Kelloköynnös aloittaa siemenkylvöni

Siemenkylvöni alkavat tänä vuonna liottamalla kelloköynnöksen siemeniä. Kerran aikaisemmin olen saanut siemenet itämään, ehkä hullun munkilla, sillä myöhemmin itäminen ei ole onnistunut kertaakaan. Vuosiin en sitten ole yrittänytkään, joten ostamiini siemeniin kohdistuu nyt melkoiset odotuspaineet.

Nelson Gardenin pussia varovasti tunnustelemalla huomaan sen sisällä olevan epämääräisiä muhkuroita. Pohdin kannattaisiko liottaa kaikki siemenet kerralla vai jättäisinkö niistä osan ensi vuoteen. Päiväystäkin riittää 2025 syksyyn. Päällipuolella näkyy lukevan - sitten kun on etsinyt silmälasit ja siirtynyt ikkunan valoon tihrustamaan pikkupränttiä - Frö till/Frø til Siemeniä 6-8 Plants. Sepä sopivasti. Itävyydenkin luvataan olevan minimissään 65 prosenttia. Jos puoletkin itää, saan 3-4 tainta, mikä on ihan hyvä määrä. Tarkkoja istutuspaikkoja en vielä ole niille suunnitellut enkä päättänyt, istutanko ne maahan vai ruukkuihin.

Avaan pussin, kaadan siemenet kämmenelleni, ja melkein viskaan ne saman tien pois. Hyi helkutti! Kämmenelläni jököttää iso leveän littana ja myhkyräinen mötikkä sekä muutama siemen. Mitä ihmettä? Mötikkä ei ole toisiinsa liimautuneita siemeniä, eikä lopulta ällö otuskaan, vaan palanen siemenkodan kuorta. Näin oletan, vaikka on laatassa pari pientä kohoumaa, joita hyvällä tahdolla voisi epäillä siemeniksi. Varmasti siis neljä siementä ja ehkä yksi siemen palassa parkkia.

Alkaa ynnääminen. Siemeniä 6-8 taimeen? Itääkö yhdestä siemenestä useampi taimi? Jos itäminen on 65%, neljästä siemenestä kehittyy kaksi tainta. Jos mötikkä sisältää jotain elävää, niin hyvällä säkällä saan kolmannen. Kiitti, Nelson! Alkaa luetun ymmärtäminen ja kääntäminen. Vai käännösvirhe pakkauksessa sanassa Plants? Eli tarkoittaakin 6-8 siementä. 0,80 g sisälsi silkkoa. Kiitti uudelleen, Nelson!

Joskus olen ihmetellyt, miksi ihmiset ostavat useamman pussin kelloköynnöksen siemeniä. Selvisipä sekin. Toivon, että neljä siementäni ovat tavallista pulskempia ja elinvoimaisempia. Ja oikeasti: kaksi hyvin kasvuun lähtevää tainta on ihan riittävästi ja jo pelkkä siementen hypistely toi kevään!

 

19.2.2023 Päivitys:

Klöntti on sittenkin siemeniä! Yön levättyään kostean paperin välissä se on imenyt kosteutta ja varovasti vetäen palasta sai erotettua kaikkiaan viisi limaista siementä. Kiitos, Nelson! Sain lopulta siemenpussista mitä pitikin. Nyt vaan odotellaan itämistä.

 

Kukkiva kiviympyrä

Alkukesällä esittelin kiviympyrälle itsekseen levinneitä perennojen ja rikkakasvien taimia. Tuumailin tuolloin joitain jättäväni ja joitain kitkeväni. Näin teinkin. Lupasin joskus kertoa, miltä näytti keskikesällä, kun säästetyt taimet kukkivat.

Viereisistä kukkapenkeistä ympyrälle vaeltavat lähinnä akileijat ja kaukasianmaksaruoho. Akileijoja on kahta väriä, lähinnä sinistä alppi- ja vihreänvalkoista lehtoakileijaa. Jälkimmäinen taitaa olla 'Green Apples'. Erityisesti alppiakileija on joukolla hakeutunut valoisampaan kohtaan pois kukkapenkin varjoista. Eikä minua haittaa, kun ovat sopivasti vähän sivussa, eivätkä ihan jaloissa pyöri.

Toisin kävi harakankellon kanssa. Se todella valtasi alueen ja sain sovittaa askeleeni miten parhaiten taisin. En hennonut taittaa hentoja kukkia. Ihan kellomerta en kesällä saanut, mutta sellaisen harvaakin harvemman heinikon sinililoin kellokukin. Istumapaikankin ne lopulta valtasivat!

Kuin myös sinipiikkiputki. Se valtasi rautapenkkini toisen päädyn. Sen piikeille sanoin ei, samoin sen kavereille. Niille tuli lähtöpassit varovasti kaivaen ja kivien väleistä hivuttaen taimiruukkuihin varttumaan. Onneksi huomasin pikkutaimet tarpeeksi ajoissa. Nyt ne on istutettuina paahdepenkkiin siellä jo isoiksi kasvaneiden seurassa. Siirsin kivimaisemista myös pari lehtosalviaa paahdepenkkiin.

Kiviympyrän pohjoisreunalla, ympyrän ulkopuolella kasvaa kivikkokilkkaa. Tänä kesänä se keksi kiivetä ympyrän reunaa kiertäville kiville. Olen varma, että sillä on suunnitelmia levittäytyä ympyrän keskustaa kohti.

Mäkitervakko on melko aikainen kukkija. Se hädin tuskin pysyy sille varatussa kohdassa kiviympyrän portaan vieressä, vaan sinkoilee siemeniä yllättävän paljon ja laajalle. Sitä kitken joka kesä. Nyt jätin muutaman kukkavarren lehtoakileijan seuraksi. Kukinnan jälkeen saksin kaikki siemenkodat pois, mutta silti taisi ziljoona minimaallisen pientä siementä luikahtaa kivien rakosiin.

Ympyrä viettää hieman kohti eteläreunaansa, jossa kosteuden takia tuntuu olevan parhaimmat itämismahdollisuudet. Kitkennästä huolimatta paikka oli kuin turkkia ja niittyhumalat kaivoinkin ylös heti niiden kukittua. Ketoneilikan yritin säästää, mutta rapatessa roiskuu, joten saapi nähdä mitä tuossa ensi kesänä kasvaa.

Yleiskuvaa en harakankelloista näemmä ole ottanut, tässäkin kuvassa ne näkyvät lähinnä vihertävinä varsina ympyrän varjoissa. Ensi kesän tavoite onkin saada hieman karsittua yllä olevaa omenapuuta, jotta valo lisääntyisi sen alla olevaan perennapenkkiin. Ehkä kiviympyrä tulee palautettua varsinaiseen tarkoitukseensa, tasaiseksi kivierämaaksi, jossa voi istuksia ihailemassa seulanpääkivien sileitä pintoja ja kivien värierojen muodostamaa kuviota. Nythän sitä ei sekamelskassa hahmota ellei sade tehosteväärjää kivien pintaa.