2022-11-19

Aukot puutarhassa

Ilta-auringon säteet pääsevät matalan aidan yli.

Tammen varjo pyyhkii kukkapenkin yli.
Muistan vähitellen kumartaa omenapuun oksaa alittaessani.

Huomasin, että pienessä puutarhassani kohdat, joissa olen vuosien saatossa harrastanut puutarhan uudistamista, ovatkin keskikesällä melkoisia sokkeloita. Kasvusto on korkeaa, runsasta, tiivistä ja näkyvyyttä peittävää. Näin olen halunnutkin. Puiden kasvaminen on entisestään rehevöittänyt puutarhan ilmettä ja luonut seinien lisäksi myös katon istutuksien ja itseni ylle. Katto on usein niin matalalla, että joudun kumartelemaan poluilla kulkiessani.

Raja-aidan verkon läpi siivilöityy tärkeä annos valoa syreenien alle.

Hemlokin harvahkot oksat jättävät kurkistusreikiä tuijien välissä.

Kolme polkua katoavat yhtenäisen kasvuston lomaan.

Tästä seuraa väistämättä tarve aukkopaikoille, avoimille tiloille, tai edes pienille rei'ille, joista kurkkia ulos. Mitä enemmän haalin pensaita tai korkeita perennoja, saati puita puutarhaani, sitä tarkempi joudun olemaan istutuspaikkojen suhteen. Tökkään kepin multaan ja siinä sitten kiertelen ja kaartelen puntaroimassa kohtaa monelta suunnalta. Ehkä siksi keväällä ostettu tarhanietospensas vartoi kesän taimiastiassa viljelylaatikoiden vieressä ja pääsi sijoilleen vasta lokakuun alussa, kun oli jo selvästi sen näköinen, että eikö tässä talossa voisi jo päästä talvilevolle. 

Halusinko katulampun pylvään osumaan keskelle aukkoa?

Omenapuu hengittää likusterisyreenin niskaan.

Paikoitellen olisi käyttöä raivaussahalle ja päinvastoin pitäisi poistaa esteitä ja lisätä paikalle osuvan valon määrää tai avartaa kulkureittiä kutsuvaksi. Sitten on asioita, joista en luovu. Esim. iso tammi saa kasvaa ja laajeta vielä isommaksi ja varjostavammaksi. Edessä onkin sen alla olevan kukkapenkin kasvillisuuden vaihtaminen varjon kasveihin. Eipä siinä ole harjaneilikka tai verihanhikki kukoistanut enää vuosiin.

Naapurin kontti on viikon päästä ehkä toisessa kohtaa.

Kirsikkapuu keskellä pihaa. Ehkä perennoille olisi tilaa?

Sentään on vielä monessa paikkaa taivas auki ja nurmikkoakin tuskaksi asti, joten ihan pimeän varjoon en ole kaikkia kasvejani ja itseäni tunkenut. Tarkkana saan kumminkin olla, ja täytyy pitää tuumaustauko ennen kuin koko tontti on umpinainen viidakko. Erityisesti, kun Englannin reissun siivittämänä haaveilen laajasta värikkäästä kukkaistutuksesta, jonka kasvit viihtyvät paremmin valossa kuin varjossa.

Katse kulkee polun jälkeen kukkapenkin ohi kohti valoa.

Hehkuva auringonpaiste aidan päässä saunan seinustalla.

Keräsin kuvia puutarhani aukkopaikoista. Monissa kohtaa on ihan veikeää, että katse luontaisesti seuraa kohti valoa. Monissa taas on vaaran paikka vahingossa tukkia ainoa valopiste tunnelin päässä. Kompostin ympärille en voi istuttaa enää mitään. Liikkumatilaa täytyy jäädä tyhjennykseen ja kottikärryjen lykkimiseen.

Tuolla on astinkivet, mutta loppukesällä tuskin itsekään löydän niitä.

 
Kurkkaus värintäyteiseen maailmaan!

