2024-04-24

Yhden lehtiruodin jouluruusu

Kevään odottelu käy pitkäksi ja se on saanut minut palaamaan puutarhan aikaisempiin vuosiin. Kuvia on tullut selattua jopa vuosikymmenten takaa. Meillä kun asiat tapahtuvat hitaassa tahdissa, ei käy yhtään ihmetyttämään, että minulla on vaalea jouluruusu, joka ei ole kukkinut vuosiin, ei sitten 2015 jälkeen. Jurottaa edelleen paikassa, johon sen istutin vuonna 2008.

Markettijouluruusu, joka ei koskaan päässyt maahan.

Alussa ihanainen oli niin voimissaan, että teki jopa siemeniä, jotka itivät seuraavana vuonna. Itäneiden taimien kohtalosta en sitten tiedäkään. Ehkä unohtuivat ja joko paahtuivat tai mätänivät. Sen muistan, että noin kolmantena vuonna jänikset söivät jouluruususta kukkanuput ja suurimman osan lehtiäkin. Sama tapahtui seuraavana, ja taas seuraavana vuonna. Sitten seuraa pitkä unohduksen aika.

Jouluruusu nro 3

Välillä yritin saada kahta muuta jouluruusua kotoutumaan meille. Toinen niistä ei selvinnyt ensimmäisestä talvestaan, toinen kasvatti keväällä yhden kukkanupun. Sitten nuppu katosi. Seuraavana vuonna tämäkään jouluruusu ei enää noussut.

Jänisten kituuttama jouluruusu nro 1

Kuinka ollakaan, jouluruusu numero yksi ilmoittelee yhä itsestään. Joinakin vuosina jäljellä on ollut pelkkä lehtiruoti kuvattavaksi. Vuosiin en erikseen ole lehtiruotia lähtenyt kuvaamaan tai jos se on valokuvassa pilkottanut, lieneekö jäänyt mainitsematta kuvien tiedoissa kun ei löydy. Kolme vuotta sitten siinä on ollut kaksi lehteä, lähes syömättöminä.

Ainakin se yrittää!

Pitäisiköhän jouluruusu jo armahtaa, hoitaa ja vähän huolehtia? Laittaa verkkoa suojaksi jäniksiltä ja uudistaa kasvualustaa, ehkä jopa vaihtaa paikkaakin? Meillä kun tuppaa kasvit jäämään niille sijoilleen selviämään ihan itse. Mutta kiirekö tässä: talviset on maisemat, lunta satelee ja lämmötkin keikkuu nollan hulppeilla.


14 kommenttia:

  1. Jouluruusua kannattaa kyllä vaalia, silllä sitä on helppo kasvatta siemenistä. Siemenet vain merkittyyn paikkaan ja odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa simppelilltä. Onhan niitä siemeniä joskus myytävänäkin.

      Poista
  2. Minun ainut jouluruusuni jäi joka kevät katolta putoavan lumikuorman alle. Päätin lopulta siirtää sen parempaan kasvupaikkaan. No kuinkas kävikään, se menehtyi heti siirtoa seuranneena talvena. Sinun jouluruususi sentään osoittaa elonmerrkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä tuntuu olevan elinvoimaa yllättävissä kohdin. Kevätkosteus olisi varmaan hyvästä. Ehkä juuri katon lumikuorma piti jouluruususi hengissä. =)

      Poista
  3. Älä murehdi. Meitä jouluruusutaistelijoita lienee useampi. Ensimmäinen naapurilta saamani jouluruusu nousi muutaman lehden voimalla vuosi toisensa jälkeen, vaan ei kukkinut. Ei sitä syönyt jäniksetkään. Välillä mietin, siirtäisinkö. En siirtänyt. Nyt se on kukkinut useampana vuotena peräkkäin. Jouluruusuista muodostui minulle suorastaan pakkomielle. Ostin ja istutin eri paikkoihin nähdäkseni, missä viihtyy. Joku kuoli heti, joku sinnitteli pidempään, mutta onnistumisiakin on alkanut tulla. Vielä on pitkä matka joidenkin pihoilla näkemiini upeisiin jouluruusupehkoihin. Olen onnellinen niistäkin, jotka jaksavat nostaa edes yhden nupun aukaistavaksi.
    Muistan pohtineeni ensimmäisen jouluruusun siirtoa blogissani. Joku sanoi, että "anna olla. Osta ja istuta uusi. Eivät ne niin valtavasti maksa." Jouluruusut eivät ole niitä halvimpia perennoja, mutta välillä saa ihan kohtuulliseen hintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla viisas neuvo. Toisaalta etelämmässä jouluruusuja jaetaan ja siirretään ihan surutta. Olisi kiva ymmärtää, mikä on se juju, mikä saa jouluruusun viihtymään.

