2019-02-09

Siemeniä kylvöön


Green Apples -akileijan kypsyviä siemenkotia.

Viimeistään helmikuussa mieltä polttelee siemenhankinnat ja tarkastus edellisen vuoden (vai vuosien?) siemenvarastoon on tehtävä. Puutarhaihmisellä varastoa riittää.

Jo aiemmin heitin pois kaikki ikivanhat siemenet, joista osa oli viime vuosituhannella kerättyjä tai ostettuja. Periaatteella niin-kauan-kuin-pussissa-rapisee ne lojuivat laatikon pohjimmaisina, vuosittain jokusen siemenen vajenneina. Peruskasvit tilli, tomaatti ja persilja itävät vuosia Parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Akileija, harjaneilikka, kehäkukka ja samettiruusu ovat myös varmoja itämään, kunhan säilyttää siemeniä viileässä.

Mäkitervakko viihtyy erittäin hyvin puutarhassa.

Viime kesänä varastoin lisää siemeniä. Tienpenkalta kaivamani mäkitervakon taimi mukautui hyvin puutarhani kiviympyrän viereiseen hiekkamaahan. Samantapaista kuivan paikan istutusta olen kaavaillut paahteiselle talon seinustalle, jossa kasvien on pärjättävä ilman kastelua. Keräsin tervakosta kypsät siemenet ja niitä on nyt aimo annos tuleville vuosille.

Alkuperäisiä tummansinisiä lehtoakileijoja tontillamme.

Hyvä syy kerätä siemeniä on säilyttää tietty värisävy tai muoto. Puutarhan syrjäisessä kolkassa minulla kasvaa vielä pari ikivanhaa tummansinistä lehtoakileijaa. Keräsin niiden siemenet ja toivon että edes joku jälkeläisistä olisi saanut saman tumman sinen terälehtiinsä.

Jännittävä sekoitus akileijaa.

William Guinness -akileija toissakesän kylvöksistä.

Akileijat risteytyvät herkästi keskenään. Siinä jännittävämpi syy kerätä siemeniä. Koskaan ei tiedä, minkä kaunottaren saa puutarhaan. Kummasti Nora Barlow lainaa rimpsuhelmaansa lehtoakileijalle. Otin talteen ensimmäisen kerran kukkineen William Guinness -akileijan siemenet ja toivon, että viereisen penkin alppiakileija tai Green Apples -akileijat olisivat viljameita hieman säväyttäneet.

Heleänsininen ja rento alppiakileija. Rentouttaisiko se yhtään viljamien topakkaa olemusta?.


Siementuotanto käynnissä. Loppukesällä ukkolaukan siemenet ovat jo tummia ja varisevat herkästi.

Ukkolaukan siementaimia emotaimen juurella.

Kokeilumielessäkin tulee varastoitua siemeniä. Kylvöä odottavat nyt ukkolaukan ja äidiltä saadun punakellukan siemenet. Ukkolaukat itävät itsestään maahan pudonneina, mutta alkulähdön jälkeen ne peittyvät penkissäni muuhun kasvillisuuteen. Jospa purkkitaimet saisi siirrettyä avarampiin oloihin varttumaan. Kellukan siemenissä jännittää, tulinko keränneeksi siemenet punaisia vai keltaisia kukkia kantaneesta kasvista. En huomannut ajoissa merkitä kasvia. Yllättäen keltaista tavoittelen.

Keltainen punakellukka vei sydämen kertaheitolla.

Perennoja en valtavista ennakkosuunnitelmista huolimatta viime kesänä tullut kylväneeksi, joten pusseistaan ne hohkavat nyt toivoa ja odottavat kylvöä. Samoin kasvimaalle on siemenvarastosta tarjolla runsaasti erilaisia yrttejä. 

Hyvänen aika, enkö pääsekään siemenostoksille kuin porkkanaa hakemaan?



24 kommenttia:

  1. Akileijat ovat kauniita ja muoto- ja värivalikoimaa on rajattomasti. Kunnan metsän puolella kasvaa kahdessa kohtaa sellaista vaalean persikkaista lehtoakileijaa. Olen miettinyt, kaivaisiko jonkun niistä omalle pihalle tai keräisikö siemeniä. Toisaalta: akileijasta pitäisi aina muistaa leikata kuihtuneet kukat pois, etteivät kylväytyisi ihan holtittomasti joka paikkaan. Minullakin on vähän turhan vanhoja siemeniä varastossa. Ei kuitenkaan viime vuosituhannelta enää :D Vanhat siemenet tulee käytettyä nopsempaan, kun pitää kylvää varmuuden vuoksi enemmän, jotta edes joku itäisi. Eri asia sitten, jos on sellaisen kasvin siemeniä, joita ei edes halua kasvattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja unohtui tietysti sanoa, että tuo 'William Guinnessin' yläpuolella oleva vaaleanpunainen akileija on kerrassaan suloinen <3

      Poista
    2. Pois lähti tosiaan ikivanhoja, osittain unohtuneita ja varmasti vanhentuneita siemeniä. Sellaisia, joita aikanaan sai siementilauksen kylkiäisenä, tai muuten oli tullut tuplamäärin. Tai olivat itäneet ja kasvit pysyneet hengissä kaikki nämä vuodet.

