2020-07-10

Pionipenkin naiset

Kasvien jalostajat ovat kautta aikojen omistaneet lajikkeitaan heille rakkaille ja tärkeille ihmisille. Nimiä on annettu mm. äidin, vaimon, pojan, tyttären, hallitsijoiden tai kuuluisuuksien nimien mukaan.  Näin on tapahtunut myös pioneilla. Uudessa pionipenkissäni komeilee nyt kolme naista: Madame de Verneville, Shirley Temple ja Yang Gui Fei.

Istutin pionit vuosi sitten ja kevään olenkin jännittäen seurannut niiden kehitystä. Penkki sijaitsee syreeniaidan edessä, tammen, perheomenapuun ja kasvihuoneen kolmiossa. Paikka on puolivarjoinen, väliin suoran auringon lämmittämä, väliin syreenien varjostama kohopenkki.

 

Hyvin ovat kasvuun lähteneet. Ne peittosivat kasvussa Festiva Maximan kaksi jakotaimea, tosin myöhäisenä lajikkeena se ehkä muutenkin ilmaantuu näkyviin jälkijunassa. Pionipenkki on jatkumoa varjopuutarhalle, vaikka se sitä ennen valmistuikin. Syreenipuolella on penkissä samanlainen puunrunkopenger kuin syreenien alla olevissa. Penkin etupuoli on vielä vapaana. Näissä kuvissa varjopuutarha on vasta muotoutumassa.

 

Mutta asiaan. Shirley Templen tunnistavat varmasti kaikki. Onko lapsitähti-Shirleyllä ja Shirley-pionilla todellista yhtäläisyyttä, jää vain mielikuvituksen varaan. Vaaleankeltaiset kutrit molemmilla, ehkä. Myöhemmällä iällä Shirley Temple oli tummahiuksinen poliitikko ja suurlähettiläs.


 

Pioni kukki ekana vuonna yksinkertaisemmilla kukilla, kuin oletin. Ehkä siksi, että on vielä nuori taimi. Kaunis se oli, muistutti hieman viereisen penkin Ewelinaa väritykseltään. Reunoilla aavistus vaaleaa punaa ja keskellä kellertävää kermaa. Shirleyn alkukevään punavihreissä versoissa ja myöhemmin avoimessa kukassa on jotain samaa maljamaista, sivuilta korkeuksiin kurottavaa. Hieno ja tukevan oloinen pioni.

Madame de Verneville on jäänyt minulle arvoitukseksi. Ehkä hän on herra Vernevillen puoliso tai joku rouva Vernevillen kylästä Koillis-Ranskasta. Minusta Madame de Verneville voisi olla hienostunut ja hyvin lämminsydäminen rouvashenkilö 1700-luvulla. Nimissä parasta onkin pieni salaperäisyys, sillä silloin voi itse mielikuvituksessaan sepittää tarinan.







Pioni aloittaa kukinnan hyvin tiiviinä terälehtien rykelmänä, jotka ovat järjestäytyneet vähitellen keskeltä kohoavaksi kukkulaksi. Jossain vaiheessa kukinto on sivusta katsoen kuin kolmio, jonka keskiosa aina vain kohoaa. Lopulta kolmio muotoutuu palloksi, jolla on edestä katsottuna kerrotun ruusunkukan piirteitä. Olemukseltaan kasvi on aluksi kukintoineen topakan tuntuinen, mutta kukkien laajetessa suhteettomaan suuriksi, alkavat kukkavarret tuntua kovin heikoilta niitä kannattelemaan. Väritys kulkee päinvastoin Shirleyllä: reunat ovat valkoiset, sitten kuultavat keltaista ja keskustaa kohti vaaleanpunaista. Keskellä terälehtien kärjissä on vielä ohuen ohut rajaus karmiininpunaista, samaa kuin Festiva Maximan kukissa.

Yang Gui Fei oli Tang-dynastian aikainen kaunotar, jota yhä pidetään yhtenä Kiinan historian neljästä kauneimmasta naisesta. Yang Gui Fein tarinasta on useita versioita Kiinassa ja Japanissa, enkä ole ihan varma, oliko hän juonittelun uhri vai juonittelija itsekin. Hänestä enemmän esim. naishallitsijoita esittelevältä sivustolta.


Pioni on joka tapauksessa lumoavan kaunis. Pionin nimi Yang Fei Chu Yu on suomennettu "Jalkavaimo nousee kylvystä", ja kieltämättä kukinto tuo mieleen vaahtokylvyn pärskeet ja tuolloin ihannoidun hyvin vaalean ihon. Jalkavaimo on pionipenkkini kaunottarista valkoisin. Sillä on vain keskimmäisten terälehtien juuressa keltainen hehku. Kukinto muodostuu täyteydessään keskeltä kohenevaksi palloksi. Jo maasta nousevissa versoissa on jotain hyvin eleganttia ja naisellista.

