Pikainen päivitys puutarhasta

Hölkkä on muuttunut juoksuksi, suorastaan kirimiseksi. Ennätänkö itse vai ehtiikö voikukka ja vuohenputki ensin? Puutarhassa tapahtuu joka ikinen päivä aina vaan uutta. Kasvu on suorastaan räjähtänyt käyntiin, vauhdittajana yhden päivän kunnollinen vesisade. Määrää en tiedä, vesimittari rikkoutui viime kesänä ja uutta en ole huomannut hankkia. Ensimmäinen raparperipaistoskin on jo syöty.

Trimmeri on laulanut, silppuri on laulanut ja välillä saha soinut. Piha kaiken kaikkiaan on kuin temmellyskenttä, paljon on asioita keskeneräisenä. Mutta onhan tässä koko kesä edessä, eikä kaikkea tarvitse heti saada valmiiksi. Totta puhuen olen trimmeriä laulattanut osassa puutarhaa, seuraavana päivänä toisessa kohtaa, pakko jakaa osiksi hommia, vaikken isolla tontilla huseeraakaan.

Äitienpäivää edeltävänä lauantaina puutarhani suurin omenapuu Bergius kaadettiin. Kiitos poikani, rajalla oleva puu kaatui ilman vaurioita sen paremmin naapureille kuin itsellekään. Kiitos miniäni, isojen oksien osuminen sopiviin väleihin kapeaan tilaan onnistui ja oksien kerääminen kasoihin auttoi minua paljon. Nyt on tilaa tässä kohtaa yllättävän paljon. Jatkaako viljelyksiä alueelle vai istuttaako uutta puuta tai pensasta? Hautukoon alue rauhassa.

Kukkapuut antavat parastaan. Kuvassa Varjomorellin oksia taivaansinessä. Näky on aina yhtä henkeäsalpaavan ihana. Tänä kesänä ihanuutta varjostaa tieto, että puu on hiljalleen kuolemassa. Tai ainakin se kituu. Etevänä emäntänä olen onnistunut istuttamaan taimen juuret jotenkin solmuun niin, että yksi juurista ikään kuin kuristaa puunrunkoa. Kituminen näkyy yhä uusina oksina, jotka ovat rutikuivia ja elottomia.

Välillä päätän tehdä jotain kivaa, kierrellä ja ihmetellä, löytää uusia taimia kasvamassa ja ennen kaikkea tarkkailla edelliskesän istutusten kasvuun lähtöä. Tähän mennessä kaikki istutukseni ovat elossa, vaikka aiemmin pelkäsin vähälumisen talven olleen osalle taimista kuolemaksi. Miten riemuissani olen sinikämmenen kukinnasta! Se on toissavuoden taimi, joka vahvisti viime kesän lehtiään ja juuristoaan. Noihin viimekesäisiin palaan erikseen uudelleen. 

Uusia taimia ihaillessa pakkaa unohtumaan, mitä kaikkea muuta keväistä puutarhassa kasvaa. Vanhat tutut kesäpikkusydän ja lemmikit valtaavat alaa ja sulostuttavat näkymiä omalla hennolla tavallaan. Sinnikäs yksittäinen kalliokielo puskee niistä läpi vakiopaikallaan. Muut kalliokielot olen aikanaan keskittänyt varjopuutarhan puolelle. Näyttää tämä viihtyvän vähän aurinkoisemmassakin paikkaa tammenalusen valoisammalla puolen.

Omenankukat aloittavat kukintaa. Toissapäiväinen kuva on jo auttamattoman vanha. Onneksi ei ole tiedossa hellekautta, niin saan nauttia avautuvista kukista ja niiden vienosta tuoksusta pitkään. Saunan seinää vasten nojaa pystyssä mattojenpesulauta. Koskahan siihen puuhaan ehtisi? Nyt on tärkeämpää kuvata, kierrellä, katsella, kuunnella ja haistella, nauttia alkavan kesän tuoreudesta täysin rinnoin.

 

 

Paratiisi kotiovella

Puutarhaihmiselle on varmasti tuttua saapua omaan puutarhaan, ihastella sen uhkeutta, haistella vastaan tulevia tuoksuja ja hämmästellä kevään voimaa.