      Poista
  2. Suloisia akileijoja, minä niin tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös pidän niistä todella. Kuin pieniä perhosia leijailemassa lehdistön yllä.

      Poista
  3. Akileijat ovat mainioita, jos haluaa saada yllätyksiä värien ja muotojen valikoimassa. Kauniita ovat sinun akileijasi ja kellukka, olkoon sitten punainen tai keltainen! Kokemusten mukaan monet vanhatkin siemenet toimivat varsin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisikin uudistaa akileijamaani. Rikkaruohot ovat päässeet valtaamaan sen. Onneksi on nyt siemeniä, joista kylvää. Kyllä vanhat siemenet toimii yllättävän hyvin.

      Poista
  4. Haha, meilläkin on sen verran laaja siemenvarasto, ettei paljoa pääse keväisin enää ostamaan! Harmi, koska siemenostosten tekeminenkin on niin hauskaa. On kyllä myös aina jännää odottaa, itävätkö itse kerätyt siemenet ja mitä niistä tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain kumman syystä siemeniä tulee kumminkin hamstrattua, ensin vanhoja jemmaan ja sitten vielä uusia kokeiltavaksi. Tuskin hankintani yhteen porkkanapussiin jää tänäkään keväänä, vaikka varasto miten tursuaisi. Istutuspaikoista tulee seuraavaksi pula.

      Poista
  5. Sinulla on kauniita akileijoja. Minusta ne ovat puutarhan keijukaisia, vaikka välillä rasittaakin niiden levittäytyminen joka paikkaan.
    Yllättävän hyvin vanhatkin siemenet itävät. Olen kokeeksi kylvänyt vanhoja siemeniä kesäisin ruukkuihin ulkona. Siellä on tilaa kokeiluille ihan eri tavalla, kuin kevään ikkunalaudoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan onkin oikein hyvä idea, ruukkuja saa ripoteltua pitkin nurmea, polunreunoja ja hiekkapihaa. Ja siirrettyä tarvittaessa. Ikkunalaudoilla on aina tungosta koulimisen jälkeen.

      Poista
  6. Tosi kauniita akileijoja! Minullakin siemeniä on entuudestaan vielä sen verran, että ihan yksittäisille heräteostoksille on mahdollisuus, jos jotain oikein hienoa tai erityistä sattuisin löytämään. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti aina jotain "puuttuu", ja sehän on vain hyvä. Mukavaa sunnuntaita sinnekin!

      Poista
  7. Tiedoksesi, että mäkitervakon yksittäinen taimi on sitten aika lyhytikäinen. Eli kannattaa jättää siemeniä myös maahan/antaa siementää, ettei käy niin että häviävät joku vuosi kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennytkään. Onneksi alustaan varisi runsaasti siemeniä, josta uusia alkuja taas lähtee. Mehiläiset oli muuten innoissaan tervakon kukista.

      Poista
  8. Akielijoista ei koskaan tiedä mikä kaunotar siemestä kasvaa, siksi en raaski niitä kitkeä suuressa mittakaavassa pois ennen kuin näen kukinnon. Minultakaan ei puutu kuin porkkanansiemeniä, tylsää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös saa akileija kasvaa missä haluaa. Välillä niitä sitten kukkii käytävän reunoilla ja yksittäin saattaa marjapensaan reunalta sojottaa akileijan varsi kukkineen.

      Poista
  9. Vuosien varrella siemenpussukoita kerääntyy runsaasti. Olen myös pysynyt tänä keväänä erossa siemenkatalogeista, koska siemeniä on omasta takaa ihan riittävästi. Tein vain pakolliset hankinnat, porkkanaa muun muassa :)
    Suloiset akileijat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on hyvä ammentaa varastosta. Pitäisikin, tai laittaa jakoon, tai tehdä kimppatilaus. Aina ei välttämättä koko pussia käytä, ja sitten niitä jää varaston pohjille. Hyvää ystävänpäivää!

      Poista
  10. Minullakin siemenpussivarasto on ihan ylimitoitettu vai onkohan talomme taimikasvatuspaikat alimitoitettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina on tilaa nihkeästi. Onneksi monia perennoja voi kasvattaa kesän mittaan myös ulkona.

      Poista
  11. Kauniita akileijoja. Minulla on vain kahta akileijaa, sinikukkaista japaninakileijaa ja punavalkokukkaista, myöskin matalavartista akileijaa. Olikohan ollut 'Red Hobbit'.
    Siemeniä on minullakin niin paljon varastossa entuudestaan, ettei uusille ole paljon tarvetta.
    Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Kruunu Vuokko! Tiedän Red Hobbitin; se on napakka mataluudessaan ja hyvin kaunis. Saa nähdä paljonko lopulta tulee haalittua siemeniä spontaaniostoksina.
    Aurinkoista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!