Sininen matto vai sininen vyöry, lampi, noro, pilke, loiske, liplatus, tulva tai hyöky? Uhka vai mahdollisuus?
 |
| On sinililjan aika. |
Tasaista laajaa sinistä mattoa kudon. Itse vaikutan kudelmaan joskus tahallani, joskus huomaamattani. Sinililjan sipulit tekevät kyllä ahkeraa työtä, ovat hanakoita valtaamaan uutta tilaa jälkikasvulleen. Ne kasvavat siellä, mihin pahin kuuman kesän porotus ei osu, valitsevat mieluummin pensaiden aluset ja pihani kosteammat notkelmat. Ne kasvavat siellä, mihin muurahaiset niiden siemeniä kuljettavat tai sadevirrat vierittävät. Persoja ne ovat myös ravinteille. Miten mehevää lehteä sinilijat työntävätkään kukkapenkkeihin päästyään ja miten isoiksi siellä sipulit kasvavat, kun minä taas tarjoan taistelua nurmikon ja vuohenputken seassa. Kasvatapa siinä pienokaisesi!
 |
| Varjossa ja sateessa ollaan vielä nupullaan. |
Kadunvarressa poistin orapihlaja-aidan juurelta vuohenputkia parahiksi sinililjojen kypsyvien siementen aikaan. Ajattelin saavani tiiviin maton aikanaan jaettavaksi pitkin puutarhaa. No, tuli tavallista reilumpi kaatosade, vesi valui virtanaan pitkin katuojaa. Kului jokunen vuosi ja ojanpohja alkoi kukkia sinisenään. Väärä suunta, ihan päinvastainen!
 |
| Mukava alamäki herukoista eteenpäin. |
Sinimaton pitäisi polveilla tontin laidasta toiseen, hieman mutkitellen, mutta laajana virtana. Näin olen kaavaillut, mutta ohjaus on hakusessa. Itse tallon maan tiiviiksi kulkureiteilläni, välillä teen kukkapenkin keskelle virtaa, toisinaan en malta katsoa kuihtuvia lakoavia kasvustoja ja odottaa riittävästi siementen kypsymistä ennen leikkaamista. Virtani on nyt satunnaisina lämpäreinä muurahaisten poluilla, noro siellä puro täällä. Vaan jos ne viivotinsuoraan yrittäisin pakottaa kulkemaan ja toivoisin niiden kukkivan yhtä aikaa auringossa ja varjossa, kuivassa ja kosteassa, ylä- ja alamäessä, niin olisihan se liikaa vaadittu. Soljukoon, eläköön ja kasvakoon minun sininen kevätpuroni siellä missä luontevimmin elämä sujuu.
 |
| Rajat kateissa |
Kukkapenkki tai kivinen polku ei niiden leviämistä estä. Uudet penkit täyttyvät pian keväisin ohuen ohuista sipulinlehdistä, vahvistuvat muutamassa vuodessa kukkiviksi sipuleiksi ja sen jälkeen alkaa valloitus. Tulva kohtaa kukkapenkkiä ja sitten on vain päätettävä nauttiiko sinisestä kajosta vai mieluummin mullan sävystä. Täytyy päättää, menenkö tallaamaan ja kanttaamaan rajaa nurmikon ja kukkapenkin väliin, kun oikeastaan kaikki kaunis sillä hetkellä on uuden kukkapenkin reunan ulko-, ei sisäpuolella. No, onpa sinililjaa kivipolullakin tammen alla. Poimin polulta pienen kimpun maljakkoon joka kevät, että eivät juuri siihen kohtaan enempää siementäisi.
 |
| Polku vasemmalla, oletan. |
Jos elän vielä toisen neljännesvuosisadan tällä tontilla sinistä mattoa kutoen, ehkä vastakkainen tonttiraja tulee saavutettua. Jo nyt ovat sinililjoista urheimmat soturit ylittäneet reilusti tontin keskivaiheen. Ne saisivat kyllä sivuuttaa viljelyslaatikkoni. Onneksi eivät osaa kiivetä laatikon laidan yli, elleivät liittoudu muurahaisten kanssa safkaa-sulle-tilaa-mulle-periaatteella. Laatikoiden ohitse voisivat soljua, ja siitä tontin laitaa kohti itää. Kun saan ison omenapuuni kaadatettua pois tieltä, oi miten soma reitti siitä rakentuisikaan…2050?
 |
| Pikkujasmikekin herää kevääseen. |
Voi miten ihana idänsinililjojen valloitus sinulla siellä onkaan meneillään! Ja tapahtunutkin jo. Tuollaisesta sinimatosta vain haaveilen, kun idänsinililjat ovat pikku pisteinä siellä täällä. Onneksi vähän joka puolella tonttia jo nykyään.
VastaaPoistaOnneksi ne avustavat voimiensa mukaan, ja kun alkuun pääsevät, niin vauhti kiihtyy. Ajan myötä huomaat pieniä sinisiä pisteitä yhä enemmän pitkin pihaa.
PoistaSiellä onkin todellinen scillameri. Meilläkin ne levittäytyvät oman tahtonsa mukaan nurmikolle, mutta kukkapenkkeihin en niitä mielelläni päästä, vaan kaivan sipulit ylös ja istutan norjanangervoaidan juurelle. Sinne onkin vuosien aikana siirtynyt melkoinen määrä sinililjan sipuleita.
