Kieltävät istuttamasta köynnöshortensiaa suoraan
kosketukseen talon rappauksen kanssa. Siinä kun lähtee maali rappauksineen, mikäli
hortensian haluaa irti.
Olen nyt käänteisen ongelman edessä: pitäisi poistaa omenapuun
runko, johon köynnöshortensia on kietoutunut liki 20 ikävuotensa ajan.
Toimenpiteen jälkeen omenapuu olisi siisti ja köynnöksen iso haara edelleen
elossa. Pitäisikö luovuttaa suosiolla?
Ihan pikkuisen vain kävin kokeilemassa onneani. Nuoret
sivuhaarat lähtevät irti helposti, mutta varsinaiset rungot; ei änähdystäkään. Ei
pienintäkään toivoa saada sitä irti ilman aseita. Vähintään puukko tarvitaan.
Jo ottaessani kuvia omenapuun runkoon liimautuneista oksista
ajatukset sinkoilevat epätoivon, epäuskon ja hiljalleen kasvavan raivon välimaastossa.
Miksei se voi kiivetä ihan kevyesti ja rennosti? Ilmiselvästi tämä on ikuista
rakkautta tosiotteella. Ihan rauhallisesti nyt, kiipimäjuuri kerrallaan.
Netistä ei apua irronnut. Oli ohjeita istuttamiseen,
leikkaukseenkin, mutta ei irrottamiseen. Mieleen hiipii johdonmukainen ajatus:
älä irrota. Ei kukaan muukaan ole irrottanut... paitsi sen rappauksen kanssa
tai pieninä oksanpätkinä.
Leikkaaminenkin on netin mukaan melkein no-no-no.
Leikattava ennen nesteiden virtaamisen alkua (siis nyt), ei päärunkoja, oksiakin
leikataan mahdollisimman vähän ja mahdollisimman harvoin. Oksatappeja tulisi
välttää.
Onko helpompi vuolla omenapuu luikeroiden sisältä!? Katkoa
omenapuun oksia sieltä mistä pystyy ja ujuttaa ne ulos vyyhdestä. Kasvattaako köynnös uudet
kiipimäjuuret, jos revin sen irti? Onko lopulta väliä, vaikka omenapuun
runko kasvaa poikki nurmikon 5 m vaakasuoraan navan korkeudella? Taatusti on.
Jos ja kun saan köynnöshortensian ehjänä irti
omenapuusta, suostuuko se koskaan enää kiipeämään? Ja mihin kiivetä? Tuskin
ohjaan sitä uudelleen omenapuun suuntaan. Jätänkö haaran kulkemaan maata myöten
ja vaikka pitkin kiviympyrän reunaa... vai erillistä pylvästäkö laitan tarjolle?
No, sitä voi miettiä sitten, kun köynnös on alhaalla.
Talomme päädyssä kasvaa vanha k.hortensia, jonka yksi haara romahti puolivälistä muutama vuosi sitten. Koska monta vanhaa oksaa haarasta murtui, niitä piti leikata. Vanhemmat oksat eivät ole tehneet uusia tartuntakärhiä. Uudet oksat ovat vähitellen kasvaneet ja voimistuneet siten, että ne kannattelevat vanhempaa osaa. Alas tulleesta osasta jäi jäljet tiiliseinään. Itse tiili tai saumat eivät ole vaurioituneet, mutta tartuntakärhien/-juurien jälkiä ei saa seinästä millään pois.
VastaaPoistaKöynnöshortensiasi on varmasti kaunis tiiliseinää vasten, jäljet peittyvät taas aikanaan.
PoistaTäytyypä ottaa sitominen avuksi, kunnes nuoremmat versot jaksavat kannatella irrotettuja haaroja.
Onnea köynnöksen irroittamiseen omenapuusta. Näyttää hankalalta haasteelta.
VastaaPoistaKiitos, kiitos, onnea tarvitaan. Jatkan juttua, kun saan homman johonkin malliin.
PoistaEnsiksi heräsi kysymys, miksi omenapuun runko pitää poistaa? Jos omenapuu on 'entinen', miksi se ei voi jäädä köynnöshortensian tueksi? Vai onko tarkoitus säästää omenapuu, saada köynnöshortensia irti siitä ja kasvamaan toisaalle?
VastaaPoistaVanhassa puussa on kolme isoa runkoa, joista yksi on vanhemmiten taipunut liki vaakasuoraan. Se tukkii kulkureitin, joten ainakin osittain joudun sen poistamaan. Muut kaksi haaraa jätän ennalleen.
PoistaMinulle tuli mieleen, saisiko tuota omenapuun haaraa tuettua suoraan jotenkin. Sitten ei tarvitsisi katsella vaakasuoraa ja kulkua tukkivaa haaraa, mutta hortensia saisi jatkaa kasvuaan rauhassa.
VastaaPoistaToinen vaihtoehto voisi olla, että haaraan katkaisisi pois loppupuusta köynnöshortensiaa vahingoittamatta (jos mahdollista). Sitten karsisi haarasta enimmät oksat ja tukisi sen jotenkin pystyyn hortensian tukipylvääksi.
En tiedä, onnistuuko, mutta tuollaista tuli mieleen. :)
Taidat olla ajatustenlukija!
Poista