Mistä päästä aloittaisi?

Vuodenvaihde tuppaa olemaan tavoitteiden asettamista, valintojen pohdiskelua ja päätösten tekemistä tuleviin hankkeisiin.

Puutarhan kannalta viime kesä meni pipariksi, haihtui savuna ilmaan. Kyllä puutarhassa oleilin, mutta kesä ylsi ymmärrykseeni asti vain hetkeksi. Kuvasin aiempaa vähemmän, kirjoitin vielä vähemmän. Suunnitelmat puutarhaani eivät toteutuneet, useimmat perennakylvökset epäonnistuivat, oli kylmää ja pilvistä, satoi ja tuuli, oli kuivaakin.

Myllerrystä ja tuhoa sain kyllä aikaiseksi. Puita ja pensaita on kaadettu, osa on vielä torsona tai juurakot kaivamatta ylös,  kompostointialue on raivattu ja läjä kompostimultaa odottaa tulevaa. Keskellä nurmikkoa lojuu kasa paksuja omenapuun runkoja. Aiotut kukkapenkkien uudistukset jäivät alkutekijöihinsä ja rikkaruohot leviävät niissä edelleen.

Tekemistä siis riittää. Mistä alkaisin? Haaveissa siintää edelleen kuivan paikan mehiläis- ja perhospenkit, ruusutarhaa tekee mieli, ajatuksiin on syöpynyt säleikköön kasvatettujen hedelmäpuiden suojaama ryytimaa, varjon viileää siimestä haluaisin jatkaa tammen ja syreenin välisellä alueella,...

Pahin ongelma on eri toimintojen sijoittelu sikin sokin. Varsinaista oleskelualuetta ei ole, vaan pihalla istutaan mihin tuolit kulloinkin viedään. Marjapensaat varaa koristepensaiden ja kukkaistutusten parhaat paikat. Pitkä kivimuuri halkoo tontin ja saa toisen puolen tonttia näyttämään kuin alue kuuluisi naapurille. Kerran naapurin ystävä tuli meille poimimaan marjoja, kun luuli pensaiden olevan naapurin. =)

Kasvimaa on kaivettu saunan päädystä poistettujen herukkapensaiden tilalle ilman reunarajausta nurmikkoon. Polttopuumme kuivataan halkopinoissa samaisessa saunanpäädyssä, jonne kulkureitti luikertaa vesitynnyrien ja kasvimaan välistä. Valkea kuulas ulottaa oksansa halkopinojen ylle ja puun alla kasvaa linnun kylvämä piikkinen happomarjapensas. Oli siellä pari karviaismarjapensastakin, ja kukkapenkki, ja ruohosipulia varjossa raparperin alla. Vielä on vedetty pyykkinarukin omenapuun ja saunan palotikkaiden väliin! Ja sitten on hädin tuskin ruohonleikkurin levyinen kaistale nurmikkoa ennen rajaa ja naapurin koiraverkkoa. Jos pääsen kasvimaan ja vesitynnyrien välistä, omenia täynnä olevia oksia väistäessäni uhmaan vinoa halkopinoa kaatumasta ja viimein nurmikaistaleelle päästyäni huomaan, etten mahdu kääntymään leikkureineni. AAARRRGHH!

On olo, etten saa otetta tästä paletista. Ilmansuunnat on sentään entisellään, mutta aurinko pääsee nyt porottamaan pihassa uusiin kohtiin ja toisaalta tammi tulee varjostamaan aiemmin auringossa kylpeneitä alueita. Täytynee kaivaa kirjat ja lehdet esiin ja etsiä pihasuunnittelun ABC:t, ennen kuin ryntään sekoittamaan palettia enempää.

Näissä ajatuksissa parempaa suunnittelua, innokasta ja antoisaa puutarhavuotta toivottaen!