Tänä vuonna sain tyytyä 1-2 kukkaan per perenna, ja helteet viimein päättänyt rankka sade ja puuskainen tuuli eivät ehkä olisi hakanneet suojaisessa kolmiossa olevia uusia pioneitani aivan poikki, mutta aidasta päälle katkennut syreeninrunko teki niistä osittain tanelia. Muualtakin puutarhasta keräsin vedenraskaita, maahan taipuneita ja katkenneita pioninkukkia. Varovaisesta ravistelusta huolimatta ne eivät enää jaksaneet kannatella kukkiaan.

Ensi kevät onkin taas uuden odotusta, sillä jatkoin pionipenkin teemaa varjopuutarhassa ja istutin polun toiselle puolen uuden naisen nimeä kantavan valkoisen pionin. Duchesse de Nemours, alkuperäiseltä nimeltään Marie d'Orleans-Longueville, jäi nuorena äidittömäksi, nai ikälopun Nemours'n herttuan ja sai 1699 Neuchâtelin prinsessan arvonimen.

Odotuksissani on voimakkaasti tuoksuva, kerrottu, keskeltä keltatyvisin terälehdin varustettu kukinto. Pionin taustalle jää tumma kartiomarjakuusi ja jokunen uusi varjopuutarhan perenna. Barokin jykevyyttä ja alkavan rokokoon keveyttä siis tiedossa tämän pionin osalta.

 

30 kommenttia:

  1. Pionit ovat lumoavan kauniita melkein kaikki. Joka vuosi ihmettelen, miten yksi kasvi voikaan tuottaa niin upean kukan. Kaunottaret ansaitsevat hienot nimensä esikuvineen.
    Tämä kesä ei ollut pioneille erityisen suotuisa. Harvoin kukinta on niin nopeasti ohi. Usein juuri pioniaikaan sataa vettä, mutta nyt sateen tuhoja lisäsi edeltävä helle ja sateen mukanaan tuomat kovat tuulet. Tulipa kerrankin nautittua pioneista maljakossa surutta.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioneissa todentotta on valinnanvaraa ja niistä löytää mieleisensä version eri kohteisiin.
      Meillä aurinkoisilla paikoilla kasvavat pionit selvästi paloivat auringossa. Niiden terälehdet muuttuivat nopeasti kuiviksi ja tummuivat liki mustiksi. Erityisesti Hei Hao Bo Tao, joka muutenkin on tummaakin tummempi.
      Mutta upean kimpun sain, ja minkä tuoksun! Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Hienot kertomukset sinulla pioneista, upeaa luettavaa ja kauniit pionit olet valinnut penkkiisi.
    Minä myös olen mm Pionien ystävä. Olen tänä kesänä paremmin tutustunut niihin ja voin kertoa, että tieto lisää tuskaa. En ole ymmärtänyt, että näitä kaunottaria voisivat tauditkin vaania. Googlaa mosaiikkivirus, niin osaat olla varautunut siihenkin. Minä jouduin hävittämään vanhan Festiva maximani ja toivon nyt, että virus ei ole levinnyt muihinkin pioneihini.
    Vettä tulee runsaasti Forssassakin, mutta sitähän on odotettukin.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eija! Minulla pionirakkaus on perua isoäidiltä, jolla oli talon kuistin molemmin puolin pitkät rivit pionia. Vähitellen olen ostellut lisää pioneja, viime aikoina vuosittain ainakin yhden. Hyvin tuntuvat viihtyvän ja ovat oikeasti helppoja kasvatettavia, ainakin nämä kiinanpionit.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Sinulla on paljon lumoavan kauniita pioneja ja tarinat nimien takana ovat mielenkiintoiset.
    Minä hain vielä tänään pionineja maljakkoon. Kauan kukat eivät tosin enää täysin auenneina säily.
    Hankin viime keväänä tuon Dysesse de Nemoursin. Toivottavasti kukkisi jo ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionien kukinta meni liian nopeasti ohi, vaikka vaanin niitä kameran kanssa. Hienoa, että sait vielä kukkia maljakkoon. Nemoursin herttuatar on nimellään kiehtonut mieltäni jo pitkään, ja nyt se osui kohdalleni vähän vahingossa.
      Toivottavasti tosiaan nähdään ne kukassa pian.

      Poista
  4. Kauniita naisia pihallasi. Tuon Shirley Templen olen kerran ostanut, vaan eipä ollutkaan se mitä piti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shirleyn alkuperä epäilytti myös minua, sillä eka kukinta näytti yksinkertaisemmalta kuin muistin tuottajan kuvissa nähneeni. Minun Shirley näytti kuin olisi lainannut värinsa Ewelinalta ja muotonsa Immaculeelta. Toistaiseksi uskon sen Shirleyksi, mutta täytyy seurata. Voihan sitä joskus nimilaput sekaantua, varsinkin jos taimipurkista ei vielä mitään pilkistä niitä laputettaessa.

      Poista
  5. Arvonsa tuntevia naisia puutarhassasi, kerrassaan kauniita ja paikkansa ansaitsevia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Toivon, että ne saavat kasvaa rauhassa enemmiltä tuulenpuskilta ja niistä tulisi runsaasti kukkivia komistuksia seuraaviin kesiin. Juuri valkoisia ihanuuksia tarvitaan varjopuutarhan tummuutta vasten.