      Poista
  4. Samanlaista se on täälläkin :D jouluruusut repsottavat ja menestyvät vähän niin ja näin. Osa kelpaa jäniksille ja osa ei, ne mitkä kelpaavat suojaan vanhalla lankakorilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sinun jouluruusujasi olen katsellut ihmetellen ja ihaillen. Miten kummassa saat ne niin kauniiksi ja runsaiksi pehkoiksi?

      Poista
  5. Minäkin vielä opettelen jouluruusujen hoitoa. Hengissä näyttävät olevan, mutta toivoisin niiden reipastuvan ja rehevöityvän kukkimaan ja lisääntymään. Ehkä vielä löydän niille sopivan mieleisen kasvupaikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla ainakin riittää vaihtoehtoja kokeilla, jos vain uskallat niitä siirrellä. Tietääkseni jouluruusu on kasvina oikeasti pitkäikäinen. Meillä tämä yksi on sen osoittanut, vaikka henkitoreissaan maasta vilkuttelee.

      Poista
  6. Minä olen siirtänyt omia jouluruusuja ainakin kolme kertaa. Saa nähdä miten tämän paikan kanssa käy . Nuppuja on ainakin yhdessä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole niitä siirtänyt, kun ovat tätä yhtä lukuunottamatta kupsahtaneet jo siirtämättäkin. Kasvupaikkoina on ollut oikein aurinkoinen, aamupäivän varjossa oleva, viettävä kasvupaikka. Siinä jouluruusu eli muutaman vuoden. Puolivarjon kuivassa paikassa olleet eivät nousseet ollenkaan. Tämä lehtiruoteja kasvattava taas on herukan ja purppuraomenapuun varjossa pienessä notkelmassa. Mietin, olisiko niiden kasvu vähitellen alkanut varjostaa liikaa ja siksi jouluruusu ei enää kuki. Puu on vähitellen kasvattanut oksansa jouluruusun ylle, kun se pienempänä ei vielä varjostanut.

      Poista
  7. Monella jouluruusut tuntuvat olevan tempukkaita. En tiedä, onko meillä niille jotenkin suotuisammat olosuhteet vai sattunut erityisen hyvät yksilöt, mutta joka ikinen on lähtenyt hyvin kasvuun. Nuoremmista ei ole vielä kukintakokemuksia mutta vanhemmat kukkivat luotettavasti joka kevät. Osa on täysvarjossa, osa puolivarjossa ja vanhin yksilö melko aurinkoisessa paikassa, ei täyspaahteessa kuitenkaan. Osalla on muhevampaa multaa, osalla köykäisempää. Ehkä ainoa yhteinen tekijä kaikille on se, että ovat joko rinteessä tai kohopenkissä, eli vesi ei jää talvella juuristolle seisomaan.
    Minä ehkä kokeilisin siirtää kituvan jouluruusun isolla juuripaakulla johonkin parempaan paikkaan, vaikka jouluruusujen sanotaan häiriintyvän siirrosta. Jos se ei kuki tai kasva kunnolla nykyisellä paikallaan, niin ei siitä paljoa iloa varmasti ole. Siispä siirtoyrityksessä ei menettäisi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Tieto siitä, että kahden lehden voimin ollaan elossa, mutta ei kukita, ei suuremmin ilahduta. Neuvosi kuulostaa järkevältä. Jos ei tepsi, sitten on hankittava uusi yksilö tilalle, eihän niitä ilmankaan voi olla. =)

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!