Tupsahdin kesäkuuhun

Ei voi olla totta, että on jo kesäkuu. Siltä se nyt kumminkin näyttää, ja sitä mieltä on myös puutarha.

Voiko purppuraomenapuu kukkia enää enempää?

Profusion jälleen pistää parastaan. Tänä vuonna sen olemuksessa on havaittavissa pienoista oksien painumista vähitellen sateenvarjon muotoon. Siitä pitäisi kehittyä ajan oloon sivuiltaan ja oksankärjistään hieman alaspäin suuntautuva, siis leveä ja matalahko. Keskeltä suoraan ylös kasvaneet oksat alkavat taipua, eikä pystyjä oksia enää kehity yhtä hanakasti kuin sen nuoruusvaiheessa.

Mahtuisiko lemmikkeihin yhtään kukkaa lisää?

Pitkä viileä kevät on ollut lemmikin juhlaa. Sateen jälkeen se on ottanut kaiken ilon irti ja jakanut somaa hempeää sineään niin kukkapenkkeihin, poluille kuin nurmikolle. Hentoinen lemmikki on rehevöidyttyään jopa alkanut jyrätä vieressä kasvavia muita kevätkukkijoita.

Voiko pidempään olla elossa kuin Elegant Lady -tulppaanit?

Varmaankin. Nämä yksilöt ovat kasvaneet samalla paikalla siitä lähtien kuin perustin kiviluiskan kiviympyrän laitamille. Käytännössä siis syksystä 2016. Nämä ovat myöhään kukkivia tulppaaneja, ja vaikka joka vuosi katson niiden kapoisia nuppuja ajatellen, että ovatpa ne laihan oloisia, avautuvat kukat kumminkin ihan normaalikokoisina ja aina yhtä hienostuneina. Pieni punaisen häivähdys vaaleankeltaisessa kyljessä.

Tänään oli jokin jäärä jäänyt Ladyn syliin vangiksi.

Voisiko joku pestä kasvimökin lasit?

Voisi varmaan, mutta en nyt viitsi. Tämä homma olisi pitänyt tehdä ennen kuin täytin mökin kasveilla, taimipurkeilla, mullalla, tukikepeillä, harsoilla, kastelukannulla, juu-neim-it! Yläpristillä odottavat kasvupaikkaa vasemmalta euroopanalppitähti, sädepäivänhattu ja valkoiset tummatulikukat. Kasvupaikkaakin olisi pitänyt ehtiä kitkeä, perustaa, lannoittaa. No, ainakin mietitty on, eli suurin piirtein tiedän minne ne ovat suuntaamassa.

Voisiko omenapuita pyytää pitämään tauon kukinnassa tänä vuonna?

No ei voi. Taas on kolme isoa omenapuuta (Valkea Kuulas, Antonovka ja Punakaneli) ihan vaahtopäinä, pari puuta sentään elävät vähän hillitymmin. Grenman ei kuki ollenkaan ja perheomenapuu vain muutamalla kukalla. Niin, ja Bergiushan juuri kaadettiin. Siinä oli ihan tautisen paljon nuppuja. Lämpökään ei ole alle kymmenen asteen, eikä navakka tuuli ole estämässä pölytystä. Pihalla touhutessani vain tasainen humina kuuluu pääni yläpuolella, kun pörriäiset suorittavat omaa tehtäväänsä. Väistämätön on edessä: Saadaan jälleen omenaa, ellei ihan maailmanloppu tule.

Mikäs sen mukavampaa?

 

Perennojen kylväminen

Kylvin perennojen siemeniä, pitkästä aikaa vähän enemmän. Viime kesän kesäkukkakylvöt olivat kyllä ihania sen mitä onnistuivat, mutta syksyllä jäin kaipaamaan kestävämpiä, pitkäikäisempiä taimia. Kaikille kevään kylvöilleni en ole vielä istutuspaikkaa kaavaillut, joten nyt jo aavistelen pienen purkkimeren putkahtavan syksyä kohti mentäessä, varsinkin kun kylvökseni tuntuvat kohtalaisesti onnistuvan. Olen kylvänyt pitkin kevättä ja päästellyt pieniä ilon huudahduksia aamuna jos toisena. Hei, se ja se on itänyt!

Pikkusormustinkukka kylväytyy itsestään muiden
sormustinkukkien tapaan. Kylvin sitä n. 20 vuotta sitten.

