2022-11-19

Aukot puutarhassa

Ilta-auringon säteet pääsevät matalan aidan yli.

Tammen varjo pyyhkii kukkapenkin yli.
Muistan vähitellen kumartaa omenapuun oksaa alittaessani.

Huomasin, että pienessä puutarhassani kohdat, joissa olen vuosien saatossa harrastanut puutarhan uudistamista, ovatkin keskikesällä melkoisia sokkeloita. Kasvusto on korkeaa, runsasta, tiivistä ja näkyvyyttä peittävää. Näin olen halunnutkin. Puiden kasvaminen on entisestään rehevöittänyt puutarhan ilmettä ja luonut seinien lisäksi myös katon istutuksien ja itseni ylle. Katto on usein niin matalalla, että joudun kumartelemaan poluilla kulkiessani.

Raja-aidan verkon läpi siivilöityy tärkeä annos valoa syreenien alle.

Hemlokin harvahkot oksat jättävät kurkistusreikiä tuijien välissä.

Kolme polkua katoavat yhtenäisen kasvuston lomaan.

Tästä seuraa väistämättä tarve aukkopaikoille, avoimille tiloille, tai edes pienille rei'ille, joista kurkkia ulos. Mitä enemmän haalin pensaita tai korkeita perennoja, saati puita puutarhaani, sitä tarkempi joudun olemaan istutuspaikkojen suhteen. Tökkään kepin multaan ja siinä sitten kiertelen ja kaartelen puntaroimassa kohtaa monelta suunnalta. Ehkä siksi keväällä ostettu tarhanietospensas vartoi kesän taimiastiassa viljelylaatikoiden vieressä ja pääsi sijoilleen vasta lokakuun alussa, kun oli jo selvästi sen näköinen, että eikö tässä talossa voisi jo päästä talvilevolle. 

Halusinko katulampun pylvään osumaan keskelle aukkoa?

Omenapuu hengittää likusterisyreenin niskaan.

Paikoitellen olisi käyttöä raivaussahalle ja päinvastoin pitäisi poistaa esteitä ja lisätä paikalle osuvan valon määrää tai avartaa kulkureittiä kutsuvaksi. Sitten on asioita, joista en luovu. Esim. iso tammi saa kasvaa ja laajeta vielä isommaksi ja varjostavammaksi. Edessä onkin sen alla olevan kukkapenkin kasvillisuuden vaihtaminen varjon kasveihin. Eipä siinä ole harjaneilikka tai verihanhikki kukoistanut enää vuosiin.

Naapurin kontti on viikon päästä ehkä toisessa kohtaa.

Kirsikkapuu keskellä pihaa. Ehkä perennoille olisi tilaa?

Sentään on vielä monessa paikkaa taivas auki ja nurmikkoakin tuskaksi asti, joten ihan pimeän varjoon en ole kaikkia kasvejani ja itseäni tunkenut. Tarkkana saan kumminkin olla, ja täytyy pitää tuumaustauko ennen kuin koko tontti on umpinainen viidakko. Erityisesti, kun Englannin reissun siivittämänä haaveilen laajasta värikkäästä kukkaistutuksesta, jonka kasvit viihtyvät paremmin valossa kuin varjossa.

Katse kulkee polun jälkeen kukkapenkin ohi kohti valoa.

Hehkuva auringonpaiste aidan päässä saunan seinustalla.

Keräsin kuvia puutarhani aukkopaikoista. Monissa kohtaa on ihan veikeää, että katse luontaisesti seuraa kohti valoa. Monissa taas on vaaran paikka vahingossa tukkia ainoa valopiste tunnelin päässä. Kompostin ympärille en voi istuttaa enää mitään. Liikkumatilaa täytyy jäädä tyhjennykseen ja kottikärryjen lykkimiseen.

Tuolla on astinkivet, mutta loppukesällä tuskin itsekään löydän niitä.

 
Kurkkaus värintäyteiseen maailmaan!

Haastan sinut miettimään omaa puutarhaasi ja kirjoittamaan postauksen sekä onnistuneista että harmillisista aukkopaikoista. Ovatko aukkopaikat näkymän kannalta ehdottoman tärkeitä pitää avoinna, vai haluaisitko pikemminkin istuttaa rutkasti lisää peittääksesi taustan?

2022-10-29

Harlow Carr - värien sinfonia

Edellisessä Harlow Carr -jutussa tutustuttiin puutarhan maisemasuunnitteluun. Nyt esittelen puutarhan perennaistutuksia ja erityisesti kukkapenkkien värivalintoja ja -yhdistelmiä. Antoisia selailuhetkiä sadepäivään!



