2021-05-13

Kukintavuorossa

Niin se kesä tuli. Puutarha räjähti vehreyteen, koivuissa on pienet hiirenkorvat, nurmi on vehreää, tai sinistä, kuten meillä paikoitellen. Tuolla koitan koikkelehtia enimpiä tallomatta. Olisi jo kiire päästä vuohenputkea kurittamaan ja kukkapenkitkin voi jo lannoittaa, silla kalkki upposi maahan runsaiden sateiden myötä. Kuva on viikon takaa, nyt näyttää vielä värikkäämmältä.


Todella pitkään on kukkinut kevättähti, joka on tullut puutarhaani salamatkustajana. Nyt jo hieman haalistuneena se yhä loistaa yksittäisenä valopilkkuna, aavistuksen tuuheampana, ja useammalla kukalla. Siitä se vähitellen leviää.


Tuolla jossain vuohenputkien välissä kukkii kevätkaihonkukka. Sillä on kyllä osuva nimi. Kaihonkukka aloittaa kukintansa, kun kevään odotus ja kasvun kaipuu on kovimmillaan. Olen kerännyt sitä tähän yhteen paikkaan vielä tiiviimpien vuohenputkikasvustojen seasta. Pakko on tehdä vuohenputkelle temput ja haudata se pimeyteen, paksun sanomalehtikerroksen ja hakkeen alle. Mutta kaihonkukka on soma, pieni ja sievä maanpeittäjä, josta toivon keväistä suikertelijaa marjapensaiden alle.


Äidiltä sain "punaista" esikkoa viime kesänä ja innoissani istutin sen uuden pionipenkkini reunakasviksi. Nyt se kukkii, toissapäivänä yksi kukka oli auennut, nyt jo useampia. Reunustaa pääsee aurinko lämmittämään aamuisin ja hetken päivällä. Siinä esikolla tuntuu olevan hyvä paikka. Pinkki tuo minusta on, ja olin vähän pettynyt sävyyn. Samaa nimittäin on jo purppuraomenapuun alla, kovasti vartoen jakamista. Joten pinkkiä meillä on runsain määrin jatkossakin.


Äidiltä olen saanut myös valkovuokkoa. Sillä on tapana kukkia äitienpäivänä, tänäkin vuonna päivälleen avasi ensimmäiset kukkansa. Vuosien mittaan se on levinnyt. Kasvi ilmeisesti kasvattaa jonkin aikaa vahvaa juurakkoa ennen kuin alkaa kukkia. Tämä kasvoi aluksi syysleimun ja siperiankurjenmiekan välissä ja tuntui jäävän niiden jalkoihin. Siirsin valkovuokot joku vuosi sitten kiviympyrän viereen hieman matalampien kasvien seuraan. Samalla jaoin ne kahdeksi tuppaaksi. Tänä keväänä huomasin, että alkuperäiselle paikalle olikin jäänyt vielä versoja ja sielläpä onkin nyt uutta valkovuokkoa puskemassa maasta.


Kotkansiipisaniainen on pakko laittaa ryhmään "nyt kukkii". Minusta nämä ihanat kiehkurat ovat kuin kukkia, niin upeita ne ovat. Tuoreita, helakanvihreitä kiehkuroita suoriessaan saniaiset ovat kauneimmillaan. Niin keväisiä, niin ihastuttavia. Ja mikä vauhti niillä on. Saankin olla päivittäin näitä kuvaamassa, etten missaa hetkeäkään. Osan kasvusta jo menetin; viikko sitten ne olivat pienenä kruununa vain vähän maasta kohonneina. Välivaihe jäi tältä keväältä ikuistamatta.


Kesäpikkusydämien rivistö alkaa vähitellen punertaa. Tämä on puutarhani arkikasvi, niin hurmaava kuin se näin keväisin onkin. Minulla on sitä pitkä rivi tammen alla polun vieressä. Se kukkii ihan koko kesän, ja ehkä siihen siksi on tullut niin arkinen suhde. Kumminkin sen lehdistöstä ylös kohoavat kukat saavat vuosittain keväthuokauksen aikaiseksi. Täällä taas, kesä voi alkaa.

Jossain kommentissa taannoin valitin, etten saa kevätesikkoa kasvamaan puutarhassani. Nyt se on todistettu vääräksi. Nämä ovat ihan selviä kevätesikoita, vielä hyvin supussa hennon vaaleiden suojalehtien sisällä. Täytyykin varmistua, ettei taponlehti käy niitä liikaa lähentelemään. Tätäkin kohtaa puutarhassa täytyy siis vahtia kameran kanssa.


Mustalla sarviorvokilla on puutarhassani historia. Kylvin sitä talonvieruspenkkiin, kun se perustettiin, liki 20 vuotta sitten. Vähitellen siro orvokki taantui, jäi korkeampien kasvien varjoon ja hävisi. Vaan ei kokonaan. Sitä löytyy yllättävistä paikoista yksittäisinä taimina. Viime kesänä uudistin penkkiä, multaa tuli käänneltyä ja vähitellen mullasta alkoi kasvaa orvokkia. Jätin taimet paikoilleen ja nyt niitä kukkii siellä täällä ilokseni. Nämä ovat oikein syvän tummia, samettisia pikkukukkia.

Mitä aiot puuhastella tänään helatorstaina? Minulle tästä tulee puutarhapäivä!

 

 


2021-05-09

Taimia kasvimökkiin ja kukkapenkkiin

Taimikasvatus on yksi puutarhaharrastuksen innostavimpia puolia. Niin kauan kuin minulla on ollut läntti maata, olen vuosittain aina jotain kylvänyt multaan. Ja ennen omaa puutarhaa tuli vähintään yrttien viljelyä kokeiltua ikkunalla.

