Perenna nimeltä kiinanmaruna

Perennat olivat viime kesän puutarhahankintojeni listalla. Yleensä kylvän siemenistä perennat puutarhaani, mutta nyt kutkutti saada pihaan uutta ja erikoista. Pitkin kevättä olin roikkunut netissä etsimässä kasveja peittämään kivimuurin taakse suunnittelemaani uutta istutusaluetta.

Taktiikka oli jälkikäteen ajatellen toimiva. Tuntemattoman kasvin nimi hakuun ja löytyneistä kuvista vertailemalla sain käsityksen kokelaan kasvuvaatimuksista, kasvinkumppaneista, korkeudesta ja muustakin olemuksesta. Valmiin listan kanssa sitten Tommolan tilalle.

Heinäkuun aamupäivänä keräilin puutarhurin avustuksella listaamani taimet. Ihan kaikkea ei löytynyt, mutta sain sopivasti pari lähes vastaavaa taimea tilalle. Ammattitaitoinen puutarhuri on aarre silloin, kun valinnanvaraa on enemmän kuin itse kykenee hahmottamaan.

Koska olin miettinyt istutuspaikat taimille valmiiksi, en sortunut heräteostoksiinkaan. Asiaa ehkä auttoivat navakka tuuli joka oli viedä tukan päästä ja seitsenasteinen kesäaamun raikkaus joka sai kroppani hytisemään. Vikkelästi siis maksamaan ja takaisin auton lämpöön. Ei ole ennen Tommolasta niin vikkelästi selvitty!

Säistä johtuen istuttaminen viivästyi, ja vasta heinäkuun lopulla sain taimeni oikeille paikoilleen. Heinäkuun aikana ne olivat ehtineet kasvaa pituutta taimiruukussa ja istutuksen jälkeen rankkasade vielä hakkasi ne maahan, joten alku ei ollut hyvä. 

Elokuussa katsoin yhä korkeammaksi venyvää kukkavanaa jo kriittisesti. Pitikö ihan pujoa ostaa puutarhaan; sukulaisuus rikkakasviin näkyi selvästi. Varret olivat kumminkin kauniin rennot ja valkoisina palloriveinä sinnitelleet nuput alkoivat loppusyksystä saada väriä.

Viimeiset kuvat olen kuvannut lokakuussa. Vielä silloinkaan kaikki kukat eivät avautuneet ja minulle jäi arvoitukseksi, oliko taimiruukussa sittenkin kaksi taimea, joista toinen olisi tehnyt valkoiset kukat. Lumi ehti ensin.