Lumi sulaa hurjaa vauhtia. Viikossa se on humpsahtanut
orapihlaja-aidan latvasta maan tasalle. Minulla on aitiopaikka seurata
lumirajan vetäytymistä kohti tontin varjoisimpia osia. Olen talvilomalla.
Menköön talvi, kevät tulee!
Talon etelä- ja länsiseinustat ovat lumesta vapaat. Eilen
riemusta hihkuen katkoin länsipuolen kukkapenkin talventörröttäjät ja silppusin
ne maahan. Maatuvat siinä kesän mittaan. Jätin silpun myös suojaamaan nousevia
taimia yöpakkasilta, jotka edelleen pitävät pintansa.
Sinipiikkiputken kohdalla oli juuri ja juuri
tunnistettavissa tämän vuoden heleänvihreää lehteä, samoin kivimuurin lämmöstä
hyötyvät peittokurjenpolvet olivatkin rönsyjensä kärjistä tuoreen vihreät, kun
ravistelin niiden yltä enimmät kuivat lehdet ja katupölyt. Kun oikein tarkkaan
tiiraa, näkee talvivihreiden kaukasianpitkäpalkojen versojen kärjissä nuppuja!
Ne ottavat kaiken irti auringon lämmöstä talon seinänvierien kivikossa.
Niin on maa jäässä, etten saanut paria tukikeppiä
voimallakaan kiskottua kukkapenkistä ylös. Siihen jäivät yhä talventörröttäjiksi.
Kukkapenkin maa ja myös sen edessä kulkeva polku on sammaloitunut. Voisin
levittää tuhkaa kukkamaalle nyt, kun maa nielee sen kosteuden mukana. Sammaleinen
ja osin nurmettunut polku vaatii muutosta tai joudun sen kesän mittaan
leikkaamaan kuin nurmikon.
Kiviympyrällä on vielä lunta. Rautapenkki on viettänyt
talven kinosten alla. Houkuttelevasti penkin alta oli lumi sulanut ja kahlasin
osittain kantavaa hankea penkille istumaan. Jää ja lumi olivat siirtäneet
penkkiä hieman ja penkin jalka humpsahti kivien välistä sulavesien pehmentämään
syvyyteen. Hyvä etten selälleni lentänyt.
Piipot on vielä piilossa lumien alla. Olen taivastellut,
miksi pitää sipulikukat istuttaa varjoon, mutta en tullut viime syksynä asiaa
korjanneeksi. Odottavan aika on siitä kohtaa edelleen yhtä pitkä.
Pitkä on kevään odotus. Näin ensimmäisen peipposen jo kauan
ennen pääsiäistä. Eilen seurasin, kun se mustarastaiden seurassa etsi
lintulaudalta varisseita antimia. "Puoli kuuta peipposesta..." Suvi tulee
siis ennen huhtikuun loppua? Ainakin lintujen aamuvarhaisesta laulusta
päätellen. Punarintakin on täällä taas.
Peipposia on jo nähty, punarintaa en vielä, pellolla huutelee kurjet ja mustarastaat siivoavat lintulaudan alla. On se kevät, pakko uskoa. Mukavaa talvilomaa.
VastaaPoistaKiitos Katja! Ainakaan säistä ei ole hyvä loma kiinni.
PoistaTällä viikolla onkin saanut nauttia ihanan aurinkoisista kevätpäivistä ja kuunnella kiurun riemullista luritusta.
VastaaPoistaViimeinkin saa suorastaan kylveä auringossa. En pistä ollenkaan pahakseni!
PoistaMinäkin silppusin jo törröttäjät penkkeihin. Piippoja on paljon, mutta silti taidan laittaa niitä syksyllä lisää ensiksi sulaviin paikkoihin. Täällä näkyi jo viikko sitten västäräkkejä! Ei taida vanha sanonta nyt pitää paikkaansa.
VastaaPoistaPääsen törröttäjien kimppuun vähitellen, sitä mukaa kun lumiraja etenee. Seuraavana on vuorossa etupihan puoleinen penkki, sitten portin vieressä ja seuraavana ehkä kivimuurin luiska.
PoistaAlkuviikosta mietin, ehtiiköhän kiviympyrän päällä oleva lumi sulaa kokonaan tällä viikolla. Ehkäpä sittenkin!