Kuin kesällä

Tarvitaan sininen taivas ja auringonpaiste. Pois sade, pois tuuli, ja kesä on täällä taas. Ihana sunnuntai! Niin viileää on, että perhospenkki on tyhjillään aamun kirkkaassa valossa. Valo saa kukat loistamaan.

Hajuherne on kasvattanut kukinnan jälkeen palkoja. Ehtivätköhän nämä ennen pakkasia kypsiksi? Suloisia karvapeitteisiä palkoja on mukavasti kerättäväksi. Haaveissa jo ensi kesän kukkamaat.

Vieressä loistosalviat pistävät yhä parastaan. Nämä ovat viime kesän taimia kiviympyrän laidalla. Taustalla hehkuu pelargonin kukkia. Aistitko jo viileyden auringosta huolimatta?

Salvian vieressä hentoa keijunkukkaa. Alan yhä enemmän pitää keijun- ja haltiankukista. Heinämäistä hentoutta ja uskomattoman ilmeikkäät lehdet.

Rimpsuhelmainen neilikkaruusu pinkissä hamosessaan. Joka syksy yhtä hemaiseva. Se on yksi talon vanhoista ruusuista. Tänä kesänä se kukkii hieman myöhemmin, koska viime talven jäljiltä se sai aloittaa kasvunsa maan rajasta.

Korkeuksiin kohonnut maa-artisokka kapsahti maahan tukikepeistä ja sidonnasta huolimatta. Minun onnekseni, sillä saan kuvata sitä nyt lähietäisyydeltä. Tällaisena valoisan hehkeänä päivänä se suorastaan loistaa. Taustalle osutettu sadevesitynnyri vain korostaa sen komeaa keltaista väriä.

Aurinkoista viikkoa lukijoilleni!