Vaan ei idä kaikki siemenet samaa vauhtia. Melkein voi sanoa, että jos siemenpussissa lukee kehotus siirtää kylvöt neljän viikon odottelun jälkeen jääkaappiin ellei itämistä ole tapahtunut, voi olla varma ettei siinä ajassa tapahdu mitään. Paitsi ettei meidän jääkaappiin multapurkkeja siirretä, ei mahdu enkä oikeastaan haluakaan. Siinäpä pulma.

On se, kun siementen idättäjää alkaa huolettaa kevään liian nopea lämpeneminen. Ulos ei enää voi hankeen upottaa vaikka lunta sataa nytkin, ulkona varjossa on jo ylihuomenna liian lämmintä ja kasvimökissä lämpötila seilaa laidasta laitaan. Sitten juontui mieleen, että onhan minulla saunan eteinen ja siinä ikkuna. Talven kylmillään olleen saunan betonilattia pitää varmasti tilan sopivan viileänä vielä pitkään. Aurinkokaan ei pääse paistamaan ikkunaan kuin varhain aamulla.

Loistava pörriäiskavi sinipallo-ohdake on luotettava kukkija. 

Vartomaan siirrettävissä kylvöissä on se vaara, että unohtuvat sen siliän tien. Kellariin on turha viedä, sieltä löytyisivät kuivuneina paakkuina ehkä ensi keväänä. Saunan eteisessä käyn joka tapauksessa laittamassa sähköt vesipumppuun, kun tarvitsen vettä kasvimökkiin tai täytän vesitynnyrit lämpenemään. Muutenkin tulee liikuttua sillä akselilla paljon enemmän. Haravat sun muut kun on seinän takana puuhuoneessa.

Kylvä kerran päivänkakkaraa ja sitä on sen jälkeen joka kesä.

Viileään saunan eteiseen lähtevät siis mustakonnanmarja, kevätesikko ja etelänkiurunkannus. Niitä olen vartonut nyt kolme viikkoa. Vielä viikon odotan ja sitten kiikutan astiat saunaan. Itse kerätyistä siemenistä valkoinen iiris, ’Kermesina’-iiris ja tienvarresta löydetty ruusunätkelmä voisivat mennä saunan eteiseen samoin tein sisältä tilaa viemästä. Nätkelmien kanssa samaan aikaan ja samoin muovipussitettuihin purkkeihin kylvetyt tuoreet ’Bijou Mix’-tuoksuherneen siemenet lähtivät kasvuun muutamassa päivässä. Taitaa ruusunätkelmä olla jo toissavuotista siemensatoa, mutta kokeillaan nyt vielä kylmän kautta, josko lähtisi. Kunhan päästään yöpakkasista, lähtevät itäneet tuoksuherneet säistä riippuen joko kasvimökkiin tai ulos.

Viime kesän mansikkablondi, samettiruusu 'Strawberry Blonde'

Tähän mennessä itäneet ja koulintaa odottavat:

leijonankita ’Black Prince’, kesäkukkien tummaakin tummempi sametti!
sikuri, kannattaako paalujuurista koulia?
lapinvuokko, voi Luoja mikä lilliputti! Voiko ollenkaan koulia?
täpläpunalatvio, ohutta ja korkeaa jo pienenä
täpläpipo, viimein minullakin ’Mystica’!
mukulapaloyrtti, yrittänyttä ei laiteta
kangasvuokko, hip-huraa!
tarhakylmänkukka, hip-hip-huraa!
punaluppio, viimeinkin
kiiltoluppio, että tämäkin!
jättiverbena, viimein tätäkin pitkään ihastelemaani
isorikko, oma siemen, ziljoona vihreää minipistettä keikkuu ohuiden lankojen päässä
amerikanvuokko, muinaisen siemenkirjeen jäännös, neljä iti!
palavarakkaus, oma siemen, vaaleanpunainen
kesäpäivänhattu ’Gloriosa Daisy’, viime kesän kelta-oranssi ihastus, vähempikin olisi riittänyt

 

Itse kylvetty sininata 'St. Ola'-kurjenpolven kanssa

Sitten on vielä vuosikausia vanhoja siemeniä, joiden itävyyttä pitää testata. Siemenhyllystä tarttuu ties mitä auringonkukkaa ja muuta ex tempore, jotka ei koskaan päädy multaan asti. Akileijatestin jo tein todella muinaisista keräilysiemenistä, pari iti, ja muut testissä olleet vielä odottavat kasvimökissä ”kaiken varalta”. Parempi vaan heittää kaikki pois ja onnistua loistavasti uusilla siemenillä? No, tuntuu jokainen idun pilkahdus olevan suuri ilo. Lumen sulamista odotellessa onkin hyvä kartuttaa koulimisella kesän purkkiarmeijaa. 