VastaaPoistaKukkapenkit tuntuvat olevan niille mieluisia paikkoja. Saavat olla siellä rauhassa, ei ruohonleikkuri aja yli (toivottavasti), ravinteita riittää eikä tarvitse kilpailla nurmikon kanssa. Sinililjoja on niin kamalasti, etten saisi edes kukkapenkkejä puhdistettua niistä. Oikeastaan ne eivät häiritse, ellei ole ihan matalaa muuta kukkivaa penkissä. Nämä kukkivat aikansa ja viheriöivät toisen hetken siementen kypsymiseen asti. Kun koittaa aika kuihtua, on muu kasvillisuus peittänyt ne jo aika hyvin.
PoistaOi, tuo tavoite johon en kyllä tule pääsemään. Mutta yritetään ja kannustetaan, jospa edes lätäköllisen saisin.
VastaaPoistaEn varmaan olisi tässä vaiheessa pihan valloitusta ellei edellinen omistaja olisi tehnyt osansa. Kun tänne muutettiin, hän sanoi, että keväällä sitten odottaa sininen yllätys nurmikolla. Unohdin asian talvella, ja olihan se aikamoinen yllätys. Voi, miten olin siitä mielissäni. Ja nyt se on levinnyt vähän enemmän.
PoistaSaat varmasti lätäköllisen ja sitten enemmän. Pieni kosteus maassa keväisin ja siitä ne lähtee.
Vau, mitä sinistä merta! Naapurin sinistä kukkamerta aikoinaan kattelin ja sitte tiätysti ittellekki halusin. Ny jo joltaki rupiaa näyttämähän - ainaki paikkapaikoon.
VastaaPoistaLämpäreitä välillä mietin, että leviävätkö ollenkaan. Sitten kun vertaa edellisten vuosien kuviin, niin onhan ne valloittaneet taas hyvän laikun. Kiva kuulla, että sinullakin pukkaa sinistä.
PoistaIhanasti kerrottu tarina sinisestä kudelmasta😊
VastaaPoistaKiitos, Liisa. Taidan kirjoittaa niistä joka vuosi jossain muodossa. Sinililjat ovat puutarhani kukinnassa kevään kohokohta.
PoistaBlue carpet - hiljalleen toteutuva haave täällä meilläkin ja ihanan kestäviä ovat siemenvauvat, nukkuvat maassa vuosikymmenen jos toisenkin herätessään sitten paikassa jossa miellyttää kasvaa - tykkään kovasti! Meillä posliinihyasintti ja corydalikset ovat samassa juonessa mukana ja Arno Kasvin yhdessä jutussa oli että tällainen matto pitäisi olla jokaisessa puutarhassa auttamassa kevään ensimmäisiä pölyttäjiä!
VastaaPoistaSinililja todella on kestävä. Minulla on posliinihyasinttia ja talventähtiä kukkapenkissä, ja jokunen krookus. Tuollainen sininen matto on niin ihanan tuoksuvakin, sellainen hento liljan tuoksu. Kun olisi edes vähän lämpimämpää, niin pääsisivät pörriäiset nauttimaan tarjoilusta.
PoistaLuinkin juttusi kevätkukkasista taannoin. Puutarhastasi löytyy vaikka mitä!
Kaunista sinistä liplatusta! Meillä scillat saavat levitä vapaasti ja kannustan niitä siihen. Löydän aina uusista paikoista pieniä sinisiä pisteitä, joko muurahaiset tai minä olen vienyt niitä - perennoja jakaessa usein tulee pieniä scillan siemeniä tai sipuleja mukana.
VastaaPoistaKiitos, Päivi! Sinililjat tosiaan lisääntyvät paljon. Yhdessä siemenpallukassa saattaa olla kymmenkunta siementä ja veikkaanpa, että itämisprosenttikin on aika kova. Eri asia sitten on tuleeko vahingossa myllättyä, osuuko kuivaan tai kovaan kohtaan itämään. Isoimpia sipuleita minäkin olen kukkapenkeistä siirtänyt muualle kukkimaan ja taas tuottamaan uutta siementä.
PoistaNämä tosiaan valloittavat alueita ihan oman päänsä mukaan;) Mutta kauniita puroja ja lammikoita tekevät!
VastaaPoistaSanopa muuta! Vähitellen ne siitä laajenevat, ja ovathan pienet mutkittelevat purotkin tosi kauniita.
PoistaUpeat siniset matot sinulla. Omani ovat vasta alussa. Kokeilen erilaisia paikkoja, joihin niitä istutan ja ne saavat valita, minne kulkevat. Ja nehän kulkevat. Pihalla joutuu kulkemaan nenä maassa, ettei tallaa niiden alkuja.
VastaaPoistaKiitos, Maija! Ovat hyviä lisääntymään. Joku vuosi menee aina saada ohut ruohonkorsi kukkivaksi, mutta sen jälkeen ne alkavat lisääntyä moninkertaisesti. Keväällä minäkin suoritan epämääräisiä pitkiä harppauksia ja sipsutuksia nurmikolla kulkiessani, sivulliset saattavat ihmetellä. =)
PoistaSinulla on selvästi taitoja maton kutomisen suhteen . Minä en ole koskaan ollut matonkutoja vaikka kyllä täälläkin sitä mattoa löytyy.
VastaaPoista