Ulkona kaunailee. Murresana: Hennossa ilmavirrassa pakkasen keventämät, vähälukuiset lumihiutaleet vaihtavat suuntaa maahan leijaillessaan. Lumisateen alku, hetki ennen pyryä.
Kirjanpitotaidoissani on pientä säätämistä. Lupasin itselleni
vuosi sitten kirjata kaikki vuoden aikana istuttamani kasvit. Melkein
onnistuin.
Ajattelin piirtää kartan odottamastani sipulikukkien
kavalkadista, mutta kirjanpitoni teki temput. ”Antonovkan alla”, ”pionien
vieressä”, ”kiveyksen reunassa”, … Kummalla puolen puuta? Mistä katsoen?
Kiveyksen reunus on kiviympyrää kiertävä kehä. Löytämistä toki helpottaa tieto,
että istutusaluetta ei ole kuin puolet kehästä.
Kirjanpitoni ensimmäisen osan muodostaa lista ostetuista
kasveista, niiden perustiedot ja istutuspaikat. Toinen osa on kasa taimien
nimikylttejä, tyhjiä siemenpusseja ja kukkasipulien pahvisia etikettejä.
Parhaassa tapauksessa niihin on kirjoitettu lisätietoja. Kolmas osa arkistoa on
valokuvat. Vastaistutettujen sipulien kohdalla siitä ei ole apua.
Näillä mennään.
Kävin varta vasten hetken hytisemässä pakkasessa. Kovin
on harmaata ja yksitotista. Iltapäivän hiipuva valo ja hiljainen kaunailu; jos
ei jämähtänyt, niin ainakin seisahtunut fiilis jäi kuviin. Vaikea on kuvitella,
että keväällä tuossa tasapaksuudessa on taas värejä.
Värit säikäyttävät, hyppäävät kuvan pinnalta melkein
silmille.
Varhain keväällä helakanvihreää nurmikkoa ja pionien
punertavanruskeita varsia, akankaalin ja keijunkukan lehtiä punertavan eri
sävyissä, höyhenpensaan pörröisiä kukintoja ja valkoisia narsisseja, muutama lumikello
ja hieman helmililjoja.
Sama paikka kuukautta myöhemmin. Pionit ovat pinkissä
kukassa ja niiden lehdet ovat muuttuneet syvänvihreiksi. Pensaiden välissä ja
edessä on Queen of Night -tulppaaneja, pallero-, ukko- ja koristelaukkoja, sattuneesta
syystä myös Ballerina-tulppaania. Taustalla ehkä jo valkoista akileijaa ja
ripaus tunturipoimulehteä.
Kevät Antonovkan alla. Helakka vihreä tausta, kevät- ja
loistoesikoita, höyhenpensaan, omenan ja köynnöshortensian kukat. Sinistä kurjenmiekoista
ja helmililjoista, loppukeväästä Spring green- ja Purissima-tulppaanit.
Alkukesä Antonovkan alla. Vahva kesän vihreys. Myöhäiset Ballerina-tulppaanit
loistossaan ja rippeet loppukevään tulppaaneista. Kunnon annos taatanmiekkoja
ja kurjenmiekkoja sekä musta-, ukko-, pallero- ja koristelaukkoja. Taustalla
himppu korallikeijunkukkaa sekä täplä valkoisia akileijoja.
Kyllä, oikeasti odotan Ballerinaa. Taas kävi niin, että
hetken huumassa ostin kaupan ärhäkkäimmän oranssin keskelle seesteisiä sävyjäni.
Tervetuloa lukijoiksi: Kati Jukarainen, Puutarhamyyrä ja Piparminttu!
Kirjaamiset ovat täälläkin usein valitettavan epämääräisiä. Joskus on vain puutarhan osa, eli aika laajakin alue. Siellä sitten keväällä arpoo, mitä mikäkin mahtaa olla.
VastaaPoistaIhanat värikollaasit!