 

 

Taimien tunnistus -haaste!

Kevät on aikaa, jolloin tunnistellaan ja arvuutellaan puutarhassa kasvavien taimien lajia, lajiketta, nimeä ja jopa yksilöä. Avuksi kaivetaan edellisten vuosien ostos- ja siemenlistat, valokuvat ja mahdolliset istutuskartat, muistellaan taimien siirtoja kukkapenkeissä tai kuskauksia puutarhan osasta toiseen. Joku löytää tunnistusohjelmat, joku palaa omiin tai muiden kirjoittamiin blogi- ja Insta-julkaisuihin.

Haasteellista on, että taimi saattaa olla pikkuisena alkuna erinäköinen kuin varttunut taimi. Uutuuksia odotellaan innokkaasti nousevaksi. Ja sitten arvaillaan olisiko se tämä yksilö vai se, jonka muistaakseni istutin siihen viereen. Sentti sentiltä nostellaan kuivia lehtiä ja muuta talventörröttäjistä haketettua katetta, jos vaikka löytyisi niiden alta kasvun merkkejä. Pitkään on saanut tänä keväänä odottaa niin vanhojen tuttujen kuin uusienkin taimien lähtöä kasvuun.

Hiidenkiven puutarhassa

Rikkaruohoelämää

Haastan Minnan ja Katjan valokuvaamaan pieniä taimenalkuja ja nimeämään kuvat. Taimet voivat olla joko jo istutettuina puutarhaan tai tulossa olevia pikkutaimia kylvöastioissa. Ne voivat olla joko perennojen tai kesäkukkien taimia. Haasta seuraavat esittelemään omia alkuun lähteneitä taimiaan. Saa osallistua vaikkei olisi saanut haastetta ja saa osallistua useaan kertaan, sillä kasvit lähtevät kasvuun pitkällä aikavälillä. Saa vertailla kuvin ja sanoin, ja saa myös kysellä jos itse ei tunnista taimiaan. Jos ja kun osallistut haasteeseen, käy jättämässä postauksesi linkki tämän haasteen kommentteihin. Kerään haasteeseen osallistuneet postaukset listaksi, jossa ne ovat myöhemminkin kootusti tarjolla.

Omassa puutarhassani kasvaa muun muassa näitä taimia:

Kaukasianmaksaruoho, Phedimus spurius 'Punanahka'

Pikkuruiset ruusut muuttuvat vähitellen kunnon kokoisiksi lehdiksi, jotka säilyvät punaisina varttuneella kasvilla, jos se kasvaa aurinkoisella paikkaa. Puutarhassani tämä elää paahdepenkissä. 

Pikkukäenrieska, Gagea minima

Kuvassa alalaidassa oleva hentoinen tupas 'ruohosipulia'. Paljoa sen vahvemmaksi tämä ei vartu. Pian ilmestyvät keltaiset pienet terälehtiään ulos siirottavat kellot. Kasvi katoaa myöhemmin kesällä nurmikon sekaan. Kuvassa ylänurkassa vihollistani vuohenputkea, josta ei tällä kertaa enempää. Keskellä sinililjaa.

Sinipiikkiputki, Eryngium planum

Tämä on itsekseen kasvuun lähtenyt siementaimi. Näitä löytyi paahdepenkistä muutama. Hyvä niin, sillä emokasvi ei ainakaan vielä ole näyttänyt elonmerkkiä.

Pikkusormustinkukka, Digitalis lutea

Tässä osittain vihreänä talvehtiva 2-vuotinen pikkusormustinkukan taimi. Maata myöden makaavat lehdet ovat kasvaneet jo viime kesänä ja uutta kasvua on alkanut ilmestyä keskeltä. Puutarhani vaeltelija, joka välillä katoaa kokonaan ja yllättävistä paikoista putkahtaa parin vuoden jälkeen esiin. Sen kainaloon on lähellä kasvava peittokurjenpolvi St. Ola tehnyt siementaimen.

