Teatteri muuttuu monologiksi. Minulla on vielä liukumavapaat ja mikäs sen rattoisampaa kuin nakertaa Himalajaa pienemmäksi. On se huvennutkin. Yllättävän paljon materiaalia pieni, noin 12 neliön läntti syö. Nurmikko viettää ja korotan kiveysaluetta hieman toiselta reunalta. Siksi ne betonipaadetkin, ettei koko näytöslava sorru käytössä.
Yleisöä riittää: lenkkeilijää, koiranulkoiluttajaa,
pyöräilijää, autoilijaa, mopoilijaa sekä erimallisten päältä ajettavien
ruohonleikkureiden kuljettajaa. Jälkimmäisten kohdalla iskee esiintymiskammo.
Lähistöllä on kaupungin varikko, ja sen oikeat puistotyöntekijät kulkevat
työmatkallaan ohi. Siinä harrastajanäyttelijä tunaroi, tuumannevat.
Näytös on yksitoikkoinen. Seulon, kärrään, kippaan ja
levitän. Sitten alkaa sadetanssi, sillä poljen alustan mahdollisimman
tiiviiksi. Harvoin toivon olevani 100-kiloinen ballerina. Vihdoin ympyrä on
mielestäni tasainen. Varmistan asian haravan- ja haranvarsilla laittamalla ne
lappeelleen ja tiirailemalla joka suunnalta. On aika vetää esirippu eteen ja
vaihtaa kulisseja.
Koska olen harrastajateatterissa ja pakotettu pieneen
budjettiin, käytän käsillä olevaa, juuria ja siemeniä sisältävää soraa (jossa
on hienoa maa-ainestakin joukossa). Vahinkojen minimoimiseksi laitan vielä
yhden kerroksen maisemointikangasta. Toki olen tehnyt tarkkaa työtä
seuloessani.
Kiveykseen tulee kuvio. Krokettisetistä löytyy sopivasti
lainaksi pari tolppaa ja rautalankaisia portteja merkkaamiseen. Pyykkinarua
tarvitsen ympyrän sisällä olevien ympyröiden merkkaamiseen.
Laitan
maalarinteipillä merkinnät naruun ja siitä ne on helppo merkata maahan
vastaaville paikoille. Ei tarvitse joka suuntaan merkkejä erikseen mitata.
Laitosteatterissa olisi muuten spray-maalista lähtien pelit ja vehkeet.
Kuviota varten olen jakanut erivärisiä kiviä kasoihin. Erottelin
kolme harmaata, punaisen ja vaalean kasan. Rumia, rikkinäisiä tai liian
kulmikkaita kiviä olen käyttänyt täytteeksi tukimuurin sisuksiin. Kesken
esityksen tulee tunne, että sanat loppuvat kesken. Isommat kivet eivät millään
riitä peittämään aiottua aluetta. Joten kaivaudun takaisin pöljänpysäyttimen
uumeniin. Yksi päivä kuluukin sopivia kiviä etsiessä. Ehkä sittenkin vältän
torsoksi jäävän tarinan.
Nyt voin todeta, että alku näyttää hyvältä enkä
malttaisi lopettaa. Eilen jo mallasin taimipurkkeja oikeille paikoilleen, vaikka kiveyksen kivituhka yhä puuttuu, eikä istutuspaikoissa ole kunnollista multaa.
Väliajalla voisitte ehdottaa matalia NÄYTTÄVIÄ kasveja varjoon multapaikoille ja toisia matalia NÄYTTÄVIÄ kasveja kivikkoon auringon puolelle. Erityisesti syksyn NÄYTTÄVÄT ovat kateissa.
Mukavaa sunnuntaita!