Haastan sinut miettimään omaa puutarhaasi ja kirjoittamaan postauksen sekä onnistuneista että harmillisista aukkopaikoista. Ovatko aukkopaikat näkymän kannalta ehdottoman tärkeitä pitää avoinna, vai haluaisitko pikemminkin istuttaa rutkasti lisää peittääksesi taustan?

23 kommenttia:

  1. Hyvä kysymys, ja hyviä pohdintoja, kiitos haasteesta! Minulla on tosin niin monet puut vielä nuoria, mutta joitakin näkymiä tai aukkoja ja niiden rajauksia on tullut pohdittua. Paljon on myös tullut raivattua. Todella kiintoisa avaus aiheeseen, kiitos haastamisesta ja noista omista huomioistasi! Uskon, että matka puutarhojen ihmemaahan pisti oman puutarhan ajatuksiin paljon uutta purtavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Saila, kun tartut haasteeseen. Puiden ja pensaiden sijoittelua ja näkymien luomista tai raivaamista löytyy varmasti jokaisen puutarhasta. Ja nythän on aikaa tuota pohtia, kun pakkanen laannuttaa enimmät pihatouhut.
      Kieltämättä saari on ihmemaa puutarhojen suhteen. Pitäis nyt vaan saada ote mielikuvissa liikkuvista ideoista, ettei mene ihan metsään tämä puuha. Hah, siunattu talvitauko; saan ideat ehkä jalostettua.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Pauliina! Toivottavasti lähdet mukaan.

      Poista
    2. Kiitos, Riitta, mukavasta haasteesta! Nyt vasta muistin vastata siihen. 😊 Kivaa oli postausta kirjoittaessani.

      Poista
  3. Puutarhassa pitää ehdottomasti olla aukkokohtia, ei pelkästään jalkojen kulkua varten vaan myös silmille. Aloin heti miettiä löytyykö niitä omasta puutarhasta ja jos löytyy, onko niistä kuvia. Puutarhasi on hienosti polveileva ja kerrostunut, silloin tulee hienoa aukkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen kokoisia reikiä on hyvä jättää. Muuten voi tulla tuskainen olo. Toivottavasti huomaat pohdittavia kohtia. Ehkä olet löytänyt jo monta ratkaisuakin. Polveilussa auttaa, että tämä on vanha puutarha, joten osaan noista jutuista olen ihan syytön, hyvässä ja pahassa.

      Poista
  4. Sun puutarha näyttää rehevältä, joten aukot voivat ollakki kortilla. Ihanan suajaasten soppien vastapainoksi voi toki kaivata pirempiä näkymiä ja aukkopaikkoja.
    Mulla aukkoja löytyy yllin kyllin, vaikka istutusalueet ovakki aika täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikoitellen on aika tukkoista, joten pientä karsintaa voisi harrastaa. Jos ei ihan juuresta poikki, niin ainakin oksia voisi karsia. Helteillä on mukavaa, kun on varjoisia paikkoja. Kukinta taas jää vähäisemmäksi ja kasveista tulee melkoisia hujoppeja.
      Sulla tosiaan on kivan valoisia istutuksia, vaikka niissä on todella paljon eri lajeja.

