En saa ajatuksiani eroon kivikehästä. Tällä kertaa päätä
pakottaa välimaasto aidan ja kehän välissä. Miten saan kehäni maastoutumaan
ympäristöön?
Välimaastossa on tällä hetkellä kasa kiviä, nurmikkoa ja
vanha muotoon leikattu orapihlajapuu. 15 vuotta olen puuta mielessäni kaatanut.
Eiköhän se ensi keväänä lähde!
Sain ajatuksen yhdistää pikkuportilta tulevan, aitaa
myötäilevän kivipenkereen osaksi kiviympyrän kehää. Pieni korkeusero on jo
valmiiksi talon vieressä kulkevan polun ja nurmikon välillä. Pionien kohdalta
voisin sen viistää laskemaan kohti polkua ja kaarteessa jopa lisätä
korkeuseroa.
Sen jälkeen ajatukset alkoivat kiertää kehää, ovat
junnanneet jo tovin. Lopulta paikalle sopisi monikin vaihtoehto. Ehkä ajatus
takkuaa siksikin, että nuha painaa päälle.
Aurinko helottaa polun reunaan aamukymmenestä iltaan. Jättikokoinen Antonovka antaa hieman varjoa
lännen suunnalta, vielä kasvussa oleva likusterisyreeni suojaa ehkä myöhemmin. Pohjoisen puolen aidan annan kasvaa vyötärön korkuiseksi. Maaperä on tavallista puutarhamultaa, polun reunalla melko kuivaa. Kehän reunalta aidalle on matkaa reilu kaksi metriä.
Tai jos laajentaisikin pionialuetta ja hankkisi kaikki ihanat pionit, joista on haaveillut. Sekaan voisi sopia jokunen ritarinkannus, tai tähkäkimikki, tai... |
Jos poistaa kokonaisen puun tien vierestä, jää melko avoin tila. Entä kärhöt, muuri- tai karpaattienkellot penkereelle, pinkit kurjenpolvet? |
Havuilla saisi korkeutta ja näkösuojaa talveksikin. Tässä maanpeiteruusuja, katajia ja pikkuhavuja. Alue hieman korotettu, että saan ruusut laskeutumaan kauniisti. |
'Diabolo'-purppuraheisiangervo sopisi hyvin talon vaaleaan seinään... |
Mitä sinä istuttaisit?
Tervetuloa
lukijaksi, Riina, Versoja Vaahteramäeltä -blogista!
No English text this time. Only some drafts for garden plans. I don’t know which of them to choose. 我保健。现在只有一些绘图。我不知道那个还是这个是根好。
Hienolta kuulostavat suunnitelmasi ja kaikki ovat omalla tavallaan kivoja. Itse en osaisi päättää noista vaihtoehdoista, vaan yhdistelisin varmaan kaikista suunnitelmista jonkun kompromissinratkaisun, jossa olisi kaikkea mitä haluiaisin sulassa sovussa.
VastaaPoistaMinullakin pyörii tulevan kevään ja kasvukauden suunnitelmat kovasti päässäni ja olen joitain hahmotelmiakin tehnyt. Itse en pysty tekemään kovin tarkkoja sunnittelmia etukäteen (muuttuisivat kuitenkin myöhemmin), vaan yleensä teen ja suunnittelen samalla tehdessä.
Minullakin suunnitelmat voi olla vaikka mitä, mutta käytännön tilanteet lopulta ratkaisevat. Olen havainnut hyväksi kelata vaihtoehtoja. Silloin parhaiten osuu edes joku suunnniteltu puu/pensas/perenna taimitarhalta mukaan.
PoistaOi oi kun kivikehäsi on ihastuttava =) Suoranainen runsaudenpula noin monen suunnitelman kanssa - jokaisessa niissä on jotain ihastuttavaa. Antaisin ohjeeksi vanhan hyvän neuvon - luota prosessiin =) Kyllä alueesta tulee varmasti ihastuttava =)
VastaaPoistaKiitos, Jori! Siinähän sitä on aikaa miettiä, kun kaadan orapihlajan ja siirrän kivikasan penkereeksi. Usein auttaa sekin, että seistä jököttää alueen reunalla tuijottamassa. Jossain kohtaa oivallus sitten tulee.
PoistaHyvät suunnitelmat sinulla on; vaikea sanoa mikä olisi paras. Ehkä se lopullisesti muotoutuu sitten kun rupeat tätä toteuttamaan. Mukavaa laskiaissunnuntain jatkoa!
