, 350 litraa,… Eikö ne lopu? Vanhat multasäkit loppuvat, mutta omenat ei! Saan viikonlopussa kerättyä toisen puolen puutarhaa puhtaaksi omenoista, toinen jää seuraavaan kertaan. Puuvajassa ruohonleikkuri odottaa turhaan käynnistystä.

Mikä onkaan tämä ketjureaktioiden sarja syysaikaan? Lehti- ja risukomposti on tyhjättävä ennen omenien kippaamista kompostiin. Ainoa verkotettu komposti on tietysti se, jossa maatuminen on vielä kesken. Lehtikomposti siinä vieressä on valmis, mutta sen voin tyhjentää, kun olen saanut tulevalta istutusalueelta nostettua sinililjan sipulit maasta. Kyllä vain – ylös maasta – ei maahan, vaikka syksy onkin. En millään henno jättää niitä multakerroksen alle, varsinkin, kun ajattelin laittaa erottelukangasta väliin.

Olisko niin, että aika haaveet hautaa? Kaarran polulta kameran kanssa väljemmille vesille. Aurinko kultaa keltaiset värit tarhapiiskussa, saniaisessa ja maa-artisokassa. Harmitus haihtuu ja löytyy pari syömäkelpoistakin omenaa. 

Kesä viipyilee – Still summer – 夏天流连

Lämpö ja auringonpaiste ovat vielä kerran viipyneet ja tuoneet pienen tuulahduksen kesää, kuin pienenä sovinnoneleenä sateisesta alkukesästä. Syyskuu on kääntymässä loppupuolelle ja lämpötila on yhä päivisin parinkymmenen asteen hujakoilla. Kyllä kelpaa.

Oikeaa ruskaa ei vielä ole, vain aavistus keltaista ja ruskeaa kasvien lehdissä ja varsissa. Kukinnot alkavat olla viimeisiä auenneita nuppuja, jotkut jopa kukintansa uudelleen aloittaneita.

Maa-artisokka tavoittelee taivaan sineä loisteliaan keltaisilla mykerökukillaan. Varsi on vahva ja kukkien heiluntaa tuulessa on mukava katsella. Vielä en ole kaivanut mukuloita sen juurelta. Jännittää, tuleeko ensimmäisestä kokeilusta tulosta.

Hehkeä unikko heiluttelee mekkojaan tuulen tuivertaessa. Usein ihmettelen tuota hennon ja vahvan yhdistelmää. Tänä kesänä unikkoni on todella loistanut, sopivasti heti sisääntulon vieressä heittänyt hyvät huomenet ja tervetuloa kotiin -toivotukset.

Samassa istutuksessa komeilee hillitymmin isomaksaruoho, jonka keväällä istutin. Perhoset ovat ottaneet sen omakseen, samoin kukkakärpäset, kirpat ja luteet. Nytkin oli kirjava kaarti sen mettä maistelemassa.

Syksyn tulo jo laiskottaa. Viikko sitten istutin kukkasipulit maahan – laukkoja, tulppaaneita ja lumikelloja kiviympyräni laidoille. Tuskin maltan odottaa kevättä.

I’ve enjoyed of late summer weather. It’s rear to have twenty degree temperatures at this time of the year. Suits me.

There is not yet fall colours, but I like brilliant shades of poppy, sunroot and sedum blossoms.

I feel lazy, as always at autumns. Last week I planted some bulbs: alliums, tulips and snowdrops. Hardly can wait its spring again.

我享受了夏天的天气。这是不经常有二十温度在九月。我喜欢。

还没有秋色， 只一些叶子有黄颜色， 不过我喜欢罂粟，Helianthus tuberosa和Sedum的五光十色。

一样每个秋天， 我很累做花远的工作。上个星期种了一些鳞茎：Allium， 郁金香和Galanthus。我很多等待春天来快。

Kesän viime hetket – Last moments at summer – 夏天的最后时间

Väreissä lämmintä ja kylmää; hehkuvaa oranssia, viileää violettia. Kuin neitoperhonen loistavassa asussaan, hauras ja väreissä niin vahva. Hetken lento ja se on ohi. Kylmä yö, yhä lämmin päiväsydän. Elokuun viimeinen viikko – kesän viimeinen viikko.

Orange glow, lilac chill; cold and warm. Like peacock butterfly in its bright costume, fragile but strong in colour. A short moment and its flight is over. Cold night, but still warm midday. Last week of August – last week of summer.

橙色的和紫罗兰色的颜色：冷和热。一样蝴蝶有它的明媚装，尽管易碎，还有彩颜色。短飞。冷天气， 不过上午和舒服。八月的最后星期 – 夏天的最后星期。