On ollut keväitä, ja usein, jolloin olen ollut hukkua taimiin. Ikkunalaudat ja myöhemmin kasvimökki ovat olleet aivan täynnä purkkeja. Tuska on tullut koulimisvaiheessa, kastelemisen muistamisessa ja vielä syksyn viimehetkinä istuttaessa taimia "kaiken varalta". Vähitellen olen oppinut tuntemaan rajani.


Mitäpä ahnehtia enempää kuin ennättää kunnostaa kasvualaa tai huolehtia taimista? Taimien kouliminen on nimittäin exponentiaalista hommaa tilan suhteen. Paljonkos pieni siemenpussi tilaa vie, tai yksittäinen kylvös. Niin se vaan menee, että yksi siemenpussi tuottaa parikymmentä purkkia ikkunalaudalle. Jos kylvää kolmea lajia, yllättäen on ikkunalaudoilla ennen kasvimökkikautta ehkä 60 koulitun taimen purkkia. Viivästyminen ulospääsyssä nostaa vähitellen paitsi turhautumisen purkkiarmeijaan, myös vaikuttaa jo itse taimiin ja niiden kuntoon. Tänä keväänä, jos koskaan, on ulkoilmoja odoteltu.


Toki siemenmäärä vaihtelee pusseissa, itävyys vaihtelee, taimia saattaa kuolla itämisen jälkeen,  eivätkä kaikki taimet selviä koulimisesta. Karsiintumista tapahtuu vielä kasvimökissäkin tai jos istuttaa taimet ulos liian aikaisin maan ollessa vielä kylmä.

Tänä keväänä päätin jättää taimien kasvattamisen sisällä mahdollisimman vähään. Ja onneksi en ennen kylmää kautta ennättänyt kylvää extrasiemeniä, jotka päätöksestä huolimatta tulin hankkineeksi.


Tomaatintaimet ja chilit odottavat jo kovasti pääsyä kasvimökkiin. Ensi viikolla sen on tapahduttava, jos vaikka ilmat VIIMEIN armahtaisivat. Tomaatit ovat kylvöksiä viime vuosien siemenpusseista. Siinäkin on tullut järki touhuihini. Ei kaikkia siemeniä tarvitse varmuuden vuoksi kerralla kylvää. Moni siemen itää vielä vuosien jälkeen, kun säilyttää ne pussiinsa tiiviisti suljettuina viileässä ja pimeässä. Itämisestä tein ihan testin pari vuotta sitten.


Chilien siemenet ovat peräisin kaupan hyllyltä. Ei mitään erikoisia lajikkeita, mutta on niissä jo nuppuja. Toisin kuin tomaateissa, jotka selvästi vaativat jo lannoitustakin, kun odotettua pidempään joutuvat olemaan liian pienissä purkeissa. Kasvimökistä muuten hain tänä aamuna tuoretta ranskalaista rakuunaa. Se on kasvanut nyt usean vuoden ajan mökin suojissa. Kyllä se selviäisi ulkonakin, mutta on kiva saada kevään ensimmäiset yrtit vähän aikaisemmin. Varmaan sama toimisi persiljalla.


Kukkapenkkejä varten olen kylvänyt kaunopunahattua. Jälleen kerran. Se on kokemukseni mukaan  ajan myötä taantuva perenna ja katoaa muutaman vuoden jälkeen. Erityisesti, jos istuttaa taimet paikkaan, johon kosteus pääsee kertymään talvella. Paikkotaimia siis tarvitaan, ja talon länsiseinustan pörriäispenkkiin uppoaa varmasti vielä monta tainta.


Keijunmekkoa ajattelin kesäköynnökseksi, mutta pipariksi meni tänäkin vuonna. Sen kanssa olen kyllä kokeillut kaikki konstit, mutta eipä onnestanut nytkään. Kosmosta sen sijaan on tulossa kymmenkunta taimea. Pussillinen ärtsyn pinkkiä Fizzy-kosmosta tarttui ruokakaupasta (missä muualla enää käynkään?) mukaan. Ne ovat kyllä nopeita; aamulla oli kolme taimea itänyt, ja nyt muutamaa tuntia myöhemmin pilkistää seitsemän uutta itänyttä. Nämä varmasti kaipaisivat hieman viileämpää paikkaa kasvaa, kunhan loputkin itävät.


Sitten on kolme "no kokeillaan nyt" kylvöstä, jotka laitoin multaan viikko sitten. Keräsin syksyllä vaaleanpunaisen loistosalvian siemeniä. Yritän saada hempeänä kukkinutta salviaa hieman enemmän länsipenkkiin. Katsotaan, jos onnistuu. Punapäivänkakkara ja sinipallo-ohdake ovat vanhaa siementä. Jos ne itävät, saan sopivasti tilaa ikkunalleni siirtämällä tomaatit, chilit ja nyt koulitut kaunopunahatut. Yksi konsti käyttää rajoitettua tilaa on jaksottaa kylvöjä. Monia taimia voi kylvää vielä pitkin kesääkin. Nytkin on jonossa vielä sarviorvokkia ja asteria syksyn istutuksiin.

Valtavaa taimituskaa hieman helpottaa ajatus kesä- ja monivuotisten kasvien kukkapenkistä. Aion kylvää kaikki vuosien saatossa kertyneet siemenet suoraan maahan. Vanha kasvimaa, joka on jo vuosia toiminut epämääräisenä kukkamaana, on parhaillaan kunnostuksessa kyseistä kukkakasvattamoa varten.

 Aurinkoista äitienpäivää!