      Poista
  5. Vanhassa puutarhassa joutuukin ehkä enemmän tekemään puutarhatöitä raivaamisen kannalta kuin nuorella pihalla. Oikeastaan meillä on vasta tänä kesänä alkanut näkyä viitteitä jonkinasteisesta kulkuaukkojen ja näkymäesteiden muodostumisesta, vaikka visio salaisista sopukoista on ollut olemassa jo istutushetkellä. Mistään puiden tai pensaiden raivaushommista ei vielä voi edes haaveilla. Vaikka suurin osa puista on istutettu ihan puutarhan ensimmäisinä vuosina, on moni pensaista tullut vasta viimeisten parin vuoden sisään, kun istutusalueet ovat laajentuneet. Onneksi ne kasvavat puita nopeammin, niin ei tarvitse odotella vuosikausia puutarhan rehevöitymistä.
    Pidän kyllä tietynlaisesta avoimuudesta puutarhassa, mutta sen vastapainoksi pitää olla myös suojaisia sopukoita ja pikkuisen salaisia siimeksen polkuja. Sinun puutarhassasi sellaisia onkin paljon. Ehkä polkujen osittainen piiloutuminen kasvuston sekaan ei aina haittaa? Keväällä ja alkukesällä polkuja pitkin pääsee ihastelemaan pieniä kevätkukkijoita ja myöhemmin kesällä kookkaat perennat näkee kauempaakin. Joku kulkuväylä tietysti olisi hyvä säilyä kuljettavanakin, joten kaiken ei voi antaa hautautua.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan vanha puutarha ja esim. omenapuista osa on 50-luvulta. Viimeisiään vetävät, mutta olen yrittänyt ne kumminkin säilyttää, kun luovat ihan oman tunnelmansa. Jokakeväinen vanhojen oksien poisto on jo rutiinia. Kun sitten olen omat haaveideni mukaiset puut istuttanut, tontilla onkin jo aika täyttä. Täydemmäksi kasvaa ajan myötä.
      Ajattelen silti, että vielä voisi jotain istuttaa, mutta ei mieliailahtelun myötä, vaan harkiten. Samalla täytyy osata luopua. Usein ajatus kypsyy ajan kanssa.
      Itsekin pidän siitä, että puutarhassa on myös avoimia paikkoja, tilaa hengittää. Mistään pelto- tai järvimaisemista en voi haaveilla, mutta jos kiipeän yläkertaan, näkyy ikkunasta keväisin omenapuiden kukkien valkoinen meri alueen puutarhojen yllä. Sitä näkyä ei tavoita maankamaralla ollessaan, mutta lintuperspeksiivistä katsoen se on aika huikea.
      Paljon on taas hommaa ensi keväälle ja kesälle. =) Mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus, pistää pohtimaan ja katselemaan omaa puutarhaansa taas uusin silmin. Haluaisin puutarhani olevan vielä enemmän seikkailu, joka aukeaa vasta kulman takana, mutta metsänpohjalle rakennettu pihapiiri on luotu ensin kaatamalla kuusikko pois. Eipä siinä kovin korkeaa kasvustoa ole ehtinyt syntyä, ja toisaalta perennojen määrä alkaa olla tapissaan. Täytyypä kaivella kesäkuvat esiin... Kiva haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun aloit pohtia asiaa. Puiden kasvaminen vie oman aikansa, mutta aika myös menee välillä huomaamatta. Ehkä korkea pensas yksi- tai monirunkoisena voisi korvata puita. Odotan innolla, mitä kuva-arkistostasi löytyy.

      Poista
  7. Hyvä postaus .Minä olen kaivannut omaan mökkipuutarhaan vanhoja omenapuita niitä siellä ei ole .Puutarhan puoli on aika nuorta .Muutenkin piha on aika avointa tilaa mistä näkyy kauas peltoja ja tietä .Rakastan tätä näkymää .Haluaisin kaksi eri erilaista puutarha täynnä ihania omenapuita ja muitakin .No onhan niitä mutta ovat vielä pieniä ja minä jo vanha. Olisipa vanha puutarha .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nila! Voihan sitä ajatella, että seuraavalle polvelle ne omenapuut on sitten vanhoja... Varmaan tykkäisivät, jos ne olis "oikeilla" paikoillaan, silleen kauniisti. Välillä, kun tuskailen näiden vanhusten kanssa, toivon että olisi piha pelkkää peltoa ja saisi aloittaa alusta. No, vuodet tulee täälläkin vastaan vähitellen.