Purppuraorvokki, Viola adunca 'Purpurea'

Hauskannäköisiä pyöreähköjä tötteröitä nousee maasta uudesta taimestani. Hankin näitä Mustilan taimipäiviltä kaksi taimea ja nyt olen alkukevään jännittänyt niiden kasvuun lähtöä. Hyvin menee näillä ja tuntuvat viihtyvän. Tammenterhojen kannat maassa antavat mittakaavaa lehtien koolle tällä hetkellä. Sinivioletteja kukkia pitäisi ilmestyä jo alkukesällä.

Ripsialpi, Lysimachia ciliata

Samoissa purppuran sävyissä aloittelee myös ripsialpi. Tämän lehdet muuttuvat punavihreiksi kesän myötä ja latvuksiin ilmestyy keltaisia kukkia, jotka hyvin erottuvat tummaa lehdistöä vasten.

Taponlehti, Asarum europeanum

Taponlehdestä minulla ja varmaan useimmilla on mielikuva hyvin tummasta vaakasuuntaisesta matosta. Niin onkin myöhemmin kesällä. Kasvuunlähdön aikaan sen uudet lehdet kohottautuvat suoraan ylös helakanvihreinä untuvakarvaisten varsien jatkona. Kesäkuussa lehdet ovat jo vaakasuorassa ja alkavat saada paksuutta ja vahamaista kilpeä.

Pikkusinililja, Scilla bifolia Rosea

Aiemmin keväällä kummastelin isokevättähteä, jossa oli kummallisen pienet ja tiiviit kukat. Ratkesi sekin arvoitus, ja apuna oli Saila Roution aivan ihana kevätkirja 'Kukkia sipuleista'. Sieltä löytyi kuva sinikukkaisesta lajikkeesta ja netistä varmistui, että onpa niitä myös vaaleanpunaisina. Miten lie eksynyt sipuli isokevättähtien pussiin. Jos oikein tarkkaan tiiraa kuvan alaosaa, huomaa että taimia on nyt kaksi ja alemmassa aivan pienet kaksi kukkaakin!

 

Tunnistamisiin!

 

Jännittäviä taimia

Piha on kuin luistinrata, puutarhassa on edelleen liki 30 cm lunta ja työntölumi- tai katoilta pudonneet kasat ovat yli puolimetrisiä. Mutta sataa vettä ja lämpötila on plussan puolella, ollut jo jonkin aikaa päivisin. Lämpimästi toivotan sateen tervetulleeksi, sillä lumet hupenevat silmissä. Pikkupälviäkin jo pensaiden alla!

Ikkunalaudalla ensimmäiset taimet ovat itäneet. Kylvin chilin, tomaatin ja paprikan siemenet 3.3. Hyvin itivät jo viikossa ja nyt alkaa olla aika koulia ne omiin purkkeihinsa. Osa kukkien siemenistä on jääkaapissa kylmäkäsittelyssä, saavat siellä vielä tovin kylmistellä. Vielä en arvaa kylvää lisää siemeniä sisälle itämään, jos kevät viivästyykin.

Odottavan aika on pitkä. Säännöllisesti lueskelen blogeista keväisiä juttuja, mutta vielä ei oma mieli ole täysillä puutarhamoodissa. Kevään odotus on kova, mutta, mutta,.. Mietin, paljonko on aikaa ensi kesänä. Onko kaikkien aikojen puutarhakesä käsillä, jos töistä tuleekin ensi viikolla kenkää. Vai tuleeko se tavallinen kesä neljän viikon vapaalla, mikäli työt jatkuvat. Yritän ajatella muuta, pakenen kirjoihin, käsitöihin (saman sukan olen jo kaksi kertaa purkanut!), yritän keskittyä puutarhasuunnitelmiin, mutta takaraivosta pulpahtavat työpähkät ajatuksiin, valvon öisin. Jotkut meistä, vajaa 10 % tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Olenko minä siinä joukossa? Ja jos en ole, vaan joku toinen tiimistä lähtee, miten helkutissa selvitään töistä?

Joten ajatukset takaisin puutarhan jännittäviin ihmetyksiin: mitä tulinkaan ostaneeksi syksyllä? Vuosia olen harkinnut käväiseväni Mustilan taimipäivillä, olen lukenut kehuja päivistä ja katsellut kuvia pakaaseja täynnä olevista autoista ja täysistä taimikasseista. Koitti se päivä minullekin viime elokuussa, enkä tyhjin käsin kotiin päässyt.

