2018-04-12

Lumiraja




Lumi sulaa hurjaa vauhtia. Viikossa se on humpsahtanut orapihlaja-aidan latvasta maan tasalle. Minulla on aitiopaikka seurata lumirajan vetäytymistä kohti tontin varjoisimpia osia. Olen talvilomalla. Menköön talvi, kevät tulee!


Talon etelä- ja länsiseinustat ovat lumesta vapaat. Eilen riemusta hihkuen katkoin länsipuolen kukkapenkin talventörröttäjät ja silppusin ne maahan. Maatuvat siinä kesän mittaan. Jätin silpun myös suojaamaan nousevia taimia yöpakkasilta, jotka edelleen pitävät pintansa.


Sinipiikkiputken kohdalla oli juuri ja juuri tunnistettavissa tämän vuoden heleänvihreää lehteä, samoin kivimuurin lämmöstä hyötyvät peittokurjenpolvet olivatkin rönsyjensä kärjistä tuoreen vihreät, kun ravistelin niiden yltä enimmät kuivat lehdet ja katupölyt. Kun oikein tarkkaan tiiraa, näkee talvivihreiden kaukasianpitkäpalkojen versojen kärjissä nuppuja! Ne ottavat kaiken irti auringon lämmöstä talon seinänvierien kivikossa.


Niin on maa jäässä, etten saanut paria tukikeppiä voimallakaan kiskottua kukkapenkistä ylös. Siihen jäivät yhä talventörröttäjiksi. Kukkapenkin maa ja myös sen edessä kulkeva polku on sammaloitunut. Voisin levittää tuhkaa kukkamaalle nyt, kun maa nielee sen kosteuden mukana. Sammaleinen ja osin nurmettunut polku vaatii muutosta tai joudun sen kesän mittaan leikkaamaan kuin nurmikon.


Kiviympyrällä on vielä lunta. Rautapenkki on viettänyt talven kinosten alla. Houkuttelevasti penkin alta oli lumi sulanut ja kahlasin osittain kantavaa hankea penkille istumaan. Jää ja lumi olivat siirtäneet penkkiä hieman ja penkin jalka humpsahti kivien välistä sulavesien pehmentämään syvyyteen. Hyvä etten selälleni lentänyt.


Piipot on vielä piilossa lumien alla. Olen taivastellut, miksi pitää sipulikukat istuttaa varjoon, mutta en tullut viime syksynä asiaa korjanneeksi. Odottavan aika on siitä kohtaa edelleen yhtä pitkä.
Pitkä on kevään odotus. Näin ensimmäisen peipposen jo kauan ennen pääsiäistä. Eilen seurasin, kun se mustarastaiden seurassa etsi lintulaudalta varisseita antimia. "Puoli kuuta peipposesta..." Suvi tulee siis ennen huhtikuun loppua? Ainakin lintujen aamuvarhaisesta laulusta päätellen. Punarintakin on täällä taas.

6 kommenttia:

  1. Peipposia on jo nähty, punarintaa en vielä, pellolla huutelee kurjet ja mustarastaat siivoavat lintulaudan alla. On se kevät, pakko uskoa. Mukavaa talvilomaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Ainakaan säistä ei ole hyvä loma kiinni.

      Poista
  2. Tällä viikolla onkin saanut nauttia ihanan aurinkoisista kevätpäivistä ja kuunnella kiurun riemullista luritusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinkin saa suorastaan kylveä auringossa. En pistä ollenkaan pahakseni!

      Poista
  3. Minäkin silppusin jo törröttäjät penkkeihin. Piippoja on paljon, mutta silti taidan laittaa niitä syksyllä lisää ensiksi sulaviin paikkoihin. Täällä näkyi jo viikko sitten västäräkkejä! Ei taida vanha sanonta nyt pitää paikkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsen törröttäjien kimppuun vähitellen, sitä mukaa kun lumiraja etenee. Seuraavana on vuorossa etupihan puoleinen penkki, sitten portin vieressä ja seuraavana ehkä kivimuurin luiska.
      Alkuviikosta mietin, ehtiiköhän kiviympyrän päällä oleva lumi sulaa kokonaan tällä viikolla. Ehkäpä sittenkin!

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!