      Poista
  8. Täytyneepä katsella taas kesäkuvia, nyt tästä näkökulmasta:)
    Sopivassa suhteessa rehevyyttä ja aukkoja, sitä kohti. Meidän puutarha on n. 20 vuoden ikäinen, niin jonkin verran on kyllä pitänyt jo karsiakin. Ei ehkä kokonaisia puita, mutta alaoksia, että puista tulee ilmavampia. Toki vieressä olevasta pikkumetsästä on kaadettu puu jos toinenkin vuosien aikana, muuten meille ei paistaisi aurinko enää ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkin sortin tasapaino on hyvä löytää kasvillisuuden ja tyhjän tilan välillä. 20-vuotias puutarha on jo hyvännäköinen ja kovassa kasvussa. Tuliko siitä sellainen kuin aluksi haaveilit? Vai muuttuiko mieli matkan varrella? Itse olen ehtinyt reilun 20-vuotisen täällä oleskelun aikana poistaa kaksi valtavaa omenapuuta, yhden päärynäpuun ja tyrnit, nyt on iso kriikuna saanut lähtöpassit, pari luumupuuta kuoli itsekseen.
      Mukavaa, että sain sinutkin selaamaan kuvia uudella kulmalla.

      Poista
  9. No minultahan oli mennyt tämä postaus aivan ohitse 🤭 onneksi tulin haastamaan sinut puutarhavuosi 2022-haasteeseen 😊 käyppä kurkkaa!
    Sitten sinun juttuusi, tein tosi hyvän postauksen puutarhaan. Minusta puutarhaas on hyvä olla sopivassa määrin niin aukkoja, varjoja ja aukeita paikkoja. Oma puutarhani on vielä niin nuori, ettei siellä oli esimerkiksi upeita puiden kevyesti varjostamia alueita tai puiden ja pensaiden muodostamia aukkoja, joista kurkkia. Olen rakentanut sitä kyllä niin, että osassa kohtaa kasvillisuus tulee peittämään takana olevan näkymän, osassa kehystää sitä ja myös yritän luoda polkuja, joiden päälle puut rakentuisivat kauniisti "katokseksi". Useamman vuoden saan kyllä näitä odotella 😅
    Sinulla oli muutama aivan upea kuva, pidin erityisesti toisesta kuvastasi ja pioneista kirsikkapuun alla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, kun löysit. Kirjoittelen niin harvakseltaan, että harvoin myöskään keikun "etusivulla". Olen varma, että joku päivä ihmettelet varjoa ja isoja puita puutarhassasi. Äkkiä ne kasvaa. Sitä ennen voit nauttia täysin siemauksin auringonpaisteesta ja paahteisen paikan perennoista. Iso kivirinne teillä näyttääkin jo aika mukavalta.
      Kiitos, kiitos! Ja kiitos haasteesta. Yritän saada oman puutarhavuoteni kasaan mahdollisimman pian.

      Poista
  10. Onneksi löysin tämän jutun Sailan avulla, jotenkin en huomannut tätä siinä vaiheessa, kun julkaisit. Aihe on kerrassaan hyvä ja kuvasi puutarhastasi ovat ihania. Miten viehättävä tunnelma ja kauniita kasveja. Tuo hemlokki näyttää aivan ihanalta vaalean vihreässä lookissaan. Olen etsinyt tietoja hemlokista monta kertaa ja miettinyt pärjäisikö se arboretumissani.
    Olen aina haikaillut kauniita näkymiä ja sopivat aukot näkymissä ovat kiinnostavia ja ohjaavat katsetta. Tämä on hyvä haaste, pitää katsoa, löytyisikö kuvia, jotka sopisivat tämän aiheen käsittelyyn. Kiitos hyvästä jutusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Tämä postaus on saanut paljon kiitosta ja ihmiset ovat innostuneet kertomaan oman puutarhansa aukoista ja näkymistä. Se on hyvä se.
      Kokeilisin rohkeasti hemlokkeja. Minulla on niitä kaksi; ihan pienenä ostettu kanadanhemlokki, eikä japaninhemlokkikaan ollut paljoa yli 10cm meille tullessaan. Laita aluksi varjon suojaan. Myöhemmin voi poistaa kasveja ympäriltä. Ainakin Mustilasta saa taimia.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!