VastaaPoistaOnneksi on maa vielä jäässä ja lumipeite kattaa kaiken. Ennätän pyörittää tätä mielessäni. Hyvää ensi viikkoa!
PoistaIhania suunnitelmia. Tuo suunnittelu-, haaveilu- ja makusteluprosessikin kestää oman aikansa. Ei ihan vielä ehkä kannata lyödä lukkoon tiukkaa suunnitelmaa. Tuli vaan mieleen, että jos poistat ison puun, niin onko tila edelleen suojaisa? Onko sinulla havuja paljon pihassa? Itse olen nyt juuri niihin tykästynyt. Kukinta-ajat ovat niin lyhyitä. Kun lehdet putoavat puista ja pensaista on aika karua jos ei ole yhtään vihreitä havuja pihassa.
VastaaPoistaHyvä pointti. Tuulensuojaa on ehkä saman verran, mutta näkösuojaa ei niinkään. Taustan aita kasvaa ajallaan, mutta kyllä jotain korkeaa kaipaan. Orapihlajapuu katkaiseen näkymän pitkälle tielle.
PoistaHavut on todella hyviä talviaikaankin. Minulla on niitä jo parilla laidalla tonttia. Pidän niistä ja ne ovat varteenotettava vaihtoehto.
Yhdyn täysin edelliseen kommentoijaan noiden havujen suhteen. Ne antavat kauniin taustan niin kasville kuin kasville. Eri korkuisilla ja muotoisilla havuilla saa lisäksi mielestäni aikaan hyvin luonnollista monimuotoisuutta. Havujen erilaisilla värisävyillä voi myös leikitellä ja ne sopivat hyvin yhteen niin perennojen, maanpeitekasvien kuin kesäkukkienkin kanssa. Mielenkiintoisia hetkiä suunnittelun parissa.
VastaaPoistaHavuista kyllä saisi vaikka mitä. Ja vaivattomiakin ovat. Maanpeittokasveja tulee joka tapauksessa. Niissäkin on aika paljon valinnanvaraa, suorastaan runsaudenpulaa.
PoistaParasta on ruudulla tai paperilla katselu, kokeileminen ja hylkääminen. Ei maksa mitään piirtää sininen pallo tai punainen ympyrä ihan vaan nähdäkseen.
Kevään tullessa ajatukset loksahtavat paikoilleen kuin itsestään ja tiedät mikä siihen sopii parhaiten. Vielä on aikaa kypsytellä suunnitelmia.
VastaaPoistaMinä laittaisin tietenkin paljon pioneja;)
Tähän luotan. En kuitenkaan ennen kesälomaa pääse tuohon käsiksi, joten saan vielä rauhassa pyöritellä.
PoistaViime kesänä upeasti kukkineet uudehkot pionintaimet saavat haluamaan niitäkin lisää.
Olet saanut useita hyviä ehdotuksia, joissa muutamissa muistuteaan siitä, että talvikausikin on otettava huomioon. Siispä nuo ikivihreät elementit ovat varteenotettavia ja purppuraheisiangervokin voisi näyttää talvella herkältä lumisenakin.
VastaaPoistaHyvä perusluonnos on mielessäsi ja siitä se lähtee kun keväällä astut kivikehän ääreen lapuo kädessä!
Kiitos kommentista. Purppuraheisiangervoa ihailen lähes joka päivä työpaikkani pihalla. Lähipäivien harmaassa sateessa siinä on ollut syvä punaruskea väri oksissa.
PoistaKyllä suunnitelma ajan oloon selkenee.
Kuulostaa hyviltä suunnitelmilta. Luulen, että kun seuraat sydäntäsi niin tulee paras. Mitä sinä eniten haluat katsella? Onko se orapihlaja pakko kaataa, et saa yhtä suurta puuta pitkään aikaan tilalle? Minä varmaan jättäisin sen, istuttaisin heisiangervon ja niitä pioneja perennojen kanssa.
VastaaPoistaLeikattu orapihlaja kuuluu 50-luvun pihapiirin, mutta kun se pitää leikata. Siinäpä jokakesäinen pulma. Puu on nyt noin 60-vuotias ja kuivakan risuuntunut, vuosi vuodelta käy hankalammaksi hoitaa se.
VastaaPoistaParina vuonna olen jo seissyt sahan kanssa sen juurella ja aina vaan se on pystyssä!
Olet kyllä oikeassa, että voihan sen juurelle ensin istuttaa ja jonkun vuoden jälkeen ottaa sahan taas esiin.