Kotimatkalle tarttui jännittäviä uutuuksia tammen alle uudistuvaan ja rakentuvaan puolivarjon penkkiin. Määrällisesti en ostanut paljoa, rahassa mitaten en ostanut paljoa, autonperässä oli vielä runsaasti tilaakin. Ostin aarteita, joita ei ole tarjolla pikkukaupungissa, eikä aina ihan lähellä taimitarhoillakaan. Ja nyt sitten jännään, selviävätkö ne tästä kylmästä pakkastalvesta, mahdollisesti kevään korvalla vaanivasta jääkatteesta jne. Enkä ihan tarkkaan edes tiedä, mitä ostin!

Olin päättänyt, että hankin tammen alle kesän aikana lisää saniaisia. Minulla on muualla puutarhassa jo tavallista kotkansiipisaniaista, pari japaninporrassaniaista nimeltään 'Pictum' sekä hirvenkieli-raunioista. Paikalliselta tarhalta löytyi pari 'Metallica'-japaninporrassaniaista jatkoksi. Ne kumminkin näyttivät kovin yksinäisiltä vasta myllätyssä penkissä. Sitten osui Mustilassa eteen virolainen Enho Talu notkuvine ja nopsaan hupenevine taimirivistöineen. Tuli jahkaajalle kiire.

Ostin pikapäätöksenä kolme mielestäni makeimman näköistä tainta ja kuvasin niiden nimikyltit. Kotona sitten ihmettelisin, mitä ovat. Jännäksi kävi sekin.

Adiantum pedatum subpumilum: hiussaniainen, neitosaniainen, Virossa ehkä varvassaniainen, ja kääpiökokoinen sellainen. Eli ei siis se tavallinen adiantum, vaan ehkä noin 15 cm korkea ja tiivis kasvultaan.

Polystichum setiferum: ilmeisesti kilpihärkylä (onko?), korkeutta odotettavissa n. 50 cm (myös meillä Suomessa?)

Dryopteris sieboldii: ei ensinkään saniainen, vaan alvejuuri. Onkohan tällä suomenkielistä nimeä? Jenkkilässä korkeudeksi luvataan 40-70 cm, mikä on aika iso vaihteluväli...

Netistä jotain löytyi, mutta erityisesti kiinnostaa, mitä ovat, miten meidän leveyksillä selviävät ja kasvavat. Jos sinulla on näistä käytännön kokemuksia, kuulisin todella mielelläni. Vaikka olkoon mitä ovat, ulkonäkönsä puolesta ovat erittäin jännittäviä ja tuovat sopivasti särmää uuteen sekaistutukseen tammen alla.

 

 

 

Siemen täynnä elämää

Paljon on pakattu pieneen tilaan. Kokonainen elämä! On alkujen vuodenaika ja tilaamme verkossa yksi-, kaksi- ja monivuotisia elämiä. Ehkä elämä tarttuu matkaan ruokakaupasta, pitkään haaveiltu elämä tulee vastaan yllättäen rautakaupasta, tai elämä löytyy edellisvuonna kerättyjen joukosta jo unohtuneena, tai sitten se matkustaa toiselta puolen maapalloa sinun iloksesi.

Miten valtava odotus kohdistuu pikkiriikkiseen kiiltävän mustaan pisteeseen kämmenellä. Tiivis paketti vastaa usein tulevaa kokoaan, mutta ei aina. Elämänaluillakin on luonnetta heti lähtöjään. On pyöreitä, soikeita, litteitä ja pulleita, on sileitä, teräviä, liukkaita ja tahmaisia. Tuleeko tahmaisesta siemenestä ihoon liimautuva elämä, tai takertuuko kärpänen siihen siivestään? Ehkä, ehkä ei. Miten kummassa mustista, harmaista, ruskeista ja vihertävistä pikkupakkauksista kehittyy kaikki elämän värit. Jotain kaunista ja tavoiteltua näistä elämistä kehittyy, niin valtavasti niiden kasvua odotetaan. Koko talvi on ollut aikaa suunnitella puutarhaa ja odottaa kevättä.

