2025-07-15

Likusterisyreenin alla ja takana

Minulla on ilo omistaa pieni hämyinen soppi, suorastaan salainen puutarha. Sentään kukaan ei ole kuollut omenapuun oksan murruttua (kuten F. H. Burnetin kirjassa Salainen puutarha) ja pudotettua samalla alas isot köynnöshortensian lonkerot. Vaikeapääsyinen kolkka pieni salainen soppi on aina ollut, nyt sinne suorastaan täytyy raivata tiensä.


Itäpuolella paikkaa vartioi kivimuuri istutuksineen. Isoiksi varttuneet teresanruusu ja purppuraheisiangervo ’Diabolo’ ojentelevat oksiaan kivimuurin ylle jo melko pitkälle, joten alla kulkevaa polkua joutuisi konttaamaan päästäkseen niiden ohi. On siellä kiviaskelmatkin, mutta kurjenpolvet ja saniaiset jättävät ne peittoonsa ja siten vaikeuttavat askelmien löytymistä. Lisäksi muurin päällä kasvaa mehikasveja, joita en mielelläni tallo, siperianmaksaruohoa ja mehitähteä ’Rubin’. Molemmat nyt kauttaaltaan kukintaansa lopettelevan likusterisyreenin pienten kukkasten peittäminä, kuin tähtisadetta taivaalta.



Eteläreunalle on muodostunut suoranainen ryteikkö. Köynnöshortensian yli en kiviympyrältä pääse tällä hetkellä normaalia reittiä polkua pitkin. Ajatus on nostaa lonkerot uudelleen ylös, kunhan ennätän. Ajatusta täytyy vielä hieman kehitelläkin ennen kuin alan huseerata. Kauniisti ja pitkään ovat lonkerot kukkineet. Mietin jopa, jos antaisin köynnöksen toisen haaran jäädä maahan, mutta se on niin iso, että kerjäisin vain hoito-ongelmia.


Pohjoisreunalta salainen puutarhani rajautuu orapihlaja-aitaan. Hassuinta on, että salaiseen puutarhaani näkee kadulta suoraan, kun kurkkaa aidan yli. Eikä kovin tarvitse kurkotella, sillä aita on alle metrin korkuinen. Myöhäinen ilta-aurinko antaa valonsa sinipallo-ohdakkeelle, pioneille, nuokkuluppiolle, sitruuna-ajuruoholle, kivikkokilkalle, iisopeille, hopearikolle ja kellukoille. Kaikki ne ovat aurinkopuolen kasveja! Jos vielä ripustan köynnöshortensiakatteen niiden ylle, lienee syytä vaihtaa myös alla kasvavia perennoja.


Länsipuolelta pääsen salaiseen puutarhaani kurottautumalla metriä leveän ja alle metrin korkuisen köynnöshortensian yli. Vain vähän tulee sitä tallottua kulkiessani. Korjaantuu aikanaan. Yllättäen melkoiseen varjoon joutuneista kasveistani hieman olen huolissani. Pioneista ’Jadwiga’ kukkii parhaiten, sillä se saa eniten valoa. Sen takana kasvava sinipallo-ohdake ei tunnu olevan moksiskaan. Vaaleita palloja jo näkyy versojen lomasta. ’Hei hao bu tao’ -pioni teki vain yhden kukan ja valkoista ’Immaculee’-pionia en löytänyt. Kellukat eivät kukkineet ja nuokkuluppio ei ole tällä paikkaa koskaan kukkinut, joten sen kohdalla siirto on välttämätön.


Mikä sai minut raivaamaan tieni niin salaiseen puutarhaan, että hädin tuskin itsekään olen sitä muistanut? Se oli tämä pilkahdus vaaleanpunaista.



Ja salaisesta kolkastani löytyi vielä enemmän vaaleanpunaista. ’Martin Frobisher’ -ruusuni on tehnyt uusia versoja ja nyt ne kukkivat. Pelkäsin ruusuni kituvan hengiltä menneiden kuivien kesien myötä, vaan eipä siltä näytä. Nyt oli vuorostaan osa kukkanupuista jo homehtunut.

Pysykäähän varjossa! 

 


12 kommenttia:

  1. Oi että, olipa mielenkiintoista että melkein unohdin hengittää! Ihana salainen puutarha ja kaikkea mielenkiintoista siellä kasvaa! Tämä kesä taitaa olla köynnöshortensian kukkajuhlaa. Salainen puutarha aina kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaisuudet ovat aina kiehtovia, erityisesti oman puutarhan harvoin, jos koskaan, vieraillut kolkat.

      Poista
  2. Ihana tuo ensimmäinen kuva ryöppyävine kasveineen😍Houkutteli kävelemään sinne salaiseen puutarhaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Näkymä on pikkuportin suunnalta. Se on vanha istutus kiviympyrän tekemisen jälkeiseltä vuodelta. Pidän itse siitä yhä, vaikka ehostusta vaatiikin pursuilevuutensa takia.

      Poista
  3. Onpa aivan ihana salainen soppi!

    VastaaPoista
  4. Tämä tarina tempasi mukaansa kulkemaan Salaisessa puutarhassa varovasti astellen, etten vahingoittaisi mitään kaunista ja tärkeää. Ihana seikkailu palkintona miltei unohtuneen ruusun kukat. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellenikin oli elämys löytää Martin paremmassa kunnossa kuin aavistin. Ja seikkailu kyllä avasi silmät, että jostain kohtaa voisin vähän nakertaa tätäkin kolkkaa.

      Poista
  5. Salaiset sopet ovat kiinnostavia. Mutta joskus tosiaan joku soppi muuttuukin olosuhteiltaan niin varjoiseksi, että täytyy uudestaan miettiä kasvivalintoja. Kauniisti siellä on pärjännyt aurinkokasvitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istuttaessa tuntui olevan runsaasti tilaa, mutta vuosien myötä pensaat ja puut ovat kasvaneet. Purppuraheisiangervon leikkaus olisi jälleen tarpeen, ja aurinkokasvit täytyykin siirtää niille suotuisammalle paikalle. Ei ole ikuista ei...

      Poista
  6. Varjoiset sopet kelpaisivat, varsinkin jos ne ovat niin kauniita kuin sinun puutarhassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime päivinä on kyllä tehnyt mieli hakeutua varjoon, oli kaunis tai ei =). Puutarhatöitä ei aurinkopaikoilla pysty tekemään, mutta hommat varjossa sen sijaan sujuvat hissukseen.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!