Paratiisit ovat täällä taas. Kasvun voima ja kukinnan täydellisyys pistää huokailemaan. Minulta täysi kesä näin keväällä on tyystin lyönyt jalat alta. Olen niin onnellinen...

Tuoksut alkavat vaivihkaa päärynöiden ja kirsikoiden vienolla houkutuksella, viereisen puistikon kieloilla ja tuomilla, sitten seuraan liittyvät omenankukat pihlajilla voimistuen, ja lopulta syreenit räjäyttävät tajunnan. Milloin keksitään valokuva, johon tallentuu myös tuoksut?

Olen lueskellut Meik Wikingin kirjaa "Lykke". Kirja tiivistää tutkimustuloksia, joita kööpenhaminalainen Happiness ResearchInstitute on onnellisuudesta tehnyt. (Kyllä, sellainenkin taho on olemassa!).  Pohjoismaat ovat pitkään pitäneet kärkisijoja, mutta nythän me suomalaiset ollaan onnellisimpia myös YK:nraportin mukaan.

Wiking ei sinänsä tuo mitään uutta liittyen hyvinvointiin ja onnellisuuteen,  mutta tapa jolla hän asioista kirjoittaa, on kiehtova ja saa miettimään, mistä asioista itse olen onnellinen. Hän esimerkiksi kertoo työpaikasta, jossa uudelle työntekijälle annetaan ensimmäisenä "Smile File" täytettäväksi. Siihen kirjataan kehut, positiiviset asiat, joita saadaan työkavereilta, esimieheltä, asiakkailta jne. Todistettavasti on näet niin, että kirjattu asia on todempi ja se kirjoitettuna muistuu paremmin mieleen.

Yhdistin ajatuksen välittömästi puutarhaan, blogeihin ja puutarhan onnistumisista kirjoittamiseen. Ehkei tämä olekaan pelkästään päiväkirjan pitämistä, ehkä kirjoittamalla ja jakamalla tulee vahvistaneeksi omaa ja muiden onnellisuutta.

Mitä sinun Smile File:ssasi on tällä viikolla puutarhan osalta? Minun listallani ovat:

1. Koristeomenapuun kukinta ja ohikulkijoiden kiinnostus kyseiseen puuhun

2. Matonpesu ja läheiset

3. Äidiltä saatu kellukka kukkii

Kirsikankukkia – Cherry blossoms – 樱花

Kirsikankukkia saan odotella puoli vuotta. Olipa kesällä hetki, kun kirsikoiden kukintaan oli aikaa vielä kymmenen kuukautta – enää siis vain kuusi kuukautta! Heinäkuussa huokailin, että pian se loppuu, kaikki kukinta on ohi, nuupahtanut, kuihtunut, kadonnut,.. Aikalurjus livahtaa ohi, vaikka kuinka päätän elää.

Joko saa aloittaa siemenistä puhumisen? Vielä on viikko talvipäivän seisaukseen. Perinteisesti ensimmäinen siemenluettelo tömähtää postilaatikon pohjalle jouluviikolla. Meillä vahditaan postimiestä, ei tonttuja ikkunoiden takana.

Mikä siinä on, että pitää elää ajatuksissaan puolen vuoden päähän? Jos Suomessa ei olisi talvea, olisiko kesän kaipuu silti yhtä syvä ja riipaiseva? Aaarrggh! Tule, kevät, tule!

Cherry tree will blossom after half a year. At a summer moment there was ten months to cherry blossoms – now only six months left! In July I sigh; it ends soon, blossom is over, flowers droop, faint, disappear,.. Time is a scamp to pass by, however I decide to live.

Can we talk about seeds now allready? It’s still a week to winter solstice. Traditionally first seed catalogues thumb into postbox on Christmas week. I keep an eye on postman, not on elves behind windows.

Why do I live half a year far in my thoughts? If there were no winter in Finland, were my longing for summer still as deep? Aaarrggh! Come, spring, come!

还要等半年看樱花树的花。在夏天我想了还有是月：现在只六月！在七月我长叹，花都凋零和消逝。。。时间是一样鼠辈。但是我要生活时间路过。

我们已经可以谈话种子吗？只一个星期到冬至。这是传统在圣诞的星期有第一书目的种子在信筒里面。我值守邮差，不值守圣诞的金言。

为什么我想生活半年真快？我想夏天很多，可能多一点因为我们有冬天。Aaarrggh! 春天，来快！