2018-05-06

Mitä ihmettä!



Joka kevät kasvuvauhti jaksaa hämmästyttää. Joko nyt? Äkkiä maa puskee kasvinvartta ja lehtinykeröä. Hädin tuskin olen ennättänyt lumen alla olleita lehtiä tai talventörröttäjiä poistaa.
'Chatto' on yllättäen levinnyt. Viime kesänä istutettu mätäs on lähtenyt rehevästi kasvuun ja sen ympärillä pilkistää pieniä alkuja. Juuriversoja vai siemenistä? Nuokkuluppioksi ne katsoin, vaan johan sillä on vauhti päällä ja saan tällä menolla pari jakotaimea syksyllä toisiin kohteisiin. Enpä arvannut.




Ensi viikolla on luvassa sininen pienoismeri nurmikolle. Sinililjat aukovat ensimmäisiä nuppujaan, nyt jo sini läikehtii lupaavasti. Vaikka niin kovasti olen odottanut, tämä kaikki tulee taas turhan joutuin.


Vaskikurjenpolvet ovat elossa. Saa etsiä hyvin tarkkaan tummaa taustaa vasten olevia samanvärisiä lehtiä. Näin myös pronssisaumayrtin kanssa: parin millin tuore "ruskea viherrys" saa kiljumaan riemusta. Lämpöisellä paikalla 'Samobor' tiheänä kasvuna ja siemenistä kylvetty 'William Guinness' -akileija ilmavampana ovat nekin kasvussaan jo pitkällä.


Eniten yllättää, että lähes kaikki viime kesänä istuttamani erikoisemmatkin taimet ovat alkaneet kasvaa. Vain 'Perovskia' odotuttaa ja harva se päivä polvistun sen ääreen tiiraamaan elonmerkkiä. Tummalehtinen pensaskärhö sekä punaruskein lehdin ja kirkkaankeltaisin kukin varustettu ripsialpi 'Firecracker' ovat jo tovin kurottaneet terhakkaasti kohti valoa. Sama tumma linja jatkuu purppuraheisiangervon ensimmäisessä auenneessa lehdessä. Liekö vahinko tai varovainen lämpötesti, koska pensaan muut lehtisilmut ovat vielä tiukasti oksaa vasten. 




Mirrinminttu tietenkin, mutta myös uudet ruusut ja pionit, pyörötähkämunkki, hapsutöyhtöangervo, kiinanmaruna, 'Johnsson's Blue' -kurjenpolvi, äidiltä saadut kevätesikot ja kellukat, kaikki ne vihertävät lämpöä lupaavassa sunnuntaiaamussa.



Kiviympyrän taakse tekemääni uutta kukkapenkkiä ehdin kuvata, mutta kameran akku latautuu välillä. Sillä aikaa voin haravoida, katkoa kuivia oksia tai leikata tontin kosteamman reunan kukkapenkkien päällä yhä retkottavat talventörröttäjät. Parempi tehdä se ennen kuin uusi kasvu ehtii  pujottautua kuolleiden varsien välistä. Puutarhassa hommaa riittää, mutta ahneeksi ei saa ruveta. Näin ihanana päivänä pitää osata nauttia myös auringosta ja lämmöstä.



Tervetuloa lukijaksi, Minna!



6 kommenttia:

  1. Kiitos :) Ihanasti puskee sieltä täältä versoa ja tuo sinililjameri on kohta upea! Aurinkoista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kevätkesän päivä. Samoin sinulle hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa.

      Poista
  2. Nyt kaikki tapahtuu hurjalla vauhdilla, ei meinaa perässä pysyä. Suloisia alkuja nousemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka päivälle on uusi ihmettely luvassa. Eilenaamuna kuvatut on tänään jo sentin parin korkeampia.

      Poista
  3. Vaikea oli pysähtyä välillä nauttimaan kaikesta kasvusta ja kukista. Teki hyvää lepuuttaa jalkoja käsiä työrupeamien välillä. Viime talvi oli armollinen kasveille, on paljon selviytyjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi on kyllä ehdottomasti paras suoja, jos sitä vain tulee ajoissa. Keväällä sen niin mielellään sulattaisi pois, vaan miten olisi käynyt kylminä loppukevään pakkasöinä? Paras puutarha-aika ihan ovella!

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome! - 谢谢您,我高兴您评论!