2024-02-03

Siemen täynnä elämää


Paljon on pakattu pieneen tilaan. Kokonainen elämä! On alkujen vuodenaika ja tilaamme verkossa yksi-, kaksi- ja monivuotisia elämiä. Ehkä elämä tarttuu matkaan ruokakaupasta, pitkään haaveiltu elämä tulee vastaan yllättäen rautakaupasta, tai elämä löytyy edellisvuonna kerättyjen joukosta jo unohtuneena, tai sitten se matkustaa toiselta puolen maapalloa sinun iloksesi.


Miten valtava odotus kohdistuu pikkiriikkiseen kiiltävän mustaan pisteeseen kämmenellä. Tiivis paketti vastaa usein tulevaa kokoaan, mutta ei aina. Elämänaluillakin on luonnetta heti lähtöjään. On pyöreitä, soikeita, litteitä ja pulleita, on sileitä, teräviä, liukkaita ja tahmaisia. Tuleeko tahmaisesta siemenestä ihoon liimautuva elämä, tai takertuuko kärpänen siihen siivestään? Ehkä, ehkä ei. Miten kummassa mustista, harmaista, ruskeista ja vihertävistä pikkupakkauksista kehittyy kaikki elämän värit. Jotain kaunista ja tavoiteltua näistä elämistä kehittyy, niin valtavasti niiden kasvua odotetaan. Koko talvi on ollut aikaa suunnitella puutarhaa ja odottaa kevättä.


Yksin ei pieni elämä vartu. Se saa valon, se saa veden, se saa ravinteen, se saa kasvualustan, se saa suojan. Ehkä se saa myös rakkauden, joka näyttäytyy edellisten säännöllisenä ja sopivana tarjoiluna. Millaiseen pyöritykseen pikkiriikkinen elämä kykeneekään meidät tempaamaan!


Joko sinua viedään?

 

2024-01-29

Hypistelyä, hykertelyä, hifistelyä


Paperiset siemenpussit soljuvat sormissa. Yksi kerrallaan hypistelen pussien läpi siementen määrää, varmuuden vuoksi hieman ravistelen. Rapina korvissa, pussi jatkoon. Päiväystä arvioin ja usein pussi pääsee jatkoon menevien pinoon, oli parasta hetki mennyt ohi tai ei. Vielä hetkisen pohdintaa menneestä kesästä ja kasvusta. Jos ei itänyt viime kesänä, mitäpä turhaa samaa pussia valikoimassa roikottaa.


Kesän muistot mielikuvissa alan hykerrellä tulevan kasvukauden uutuuksia, siis niitä, joita edellisenä keväänä olen kylvänyt ja kesän mittaan istuttanut. Tällä kertaa melko vähän lähtee itse kasvatettuja uutuuksia kasvukauteen: kylvin vain muutamaa sorttia. Tammenaluspenkin laajennusosassa odottavat kevättä ja kasvua kaukasiantörmäkukka, sinipiikkiputki, kellopeippi ja kuparisara. Ehkä eniten hykerryttää ja odotuttaa valmiina ostetut taimet. Harrastan nimittäin ostotaimia verraten vähän, tavallisesti ehkä muutaman ostan kesää kohti. Nyt on luvassa minulle normaalista poiketen enemmän ja erikoisempia uutuuksia, joten tyytyväistä hykertelyä on ilmassa.


Kun siemenpussit on pengottu ja karsittu, voikin alkaa miettiä mitä siemeniä todella tarvitsee ja haluaa. Kasvimaan siemenet tuorestin viime keväänä, joten paljoa en sinne lisää halaja. Samoja herneitä ja tillejä kylvän kumminkin, yrttienkin siemeniä tuli vuosi sitten haalittua. Jokunen nyssäkkä on myös omaa siementuotantoa kerättynä. Kasvimaa on niin pieni, että olen jättänyt porkkanat-nauriit-lantut-kaalit-punajuuret kylvämättä ja käyttänyt tilan lähinnä salaattien ja pikkunaposteltavan kasvattamiseen. Ehkä punajuurta tai retikkaa voisi kokeilla tänä vuonna. Kasvimökkiin ei mahdottomia saa sopimaan, ja jos yhtään kukantaimia ajattelin kasvattaa, on niille varattava sinne tilaa.


Hifistelyyn pääsen kuolaamalla daalioiden siemeniä, erilaisia kesäkukkien ja perennauutuuksien siemeniä, ja lopulta kukkaloisto ja -kimput silmissä vaeltelen verkossa siemenkaupasta toiseen. Näin käy joka kevät. Lopputuloksena on valtava kukkaisähky ja nolla tai ehkä muutama siemenpussi lopulta ostettuna paikallisen sekatavarakaupan melko rajoittuneesta valikoimasta. Että voi ihminen olla arkinen!


Realiteetit vain iskevät kohti ja kovaa. Mitäpä sitä turhaan ahnehtia, kun oikeasti aikaa vuodessa on kuukauden kesäloma todella perehtyä puuhaan, aina ei sitäkään. Toki voi yrittää äheltää siinä ohessa, muistaa kastella taimia, koulia ajoissa ja vielä istuttaakin taimet, mutta projektinhallinta puutarhapuuhissa on viime aikoina ollut sitä ja tätä. Polvi reistaa ja puutarhan perushoito jää harmillisen vajaaksi, nurmikonleikkuu jurppii jo nyt.


Viime kesä meni kumminkin (omasta mielestä) ihan hyvin. Taimia pyöri nurkissa arkisen ihmisen käsitettävä määrä ja loput mielihalut ostin taimina harkiten. No, mitä nyt mustikkapensaita ja Katri Valaa tanssitin ympäri pihaa, kun en syksyllä tiennyt minne ne tuikata.

Jokos hykerryttää tai hifistelyttää? Aurinko ainakin jo kutittaa nenää.