Kiveys valmistuu ja kasa hupenee

Teatteri muuttuu monologiksi. Minulla on vielä liukumavapaat ja mikäs sen rattoisampaa kuin nakertaa Himalajaa pienemmäksi. On se huvennutkin. Yllättävän paljon materiaalia pieni, noin 12 neliön läntti syö. Nurmikko viettää ja korotan kiveysaluetta hieman toiselta reunalta. Siksi ne betonipaadetkin, ettei koko näytöslava sorru käytössä.

Yleisöä riittää: lenkkeilijää, koiranulkoiluttajaa, pyöräilijää, autoilijaa, mopoilijaa sekä erimallisten päältä ajettavien ruohonleikkureiden kuljettajaa. Jälkimmäisten kohdalla iskee esiintymiskammo. Lähistöllä on kaupungin varikko, ja sen oikeat puistotyöntekijät kulkevat työmatkallaan ohi. Siinä harrastajanäyttelijä tunaroi, tuumannevat.

Näytös on yksitoikkoinen. Seulon, kärrään, kippaan ja levitän. Sitten alkaa sadetanssi, sillä poljen alustan mahdollisimman tiiviiksi. Harvoin toivon olevani 100-kiloinen ballerina. Vihdoin ympyrä on mielestäni tasainen. Varmistan asian haravan- ja haranvarsilla laittamalla ne lappeelleen ja tiirailemalla joka suunnalta. On aika vetää esirippu eteen ja vaihtaa kulisseja. 

Koska olen harrastajateatterissa ja pakotettu pieneen budjettiin, käytän käsillä olevaa, juuria ja siemeniä sisältävää soraa (jossa on hienoa maa-ainestakin joukossa). Vahinkojen minimoimiseksi laitan vielä yhden kerroksen maisemointikangasta. Toki olen tehnyt tarkkaa työtä seuloessani.

Kiveykseen tulee kuvio. Krokettisetistä löytyy sopivasti lainaksi pari tolppaa ja rautalankaisia portteja merkkaamiseen. Pyykkinarua tarvitsen ympyrän sisällä olevien ympyröiden merkkaamiseen. 

Laitan maalarinteipillä merkinnät naruun ja siitä ne on helppo merkata maahan vastaaville paikoille. Ei tarvitse joka suuntaan merkkejä erikseen mitata. Laitosteatterissa olisi muuten spray-maalista lähtien pelit ja vehkeet.

Kuviota varten olen jakanut erivärisiä kiviä kasoihin. Erottelin kolme harmaata, punaisen ja vaalean kasan. Rumia, rikkinäisiä tai liian kulmikkaita kiviä olen käyttänyt täytteeksi tukimuurin sisuksiin. Kesken esityksen tulee tunne, että sanat loppuvat kesken. Isommat kivet eivät millään riitä peittämään aiottua aluetta. Joten kaivaudun takaisin pöljänpysäyttimen uumeniin. Yksi päivä kuluukin sopivia kiviä etsiessä. Ehkä sittenkin vältän torsoksi jäävän tarinan. 

Nyt voin todeta, että alku näyttää hyvältä enkä malttaisi lopettaa. Eilen jo mallasin taimipurkkeja oikeille paikoilleen, vaikka kiveyksen kivituhka yhä puuttuu, eikä istutuspaikoissa ole kunnollista multaa.

Väliajalla voisitte ehdottaa matalia NÄYTTÄVIÄ kasveja varjoon multapaikoille ja toisia matalia NÄYTTÄVIÄ kasveja kivikkoon auringon puolelle. Erityisesti syksyn NÄYTTÄVÄT ovat kateissa.

Mukavaa sunnuntaita!