Yksin ei pieni elämä vartu. Se saa valon, se saa veden, se saa ravinteen, se saa kasvualustan, se saa suojan. Ehkä se saa myös rakkauden, joka näyttäytyy edellisten säännöllisenä ja sopivana tarjoiluna. Millaiseen pyöritykseen pikkiriikkinen elämä kykeneekään meidät tempaamaan!

Joko sinua viedään?

 

Hypistelyä, hykertelyä, hifistelyä

Paperiset siemenpussit soljuvat sormissa. Yksi kerrallaan hypistelen pussien läpi siementen määrää, varmuuden vuoksi hieman ravistelen. Rapina korvissa, pussi jatkoon. Päiväystä arvioin ja usein pussi pääsee jatkoon menevien pinoon, oli parasta hetki mennyt ohi tai ei. Vielä hetkisen pohdintaa menneestä kesästä ja kasvusta. Jos ei itänyt viime kesänä, mitäpä turhaa samaa pussia valikoimassa roikottaa.

Kesän muistot mielikuvissa alan hykerrellä tulevan kasvukauden uutuuksia, siis niitä, joita edellisenä keväänä olen kylvänyt ja kesän mittaan istuttanut. Tällä kertaa melko vähän lähtee itse kasvatettuja uutuuksia kasvukauteen: kylvin vain muutamaa sorttia. Tammenaluspenkin laajennusosassa odottavat kevättä ja kasvua kaukasiantörmäkukka, sinipiikkiputki, kellopeippi ja kuparisara. Ehkä eniten hykerryttää ja odotuttaa valmiina ostetut taimet. Harrastan nimittäin ostotaimia verraten vähän, tavallisesti ehkä muutaman ostan kesää kohti. Nyt on luvassa minulle normaalista poiketen enemmän ja erikoisempia uutuuksia, joten tyytyväistä hykertelyä on ilmassa.

Kun siemenpussit on pengottu ja karsittu, voikin alkaa miettiä mitä siemeniä todella tarvitsee ja haluaa. Kasvimaan siemenet tuorestin viime keväänä, joten paljoa en sinne lisää halaja. Samoja herneitä ja tillejä kylvän kumminkin, yrttienkin siemeniä tuli vuosi sitten haalittua. Jokunen nyssäkkä on myös omaa siementuotantoa kerättynä. Kasvimaa on niin pieni, että olen jättänyt porkkanat-nauriit-lantut-kaalit-punajuuret kylvämättä ja käyttänyt tilan lähinnä salaattien ja pikkunaposteltavan kasvattamiseen. Ehkä punajuurta tai retikkaa voisi kokeilla tänä vuonna. Kasvimökkiin ei mahdottomia saa sopimaan, ja jos yhtään kukantaimia ajattelin kasvattaa, on niille varattava sinne tilaa.

Hifistelyyn pääsen kuolaamalla daalioiden siemeniä, erilaisia kesäkukkien ja perennauutuuksien siemeniä, ja lopulta kukkaloisto ja -kimput silmissä vaeltelen verkossa siemenkaupasta toiseen. Näin käy joka kevät. Lopputuloksena on valtava kukkaisähky ja nolla tai ehkä muutama siemenpussi lopulta ostettuna paikallisen sekatavarakaupan melko rajoittuneesta valikoimasta. Että voi ihminen olla arkinen!

Realiteetit vain iskevät kohti ja kovaa. Mitäpä sitä turhaan ahnehtia, kun oikeasti aikaa vuodessa on kuukauden kesäloma todella perehtyä puuhaan, aina ei sitäkään. Toki voi yrittää äheltää siinä ohessa, muistaa kastella taimia, koulia ajoissa ja vielä istuttaakin taimet, mutta projektinhallinta puutarhapuuhissa on viime aikoina ollut sitä ja tätä. Polvi reistaa ja puutarhan perushoito jää harmillisen vajaaksi, nurmikonleikkuu jurppii jo nyt.

Viime kesä meni kumminkin (omasta mielestä) ihan hyvin. Taimia pyöri nurkissa arkisen ihmisen käsitettävä määrä ja loput mielihalut ostin taimina harkiten. No, mitä nyt mustikkapensaita ja Katri Valaa tanssitin ympäri pihaa, kun en syksyllä tiennyt minne ne tuikata.

Jokos hykerryttää tai hifistelyttää? Aurinko ainakin jo kutittaa nenää.