2023-07-24

Vierailu Kottikärryn kääntöpiirillä


Pääsinpä vierailemaan Kottikärryn kääntöpiirin maisemissa. Lämmin vastaanotto, ystävälliset, välittömät ihmiset, ja mikä puutarha! Menkääpä käymään, kun se on mahdollista. Suomessa niin harvat avaavat oman yksityisen pihansa muiden katsottavaksi, tutkittavaksi ja ihailtavaksi. Se vaatii rohkeutta.


Tässä puutarhassa on mitä näyttää, eikä turhia tarvitse kainostella. Päinvastoin Päivi miehineen voi rehellisen ylpeänä olla tyytyväinen työstään ja aikaansaannoksistaan isolla tontilla, jossa arboretumin puut kasvavat kokoaan ja pensaat ja muut istutukset asettuvat paikoilleen. Minulle parasta antia tällä käynnillä oli huomata kokonaisuuden hallinta, miten ratkaista olemassa olevan ja tulevien puutarhahaaveiden liitto. Siinä on onnistuttu todella hyvin.


Jokusen vuoden olen tätä tarmoa ja tekemistä Kottikärryn kääntöpiiri -blogin kautta ihmetellyt. Päiville sanoinkin, että kyllä se sieltä kasvaa, arboretum nimittäin. Tiedän, että hän on sen silmissään nähnyt ja ajatuksissaan haaveillut, päättänyt puille sijainnit ja mittasuhteet. Ahkeran uurastuksen jälkeen puupuistosta näkyy jo hahmoa, ja siitä tulee hieno!


 

Nyt ymmärrän, mikä valtava työ heillä on ollut, ja on jatkossakin. Ei ihme, että tuon tuostakin on jokin puu tai pensas istutettu, kuoppa kaivettu, kate levitetty tai kivi käännetty. Itse asiassa ihan jatkuvasti. Mittakaava on pikkuisen enemmän kuin oma taajamatonttini. Siinä ei yksi puska tunnu missään. Tämä on vaatinut satsausta kunnollisiin taimiin ja valtavasti uhrauksia ajasta. Ja vaikka ajatukset laukkaavat välillä villinäkin entisessä hevoshaassa, on realiteetit pysyneet mukavasti kasassa. Tästä ei ole tullut pröystäilevä vielä-vielä-puutarha, vaan vanhan pihapiirin henkeen hienosti asettunut kokonaisuus. Huolella istutettu ja rakkaudella kasteltu.


Todella mukava oli vierailla ja omin silmin nähdä sekä puutarha että isäntäväki. Tällaista lisää. Isäntäväelle kiitos esittelystä ja miellyttävästä seurasta. Tsemppiä uurastukseen jatkossakin!

 



2023-06-04

Yltäkylläisyys


 

Tiirailen aamupalaa tehdessä vastapäisen rakennuksen katonharjalle. Meille lokista näkyy pää, kaulaa ja yläosa selkää. Pesässään se on kyyhöttänyt viimeiset viikot riippumatta tuulesta, sateesta, lämpötilasta, pesärosvovariksista tai harakoista. Ihmettelen, mitä miettii lokki viikkotolkulla pesässä istuksiessaan. Tänään katonharjalla keikkuu pieni lokinpoikanen, joka kiireesti paimennetaan emonsa siipien suojaan.

Pesin kasvimökin ja osa talvisäilössä olleista rojuista on yhä levällään
kuin Jokisen eväät. Pitäisi järjestää näille pihavarasto.

Hommatkin on levällään. Silppua menossa marjapensaille, haketta katteeksi,
rodomultaa mustikalle, multaa kukkapenkkeihin. Kukahan kantaisi ja levittäisi?

Koristeomenapuun kukinnasta olen saanut nauttia jo kaksi viikkoa ja tuntuu, että joka aamu siinä on yhä enemmän kukkia. Yltäkylläinen tämä Profusion, nimensä mukaisesti. Kukinta alkaa muutamilla oksilla ikään kuin tiedusteluna säätilanteesta ja laajenee vähitellen. Väri on aluksi hyvin tumma viininpunainen. Nuppuja tuskin erottaa puhkeamassa olevista punaruskeista lehdistä. Yhtäkkiä nuput saavat helakamman sävyn ja siitä tietää, että kukintaan on enää pari päivää. Itse kukka aukeaa hyvin tummana, säilyy hieman vaaleamman viininpunaisena viikon ja alkaa sitten vähitellen vaaleta ennen terälehtien putoamista. Juuri nyt kukinta on parhaimmillaan.


 

Muu puutarha on säiden kylmyydestä huolimatta kehittänyt yksi toisensa jälkeen kukkapuiden nuput täyteen kukkaan. Sinne menivät kriikunat, kirsikat ja päärynät, nopeasti on ohi näiden kevätkukkijoiden yltäkylläinen kauneus. Runsas kukinta kaikissa, terälehdet nyt nurmikon koristeena, mutta onpahan kuvat kukkivista puista tallessa.

Päivän aurinkoisina hetkinä on kiva istahtaa tammen varjoon.

Vanhat pihasyreenit jaksavat kukkia, välillä kaatuu tai kaadan
kokonaisen rungon takapihan rivistöstä.

Alkukesän tuoksut ovat täyttäneet puutarhan. Omenat, kielot, syreenit; siinä puutarhani kesätuoksu, joka palaa mieleen talvipakkasillakin. Vaikka aamulla satoi ja raskas pilvivaippa peitti taivaan, pääskyset kirmasivat pilvien alla. Taitaa niilläkin olla jo poikaset ruokittavina.


 Rentoa sunnuntaita puutarhassa!