Sain sentään kirjattua, mitä kylvin ja istutin, ja suunnan. Parannusta entiseen. =)
PoistaVärimallit kiveyksen päällä - ja vielä jatkokertomus, miten värimaailma muuttuu - oletpa tehnyt havainnollisen esityksen! Kyllä nyt alkaakin tosi kaipaus kevääseen!
VastaaPoistaJa kesällä sitten kerron mitä kukki, vai tuliko ihan eri värit...
PoistaOlipas kiva postaus, tuli väriä värittömyyteen;)
VastaaPoistaKiitos pioni! Väriä jo kaipaankin.
PoistaKiva postaus!
VastaaPoistaJostain kummallisesta syystä liityin näköjään blogisi lukijaksi koko nimelläni, vaikka en ole sitä Bloggerin profiiliini koskaan kirjannut. Säädin nyt hieman ja liityin uudelleen Piparminttu-nimimerkillä. Voisitko ystävällisesti korvata tämän postauksen lopussa olevan nimeni (listalla viimeisenä) nimimerkillä Piparminttu. Ei asialla ole suurta merkitystä, mutta kuitenkin haluaisin vielä pitää yllä tätä anonymiteetin illuusiota :) Kiitos!
Kiitos Piparminttu!
PoistaVaihdoin nimimerkin. En osaa sanoa mistä johtui. Olen pahoillani. Mukavaa kuitenkin, että haluat jäädä lukijaksi.
Kiitos ja tottakai haluan pysyä lukijana :) Blogger nyt jostain syystä taas bugittaa ...
PoistaKuulostaa niin helpottavalta, ettei toisistakaan ole kirjanpitäjiksi ;) Pahimman istutushallusinaation ollessa voimakkaimmillaan, luulen olevani kaikkivoipainen ja muistavani aarteitteni olinpaikat. Pakkasten ollessa pahimmillaan kävin keräämässä nimiä ylös paikoista, joihin olin jättänyt nimilaput talteen. Eihän tuollaista hommaa ole mukava tehdä auringonpaisteessa plus kahdessakymmenessä asteessa ;)
VastaaPoistaNiin, on paljon antoisampaa talvipakkasella tuijottaa lumivaippaa ja kohoumista päätellä mitä missäkin voisi kasvaa.
PoistaVielä kun on suunnitelma, sitten siementilaus, taimikasvatus, istutus, kasvuunlähtö,.. jakun joka vaiheessa tekee toisin kuin alunperin ajatteli, ei muistin varaan voi mitään perustaa.
Olen hulluna tuohon sinun kiviympyrääsi, se on niin kaunis! Kiva nähdä sitten nuo istutukset mitä olet valinnut.
VastaaPoistaKiitos Sametti Hortensia. Toivottavasti et joudu pettymään. Odotan itsekin uutta kasvua niiiin paljon.
PoistaNytpä heräsi mielenkiinto miltä nuo näyttävät kesällä. Onko sinulla kuvia täällä viime kesältä? Innostavaa puutarhavuotta 2016!
VastaaPoistaNytpä heräsi mielenkiinto miltä nuo näyttävät kesällä. Onko sinulla kuvia täällä viime kesältä? Innostavaa puutarhavuotta 2016!
VastaaPoistaTervetuloa blogini lukijaksi, Tarja!
VastaaPoistaPusersin kiviympyrän valmiiksi kesällä ja istutin kasvit syksyllä, loppusyksystä nuo kukkasipulit. Odotan kevättä todella kovasti nähdäkseni, mitä maasta nousee ja miltä se lopulta näyttää.
Löydät juttua kiviympyrästä ja sen reunamista heinä-syyskuun postauksistani.
Ihana sana kaunailee! Otan se heti käyttöön! Ja tuo kiviympyräsi on kyllä ihailtava!
VastaaPoistaOta vain, monet murresanat jäävät käyttämättä ja unohtuvat, vaikka ovat välillä hyvinkin kuvaavia.
PoistaKiviympyrä oli sellainen kesäprojekti. Joka kesälle pitää joku puuha haalia.