Japaninhemlokki kasvaa meillä kahden timanttituijan tiiviissä välissä. Siinä ne seisovat kaikki kolme kuin vartiossa rajapuina tontin länsireunalla. Japaninhemlokkia istuttaessani en tosissani ajatellut sen kasvavan liki kolmemetrisen puun mittoihin.
Ennuste japaninhemlokin selviämiselle näillä leveyksillä ei ole kovin hyvä. Tähän asti onkin sujunut hyvin, sillä tuijien varjossa sen on ollut hyvä kasvaa ja varttua jo liki 20 vuotta. Sillä on ollut suoja keväiseltä auringolta ja pohjoisen tuulilta. Viime talven pitkäkestoiset pakkaset näyttivät kuitenkin japaninhemlokin sietokyvyn rajat. Ehkä myös naapurin kaatama vanha omenapuu keväisin lehdettömänäkin antoi aiempina vuosina hemlokille sen tarvitseman UV-suojan.
Japaninhemlokin neulaset ovat nyt paikoin surullisen ruskettuneet. Vihreitäkin neulasia puussa on ehkä puolet jäljellä, ja toivon puun selviävän koettelemuksesta. Jossittelu ei nyt auta, vaan silti jos olisin talvella kahlannut hankien läpi tontin rajalle, olisi alkava paleltuminen ehkä kiinnittänyt huomioni ja olisin voinut tarjota sille pakkaspeitettä purevimmilla keleillä, erityisesti kun pakkanen jatkui kireänä niin pitkään. No, tämä on nyt opittu kantapään kautta ja merkataan muistiin vastaisuuden varalle.
Jos tämä yksilö kuolee, aion hankkia uuden taimen, sillä niin paljon olen hemlokistani pitänyt. Siinä on jotain eksoottista ja havukasvina toisaalta hyvin tuttua. Verrattuna hento-oksaiseen ja tuulessa keveästi huojuvaan kanadanhemlokkiin, japaninhemlokki on tanakampi. Olenkin harkinnut viereisille tuijille pientä parturointia antaakseni keskellä olevalle japaninhemlokille tilaa ojennella oksiaan. Noin yleensä pidän puiden ja pensaiden muotoon leikkelyä luonnottomana, mutta tässä kohtaa pieni vartalokuuri tuijille on paikallaan. Täytyy nyt ensin seurata, miten pakkas- ja sädevammat hemlokilla paranevat.
Alkukesäisin japaninhemlokilla on viehättävät uudet neulaset oksien kärjissä. Ne erottuvat hyvin taustan tummia tuijia vasten kuin helminauhat. Alavinkkelistä kun katsoo, japaninhemlokin vanhempien neulasten pinta hohtaa hopeaa. Väri johtuu ilma-aukoista neulasten alapinnoilla. Kesän kuvatavoitteeksi voisi ottaa kuvata kasveja niiden alapinnoilta. Sitten kun kesä tulee...
Onko teillä ollut pakkasen aiheuttamia vaurioita puutarhassa?
Hemlokeissa on tavattoman kauniit neulaset ja tosiaan olemukset ovat jotenkin keveitä, tuossa sinunkin tanakammassa japaninhemlokissa. Vähän samaa kuin lehtikuusissa; ne eivät ole sellaisia pönäkän staattisia kuten havukasvit useimmiten.
VastaaPoistaToivottavasti hemlokkisi selviää ja tuottaa uusia oksia ja neulasia. Joillakin havukasveilla on hyvä kyky tuottaa uutta kasvua jopa vanhasta rungosta, kuten marjakuuset ja lehtikuuset. Hemlokista en tiedä, mutta pidän peukkuja.
Lähikuvat sen kauneudesta olisivat kivat sitten kesemmällä! Silloin vain kaikki kukat kilpailevat blogihuomiosta, niin puut tuppaavat unohtumaan.
Olenkin miettinyt, voisiko se kehitellä uusia neulasia tai oksia. Jäänyt vielä selvittämättä, mutta hieman epäilyttää, joten ei auta kuin toivoa paranemista.
PoistaYritän muistaa kuvata. Kesällä tosiaan tulee kuvanneeksi uutta kukintaa ja puutarhan vakioiksi muodostuneet kasvit jäävät huomaamatta tai taustaan.
Hemlokki on tosi kaunis ja upeaa. Hienoa, että olet saanut sen kasvamaan ja viihtymään liki kaksikymmentä vuotta. Kerroit, että hemlokissa on vihreitä neulasia noin puolet jäljellä ja sen perusteella uskallan sanoa, että puusi tulee kyllä selviämään ahavan aiheuttamasta vioituksesta. Meillä kartiovalkokuuset ovat myös saaneet osumaa ja ruskistaneet neulasiaan. Jopa melko varjossakin kasvava yksilö. Pitääkin tarkistaa onko varastossa vielä Havupuubalsamia.
VastaaPoistaKaikkea sitä onkin olemassa. Ehdottomasti pitää kokeilla. Oletko aloittanut suihkuttelun heti vaurion sattuessa vai odottanut maan sulamista? Kiitos hyvästä vinkistä! Harmillista on, etten osannut yhtään varautua ahavaan, kun hemlokkini on kumminkin jo "täysi-ikäinen".
PoistaOlen kyllä itse odottanut maan sulamista. Suihkutuksia olen antanut, omien kartiovalkokuusten saatua ahavavioituksia, pari kertaa kesässä.
PoistaKiitos neuvoista, Kruunuvuokko!
PoistaHemlokilla on selvästi ollut hyvät olosuhteet, kun se on noin pitkään viihtynyt puutarhassasi. Toivottavasti puu selviää ja jatkaa kasvuaan. Tuollaista meidän oloissamme erikoisempaa kasvia haluaa vaalia ja siihen kiintyy vankemmin kuin vaikkapa tavalliseen tuijaan.
VastaaPoistaTuijien suojassa on ollut hyvä kasvaa. Kun puu varttuu 10-senttisestä isoksi, siihen on vuosia aikaa tottua, jopa tottua niin että pitää sitä itsestäänselvyytenä. Aarre siitä on tullut.
Poista