Kevätkylvöt ja siemenet

Kevätkylvöt ja siemenet on nyt puutarhan kuumin keskustelunaihe. Joko kylvää, mitä kylvää, mistä hankkia siemenet, millä aikataululla, miten kylvää, esikasvatus vai avomaa, laittaako kylmäkäsittelyyn, mihin multaan, mihin lämpötilaan...?

Siemenpussin teksti opastaa: kylvetään keväällä. Siitä ei paljoa viisastu. Netti auttaa ja blogi-ystäviltä voi tiedustella konsteja. Onnistuakseen on hyvä lueskella ja ottaa selvää, onnistuakseen hyvin on parasta noudattaa ohjeita. 

Jokunen kiinnostava linkki aiheesta:

Finegardening

Burpee

RHS

 

Vaan on siinä urakka, jos aikoo koko siemenvarastonsa hyödyntää. Hamstraamisen kirot iskevät katalasti nilkkaan. Loppuu tila, loppuu purkit, loppuu aika sekä puutarhurilta että siementen Parasta ennen -päiväyksestäkin. 

Suunnitelmallisuutta peliin. Lista siitä mitä on, lista siitä mitä haluaa kylvää, lista kylvöajoista, lista... Joko puuduttaa? Entä jos tekisikin sen kaiken laveasti ja sattuman kaupalla? Varaisi palan maata ja ripottelisi siemenet kaikki suloiseen sekamelskaan, katsoisi mitä itää ja istuttaisi yllätykset paremmille sijoilleen myöhemmin. Joka tähän kykenee, on hän hatunnostoni arvoinen.

On varmaan luonnekysymys. Minä en siihen pysty. Minun täytyy tietää, mitä teen ja mihin olen kasvit suunnitellut istuttavani. Ehkä kesäkukkien kanssa voisin lähteä tähän kokeiluun, tai niityn kylvämiseen, jos sellainen olisi.

Pystytkö sinä ripottelemaan siemenet suoraan maahan ja odottamaan? Moni siemenhän on mahdollista kylvää syksyllä ulos sijoilleen, ja odottaa ihmettä keväällä.

Se muu omassa puutarhassa

Pitäisi jo kovin suunnitella siementilauksia, tehdä hankintojakin, jopa kylvää ensimmäiset siemenet. Mieli ja ajatukset ovat muualla, joten siemenet saavat hetkisen odotella.

Etsiskelin valokuvista näkymiä, jotka eivät ole vakituisen kuvausreittini varrella. Tiedäthän; puutarhakierros alkaa pisteestä A ja päättyy B:hen. Melkein voisi piirtää kulkureitin, hieman vaihtelevan kukkimistilanteesta tai vuodenajasta riippuen. Polun, joka toistuu kuvatessakin päivästä toiseen samanlaisena. Yhä uudelleen pionit, omenankukat, kiviympyrä,...

Siispä kohteita, joissa on muu meno. Koska näistä kulmista harvakseltaan kuvaan, merkkasin seisomapaikkani ja katseen suunnan pohjapiirrokseen, ettette vallan eksy.

1. Likimain rajaojassa on alkua havuistutukselle. Tämä on vaiheesta kaksi, ensimmäinen osa istutusta lähtee orapihlaja-aidasta ja kulkee ojanviertä Kaneliomenapuun alla kohti tätä paikkaa. Pidän tuijien selkeistä muodoista, ne rajaavat hyvin ja toimivat tummana taustana kirsikankukille. Istutuksen piti jatkua saunalle saakka. Koskaan ei tullut vaihetta kolme, sillä kirsikkapuun takaa aukeaa näkymä naapurin, seuraavan ja sitäkin seuraavan naapurin omena- ja kirsikkapuihin. Keväisin tuo jatkumo on niin hengästyttävä, ettei näkyä voi peittää.

2. Meni pitkään noteerata kaunis yhdistelmä; tyrni ja Bergius. Nyttemmin umpikieroon kasvanut tyrni on siinä kinthaallaan tulla kaadetuksi, eikä Bergius-vanhukseen ehkä nuorennusleikkaus tepsi. Välissä kasvaa jo pihajasmike ja kuvassakin alareunasta pilkottava hevoskastanja, joten maisema tulee muuttumaan.

3. Vastakkaisesta suunnasta löytyy kukkapenkki, jonka joka kesä kitken puhtaaksi vuohenputkesta ja silti perennat ovat hukkua rikkaruohon tukahduttavaan kasvuun. Sekavuudessaan alue jää hieman hoitamatta, ja väliin yllättää alastonimmet, versoina esiin kasvavat tyrnin ja kriikunan versot, toisinaan sateen kaatamat kurjenkellot.

4. Kenossa kurottelee myös Elokuun päärynä. Mikä puitani tällä puolen puutarhaa riivaa? Varhaisessa kevätkuvassa taustan iso Bergius tuskin näkyy, kaikki on vielä keväisen avointa. Piha-alueeseen rajoittuva kivimuuri on sekin harvoin kuvattu. Siihen on niin tottunut, ettei pidä sitä oikein minään. Muurilla kasvaa lähinnä kivikkokasveja ja kauempana katajia ja liljoja.

5. Japaninlikusterisyreenin ympärillä olen pyörinyt kaksi edellistä kesää ihan urakalla. Tämä kuva on nimittäin kuvattu kiviympyrällä seisoen. Tunnistitko? Taustalla kaupungin puiston lepät, välissä katu ja orapihlaja-aita.

