2021-05-13

Kukintavuorossa

Niin se kesä tuli. Puutarha räjähti vehreyteen, koivuissa on pienet hiirenkorvat, nurmi on vehreää, tai sinistä, kuten meillä paikoitellen. Tuolla koitan koikkelehtia enimpiä tallomatta. Olisi jo kiire päästä vuohenputkea kurittamaan ja kukkapenkitkin voi jo lannoittaa, silla kalkki upposi maahan runsaiden sateiden myötä. Kuva on viikon takaa, nyt näyttää vielä värikkäämmältä.


Todella pitkään on kukkinut kevättähti, joka on tullut puutarhaani salamatkustajana. Nyt jo hieman haalistuneena se yhä loistaa yksittäisenä valopilkkuna, aavistuksen tuuheampana, ja useammalla kukalla. Siitä se vähitellen leviää.


Tuolla jossain vuohenputkien välissä kukkii kevätkaihonkukka. Sillä on kyllä osuva nimi. Kaihonkukka aloittaa kukintansa, kun kevään odotus ja kasvun kaipuu on kovimmillaan. Olen kerännyt sitä tähän yhteen paikkaan vielä tiiviimpien vuohenputkikasvustojen seasta. Pakko on tehdä vuohenputkelle temput ja haudata se pimeyteen, paksun sanomalehtikerroksen ja hakkeen alle. Mutta kaihonkukka on soma, pieni ja sievä maanpeittäjä, josta toivon keväistä suikertelijaa marjapensaiden alle.


Äidiltä sain "punaista" esikkoa viime kesänä ja innoissani istutin sen uuden pionipenkkini reunakasviksi. Nyt se kukkii, toissapäivänä yksi kukka oli auennut, nyt jo useampia. Reunustaa pääsee aurinko lämmittämään aamuisin ja hetken päivällä. Siinä esikolla tuntuu olevan hyvä paikka. Pinkki tuo minusta on, ja olin vähän pettynyt sävyyn. Samaa nimittäin on jo purppuraomenapuun alla, kovasti vartoen jakamista. Joten pinkkiä meillä on runsain määrin jatkossakin.


Äidiltä olen saanut myös valkovuokkoa. Sillä on tapana kukkia äitienpäivänä, tänäkin vuonna päivälleen avasi ensimmäiset kukkansa. Vuosien mittaan se on levinnyt. Kasvi ilmeisesti kasvattaa jonkin aikaa vahvaa juurakkoa ennen kuin alkaa kukkia. Tämä kasvoi aluksi syysleimun ja siperiankurjenmiekan välissä ja tuntui jäävän niiden jalkoihin. Siirsin valkovuokot joku vuosi sitten kiviympyrän viereen hieman matalampien kasvien seuraan. Samalla jaoin ne kahdeksi tuppaaksi. Tänä keväänä huomasin, että alkuperäiselle paikalle olikin jäänyt vielä versoja ja sielläpä onkin nyt uutta valkovuokkoa puskemassa maasta.


Kotkansiipisaniainen on pakko laittaa ryhmään "nyt kukkii". Minusta nämä ihanat kiehkurat ovat kuin kukkia, niin upeita ne ovat. Tuoreita, helakanvihreitä kiehkuroita suoriessaan saniaiset ovat kauneimmillaan. Niin keväisiä, niin ihastuttavia. Ja mikä vauhti niillä on. Saankin olla päivittäin näitä kuvaamassa, etten missaa hetkeäkään. Osan kasvusta jo menetin; viikko sitten ne olivat pienenä kruununa vain vähän maasta kohonneina. Välivaihe jäi tältä keväältä ikuistamatta.


Kesäpikkusydämien rivistö alkaa vähitellen punertaa. Tämä on puutarhani arkikasvi, niin hurmaava kuin se näin keväisin onkin. Minulla on sitä pitkä rivi tammen alla polun vieressä. Se kukkii ihan koko kesän, ja ehkä siihen siksi on tullut niin arkinen suhde. Kumminkin sen lehdistöstä ylös kohoavat kukat saavat vuosittain keväthuokauksen aikaiseksi. Täällä taas, kesä voi alkaa.

Jossain kommentissa taannoin valitin, etten saa kevätesikkoa kasvamaan puutarhassani. Nyt se on todistettu vääräksi. Nämä ovat ihan selviä kevätesikoita, vielä hyvin supussa hennon vaaleiden suojalehtien sisällä. Täytyykin varmistua, ettei taponlehti käy niitä liikaa lähentelemään. Tätäkin kohtaa puutarhassa täytyy siis vahtia kameran kanssa.


Mustalla sarviorvokilla on puutarhassani historia. Kylvin sitä talonvieruspenkkiin, kun se perustettiin, liki 20 vuotta sitten. Vähitellen siro orvokki taantui, jäi korkeampien kasvien varjoon ja hävisi. Vaan ei kokonaan. Sitä löytyy yllättävistä paikoista yksittäisinä taimina. Viime kesänä uudistin penkkiä, multaa tuli käänneltyä ja vähitellen mullasta alkoi kasvaa orvokkia. Jätin taimet paikoilleen ja nyt niitä kukkii siellä täällä ilokseni. Nämä ovat oikein syvän tummia, samettisia pikkukukkia.