Perennojen osalta vierailumme heinäkuun lopulla osui kypsien ja vahvojen värien sykähdyttävään sinfoniaan. Heleät ja vaaleat kevätvärit ovat kuihtuneet ja loppukesän hehkuvat värit päässeet parhaaseen loistoonsa.





Alueella on kaksi valtavaa, leveydeltään yli 20-metristä kukkapenkkiä, jotka halkovat maiseman koko puiston pituudelta. Lisäksi on useita pienempiä lämpäreitä. Vaikka eri lajeja on uskomaton määrä, on istutukset sommiteltu taidokkaasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä on ihan valtava taidonnäyte.





Olimme varanneet runsaasti aikaa, joten puutarhaan tutustumiseen, väriyhdistelmien huomaamiseen, katseluun ja kuvaamiseen sai uppoutua rauhassa. Kotiin päästyäni olen viettänyt useammankin hetken tutkiessani kukkaistutusten koostumusta. Olen yrittänyt ratkaista, mikä istutuksissa saa ne näyttämään niin hienoilta.





Yhtenäisyys on yksi avaintekijä. Vaikka sininen, keltainen ja punainen perenna kasvavat lähellä toisiaan, eivät värit riitele keskenään. Perennojen taustalla on usein niihin erittäin hyvin sointuvia kasveja. Sininen perovskia taustallaan lehtoängelmä, punainen pipo taustallaan tummanpunertavaa maksaruohoa ja keltainen helenium taustallaan jotain toista keltaista. Voi siis istutella reilusti täysin erivärisinä kukkivia kasveja yhteen kunhan huolehtii, että ryhmän yksittäiset kasvit sulautuvat viereisiin ja kauempana oleviin sävyihin.





Tämän oivaltaminen oli avartavaa. Turhaan ei puhuta pihasuunnittelussa toistosta, siitä miten väri ja sen sävyt kertautuvina antavat rytmiä ja toisaalta yhtenäisyyttä puutarhaan. Tämä näkyy lähestulkoon jokaisessa kuvassa, jossa kameraan on osunut taustaa mukaan. Ja se taustan väripilkku ei ole siellä sattumalta. Kerrassaan mestarillista suunnittelua Harlow Carr:in väeltä.





Selkeästi perennapenkeissä on väriteemoja. Lämpöiset oranssit, lämpöiset keltaiset välissään tummat luumunpunaiset ja vastaväreinä erisävyiset vahvat lilat ja siniset. Lähivärejä ja vastavärejä on sommiteltu taidokkaina yhdistelminä. Pienemmässä määrin löytyy vaaleankeltaisen ja sinililan sävyjä yhdistettynä heinän ruskeisiin. Mielenkiintoisia yhdistelmiä persikanvärisen ruusun kanssa.





Itse lajivalinnat eivät Pohjois-Yorkshiressä sijaitsevassa puutarhassa aivan valtavasti poikkea meillä kasvatettavista. Jopa yllätyin, miten paljon löytyi tuttuja perennoja. No, osasta ei ollut hajuakaan ja osa oli niin herkkää lajiketta, että niitä on meidän talviin turha yrittää mukauttaa. Mutta yllättävän monelle keksii myös melkein samanlaisen kotoisen korvaajan, mikä tietysti saa ensi talvena puutarhahaaveet laukkaan.




Laajoista istutusalueista on saatu hyvin toisiinsa sointuvia. Riippumatta mistä suunnasta kukkamaita ihaili, olivat ne aina yhtä intensiivisen väriset ja hyvän näköiset, vieläpä uskomattoman freesissä kunnossa ensin pitkän kuivuuden ja sitten ennätyksellisen +40 asteen helleaallon jälkeen.




Tyyliltään kukkapenkit eivät olleet puhtaasti perinteisiä englantilaisia kartanopuutarhojen istutuksia, vaan erityisen paljon oli huomioitu mehiläisiä, kimalaisia, perhosia ja lintuja istuttamalla sekä mettä että siemeniä tarjoavia lajeja. Kasvivalintoihin oli päässyt myös vaikutteita preeriapuutarhoista heinineen, mikä onkin seuraavan Harlow Carr -postauksen aihe.





 

Tänään sadepäivänä voi vähän haaveilla. Huomenna sitten kiinni haravanvarteen ne, joilla on vielä syyspuuhat kesken.