6. Kaivoa tuskin olen teille esitellyt. Tästä joko nostan itse tai pumppaan pumpulla kasteluvedet. Kasvimaa on sopivasti vieressä, vesitynnyri sen toisessa päässä, kasvihuoneelle ja saunalle on lyhyt matka.

Että tällaisia unohdettuja kolkkia, silmien edessä ja silti huomaamatta.

Antoisaa viikonloppua!

Tilinpäätös 2016

Kiitoksia Vaalean Vihreää -blogiin haasteesta kertoa menneestä kesästä!

Kesällä sain toteutettua suunnitelmani yhdistää pikkuportilta lähtevä kivimuuri osaksi muuta puutarhaa. Alunperin kivimuurin piti jatkua täysin päinvastaiseen suuntaan talon taakse. Puutarhaan rakennettu kiviympyrä kuitenkin veti muurin jatkon magneetin tavoin luokseen ja olen ratkaisuun enemmän kuin tyytyväinen.

 

Kiviä siirrellessä, nurmikkoa ja orapihlajan versoja maasta kaivaessa tuli mieleen, että rajansa raadannallakin.  Opin, että liikaa reuhtoessa menee maku puuhaan. Hyvä hikijumppa satunnaisesti, mutta päivätolkulla kaivaminen ei ollutkaan enää mielekästä.

Viime kesänä murehdutti ensin viileä ja kostea kesä, myöhemmin lämmin ja kostea kesä. Ötökät lensivät ja luikersivat, suorastaan kirmasivat puutarhaani. Aika loppui kesken ja ötökkäinvaasion lisäksi puutarha otti askeleen villimpään suuntaan.

Nautin toissakesän istutuksista keväällä. Pitkästä aikaa oli pihassa sipulikasveja, tulppaaneja ja laukkoja.  Nautin myös lämpöisistä kesäpäivistä ja rauhallisista hetkistä lomalla. Syksyllä marjojen ja hedelmien kypsyessä muutuin oravan kaltaiseksi hamstraajaksi ja nyt talvella nautin jokaisesta marjasta viilini päällä.

Aivan loppusyksystä ostin purppuraheisiangervon. Istutin 'Diabolon' uudelle kivialueelle, jonka istutuksia toivottavasti pääsen ensi kesänä jatkamaan.  

Haaveilen kukkarunsaudesta ja tuoksuvista matoista kiviympyrän taustalla, mutta suunnitelmat alueelle on vielä kesken. Jos omistaisin taikasauvan, niin kivimuurin edessä olevalta pihapolulta katoaisivat rikkaruohot ja polun toisella puolella olevat istutukset uudistettaisiin.

Tilinpäätös jää runsaasti plussalle. Kuvia selatessa ymmärrän, miten paljon edellisen kasvukauden aikana lopulta koin ja kuinka paljon ennätti tapahtua. Avartava haaste siis.

Haaste kuuluu näin:

Mitä unelmia toteutit 2016?
Mitä opit?
Mitä murehdit?
Mistä nautit?
Mitä haaveita on vuodelle 2017?
Laita haaste kiertämään ja haasta neljä.

Voit vapaasti tarttua haasteeseen ja kertoa menneestä puutarhavuodestasi!

Lämpimästi tervetuloa blogini lukijaksi, Vikki, blogista Vikkikuvailee!

Kasvihuone sisustamiseen?

Jonkin aikaa minua on hämännyt kasvihuoneiden käyttö sisustuselementtinä. Hankitaan hulvattoman iso pytinki, viedään sinne kaikki nätti ja soma, mielellään rustiikki ja valkoinen. Istutaan siemailemassa ja katsotaan, kun kaupasta ostettu basilika kasvaa poimutetun valoverhon suojassa. Noin karrikoidusti.

En kiellä sisustamasta. Tämä vain nousi (huutomerkein) mieleeni eilen katsoessani MTV:n Suomen kaunein koti -ohjelmaa.

Jos minulla olisi mahdollisuus saada ihan oikea talvipuutarha, siellä ei tasan kasvaisi pitkiä pitopöytiä ja tuolinjalkaa pystymetsänä! Ehkä se oli kesken, ehkä talvipuutarhan kasvit oli vielä hankkimatta, ehkä kasvien valikoima oli yhä suunnittelupöydällä... vai kasvit kesällä ulkoilemassa? Kukin tyylillään. Ja toki on sisustusohjelma...

Olen äimänä.

En kiellä, etteivätkö lasipalatsit (terassit tai erilliset kasvihuoneet) olisi kuvankauniita, tunnelmallisia, seesteisiä, himottuja ja haluttuja. Itsekin yhtälailla noiden edessä huokailen ja haaveilen.

Hyötynäkökulmat minussa nostavat silti päätään ja mietin; mitä tuhlausta! (kateellisen panettelua?)

Onko niin, että meillä vain on varaa tässä yhteiskunnassa käyttää kasvihuonetta sisustuselementtinä? (moralisointia?)

Meissä asuu kauneudenkaipuu, puutarhaihmiset erityisesti ovat tarkkoja esteettisistä näkökohdista. Media elää ihmisten haaveista.

Kasvihuoneessani edellinen kasvukausi ei mennyt odotusteni mukaan, mutta sain esteettisiä arvoja.

Vielä kerran: en kiellä sisustamasta, siemailemasta, hetkeksi istahtamasta, hetkeksi nauttimasta,...

Miten sinä tasapainoilet kasvihuoneessasi sadon kasvattamisen ja estetiikan välillä? (mediassa mukana?)

Kastanjan varjossa ja Unelmia ruusuista -blogin Tita; olette molemmat lämpimästi tervetulleita blogini lukijoiksi.