Mitä aiot puuhastella tänään helatorstaina? Minulle tästä tulee puutarhapäivä!

 

 


12 kommenttia:

  1. Minulla on paljon esikoita ja ne ovat todella hurmaavia kevätkukkijoita. Ihanaa kun kevätesikot ovat alkaneet viihtyä puutarhassasi. Minäkin jaan esikoita ja vähän siirtelen kunhan ovat kukkineet. Valkovuokkoja minä taas yritän poistaa penkeistä mutta turhaan 😣
    Meillä kasvaa niitä ihan mahdottomia määriä muutenkin. Kevätkaihonkukkaa minäkin siirrän taas vähän rinteeseen ne ovat niin kauniita kulkiessaan ja peittävät myös maan tehokkaasti.
    Samoin pikkusydän rivistöä minä hieman jatkan täällä mökillä . Minulla on myös valkoista ja sekin on aivan ihana. Helatorstai meni osittain pihalla kukkapenkkejä kohennellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mukava kokeilla joku kerta kerrosesikoita. Varjopuutarhaan ne sopisivat todella hyvin, mutta taitavat olla aranpuoleisia.
      Minulle valkovuokko peittämässä metsänpohjaa oli etelään muuttaessani ihmeiden ihme. Toki niitä tiesin olevan metsissä, mutta että niin valtavasti. Nykyisellä asuinpaikalla se ei ole niin yleinen kuin sinivuokko, jota täällä on usein metsät sinisenään. Molemmat vuokot on aivan ihania.

      Poista
  2. Oi, miten ihanat siniset kukkalammet sulla on marjapensaiden alla!
    Nyt on ihan paras aika, joka päivä nousee jotain uutta ja kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kesken puuhien välillä pysähtyä skannaamaan kukkapenkki sentti sentiltä, ja aina jotain uutta on pulpahtanut pintaan.

      Poista
  3. Lämpö sai puutarhan kukkimaan ja luonnon vihertymään. Kaiken ihastelemisessa ja kevättöiden tekemisessä on pitänyt kiirettä, mutta mikäs sen mukavampaa.
    Pikkusydän on kaunis ja parasta on sen aikainen kukinta. Minulla sitä alkaa olla riesaksi asti. Kevätkaihonkukasta pidän kovasti. Sitäkin on helppo jakaa ja monistaa.
    Toivottavasti saat vuohenputket nujerrettua. Ehkä pitäisi alkaa syödä sitä, jos se helpottaisi eroon pääsyä. Vuosia sain olla rauhassa vuohenputkelta, mutta ihan viime vuosina se on alkanut hiipiä pariin paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Lämpöä on odotettu ja nyt saa sydämen kyllyydestä ihastella uutta kasvua.
      Vuohenputkessa on urakkaa joka kesäksi, niin viheliäinen se on. Välillä luulee sen taltuttaneensa, mutta niin vain nostaa päätään. Pitäisi vaihtaa kasvualustat paikkaan jos toiseenkin.

      Poista
  4. Sinulla on monta kaunista ja sitkeää kevätkukkijaa. Mustaa orvokkia meiltä ei löydy, mutta noita kaikkia muita kyllä. Kevätkaihonkukka on kiitettävän hyvä maanpeittäjä. Sitä joutuu kurittamaan joka vuosi, ettei lähde valtaamaan koko tonttia. Pitäisi taas käydä repimässä sitä esikoiden seasta pois, vaikka niiden yhdistelmä onkin hirmuisen suloinen.
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kevätkukkija on kaikki hyvin tavallisia. Vähitellen voisi hankkia jotain erikoisempaa, vaikka kyllähän nämäkin suloisesti ilostuttavat joka kevät.

      Poista
  5. Voi että, monia ihanuuksia siellä on jo kukassa!
    Minullakin helatorstai oli puutarhapäivä, vein tomaatit kasvihuoneeseen ja istutin perunat kasvulaatikoihin. Ja lopun päivää kuljeskelin pitkin pihaa ja ihmettelin avautuvien kukkien ihanuutta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hullu siivosin kasvimökkiä plus 27 asteen lämmössä. Kyllä tiesin siivonneeni. Oli annettava periksi ennen kuin tuli täysin valmista. Sain kumminkin kaiken krääsän huoneesta ulos ja tänään kasvit sisään. Tomaatteja en vielä uskaltanut maapenkkiin istuttaa, mutta saavatpahan ainakin valoa kyllikseen.
      Mullakin meni loppupäivä pitkin pihaa haahuillessa.

      Poista
  6. Nyt sitä kaivattua lämpöä sitten vihdoin saatiin ja kasvu ja kukinta käynnistyi kunnolla.
    Mukavaa ja auringonpaisteista viikonloppua. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan tässä ehdin olla ihan tyytyväinen, kun eilen satoi ja tänäänkin on ollut melko pilvistä. Ei ihan helteeseeen tikahdu =).
      Mukavaa viikonloppuapuuhastelua!

      Poista

Kiitos, kommenttisi on tervetullut! - Thank you, your comments are welcome!