      Poista
  6. Oi kun on kauniita! Vernevillen madame suorastaan lumoava, kuten hänelle keksimäsi tarinakin.
    Nemours on todella aivan ihastuttava. Tuosta rokokoosta tulee mieleen, että Marie Antoinette ehdottomasti ansaitsisi oman pionin, ehkä sellainen on jo. Jos on, pitää hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Marien nimi on otettava pikaisesti käyttöön arvoiselleen taimelle! Ihan mille tahansa mitättömyydelle sitä ei voikaan jakaa.
      Ehkä pionit tuntuu niin kerrassaan upeilta ja hienoilta, koska poikkeavat rajusti meikäläisestä alkuperäisestä kasvillisuudeta. Alkuperäiset taas ovat omalla tavallaan todella upeita.

      Poista
  7. Tämä olisivat lukea. Oli myös kiva, että esittelit pionien istutusaluetta. Meilläkin pionien kukinta jäi tänä vuonna lyhyeksi ja vaatimattomaksi viime vuoden upeaan kukintaan verrattuna. Sääolot varmasti vaikuttivat tähän. Ehkä ensi vuonna paremmin, saavat uudet pionit aikaa kasvaa ja vahvistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionipenkkini ympäristö on vielä hieman kesken, erityisesti nurmikot ja polut on siistimättä myllerrysten jäljiltä. Mutta lomaa on vielä jäljellä, jos jossain sateen välissä pääsisi jatkamaan.
      Samaa mieltä; vaikka kukinta on ohi, on pioneilla nyt aikaa valmistautua ensi kesään.

      Poista
  8. Onpa kauniita pionipenkin naisia! <3
    Minulla on näistä esittelemistäsi naisita vain ´Shirley Temple`. Arvaa vaan aloinko himoitsemaan myös noita muita lajikkeita!?
    Mukavaa viikonloppua sateesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti alkaa tehdä mieli milloin mitäkin ihanaa toisten puutarhoista. Tautia on liikkeellä ja näin veden lotistessa kuin olisi jäänyt hana yläkerrassa päälle, on aikaa selata puutarhojen antimia.
      Samoin sinulle, hyvää viikonloppua!

      Poista
  9. Onpa todella kauniita pioneja, niin upea kukinto. Ei ihme, että pionista sanotaan, että se on puutarhan kuningatar. Todella hyvin ovat lähteneet kasvuun. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun pioni kukkii, on puutarhassa juhlat.
      Aurinkoista ensi viikkoa!

      Poista
  10. Kasveihin liittyvät taustatiedot - olkoon ne sitten historiaa tai yksityistä tiedonsiirtoa - antavat kasville aivan persoonallisen lisäilmeen. Sitä katselee ruhtinattarena tai jalkavaimona tai ihan naapurin kylän Almana ja se saa lisää persoonnallista ilmettä. Valkoiset ovat upeita varjoalueilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain tapaa kasvit, joilla on tarina, ovat tutumpia ja siten myös tärkeämpiä. Valkoiset näkyvät ainakin hyvin.

      Poista
  11. Kiehtovia tarinoita kauniiden pionien takana! Naisen nimisistä valkoisista pioneista tuli vielä mieleen 'Laura Dessert' ja 'Alice Harding'. Ja koska sinulla on penkki pionirouvia/-neitejä, niin ehkä herrasmiehillekin pitäisi saada omansa. Ehdolla sinne olisi ainakin 'Karl Rosenfieldt', 'Auguste Dessert' sekä 'Dr. Alexander Fleming'. Jännä muuten, että miehen nimillä kulkevat pionit ovat harvemmin valkoisia. Nämä minullekin ensimmäisenä mieleen tulleet ovat vaalean- tai tummanpunaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura ja Alli ovat myös kauniita pioneja. Ehkä miehille täytyy olla vahvemmat sävyt. Kovin hempeä väri ei ehkä tuo mieleen miestä. Mutta kyllä vain, pitäisi olla myös miesten penkki... Hmmm.

      Poista
  12. Ihanat naiset pionipenkissä! :)

    Minulla on Elsa Sass. Lajikkeen jalostaja on Hans Sass, lieköhän Hans nimennyt pionin vaimonsa, tyttärensä vai kenties siskonsa mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti googlettaa. Kyllä vain, Henry Sass antoi vaimonsa nimen uudelle lajikkeelle vuonna 1930. Myöhemmin 1949 hän esitteli myös omalla nimellään uuden lajikkeen, mutta siitä ei tullut läheskään yhtä suosittu kuin Elsasta. Minusta Henry näyttää oikein mukiinmenevältä (https://green-works.nl/en/search/?q=Henry+Sass).

      Poista
  13. Edellä esittelit heinäkuussa juhlavan kauniit pionit. Nyt patistan sinua vielä tuomaan esiin kuvia toisesta aiheesta. Käy lukemassa blogistani haaste, jossa haastan sinut mukaan pörriäiskuvaukseen! Aurinkoisia elokuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko, haasteesta! Täytyypä laittaa työn alle.

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!