Talvilomalla on aikaa, ja totuttuun tapaan lomalle osuu kevään kylmimmät aamut. Olen näitä talvilomia venyttänyt milloin mihinkin kohtaan kalenteria, vaan kummasti lämpö karkaa edelliselle tai seuraavalle viikolle. Mitäs tuosta, kevätmielellä voi puuhastella sisälläkin. Ja johan hieman ehdin aloittaa parilla edeltävällä erityisen lämpimällä viikolla puutarhan puolella.
Paljon on tekemistä, sillä syksyllä hanskat tippuivat niille sijoilleen ilmojen viimein kylmettyä. Huomaan, että pitkä lämmin syksy ei auttanut ennakoimaan. Verkkoja virittelin vasta sitten, kun elämäni ensimmäiset Austinit oli maisteltu. Tai vasta nyt keväällä huomaan istutettavaksi tarkoitetut kevätvuohenjuuret ja koreanonnenpensaan yhä purkeissaan istutuspaikan vieressä. Liekö keltaisen värin sovittaminen puutarhaani viivästyttänyt päätöstä paikasta? Summassa paikalle istutetut ja syksyllä pitkään kukkineet keltaoranssit kesäpäivänhatut loistivat kohdassa suorastaan oudokkeina, saaden tukea väriinsä vain kuunliljojen jo kellastuneista lehdistä.
Myöhemmin ymmärsin keltaisen ujuttautuneen alueelle aikoja sitten. Maassa on luikerrellut suikeroalpia jo alkujaankin, taustalla kiemurtelee hennon keltaisin kukin tuoksuköynnöskuusama, ja hieman kauempana paikan edessä kukkii hetken keltakukin muuten niin tummahipiäinen ripsialpi ’Firecracker’.
Mutta tekemisiin. Nurmikolta olen saanut enimmät tammenlehdet haravoitua kuivilta paikoilta lehtikompostiin. Varjossa ja alavammilla kohtaa maanpinta on vielä liian kostea raaputettavaksi. Kukkapenkit ovat tammenlehtien peitossa, ja saavat ollakin. Kevään myötä rapsakat lehdet on helppo murskata. Siitä olen iloinen, että kevät kuivatti sinililjojen kasvupaikat nurmikolla ennätysaikaisin, niin ne eivät ehtineet puskea piippojaan lehtimassan läpi, kuten useina keväinä käy.
Pari kukkapenkkiä olen ennättänyt silputa talventörröttäjistä, mutta vielä on runsaasti ruokoa ja kortta pystyssä ja kenossa. Kaiken kaikkiaan siivottoman näköinen yleisilme, mutta penkki kerrallaan ne siistiytyvät. Jokunen krookus on ehtinyt raottaa kukkanuppujaan, sinililjat ja talventähdet odottavat lämpöä.
Talven ainoa kunnon nuoskalumi katkaisi ison oksan talon komeimmasta omenapuusta, jonka vaakaan kasvavia keskeltä osittain jo onttoja oksia olen huolestuneena silmäillyt. Kuormaa lisäsi oksan ympärille tiiviisti kieppunut köynnöshortensia, jonka kasvustoon nuoskalumen oli hyvä kerääntyä. Likusterisyreeniä hamuavan oksan olin aikonut muutenkin joko poistaa tai lyhentää kevään tullen, mutta nyt lähti pari muutakin oksaa samassa rytinässä. Aukkoa tuli näkymään, ja aukon tukkeet lojuvat nyt kiviympyrällä odottamassa seuraavia ajatuksia. Mitä sinä tekisit kahdella 4-5 metrisellä pätkällä köynnöshortensiaa, joka kaiken rytinän ja hivuttamisen jälkeen elää ja kukkuu? Omenapuun oksa katkesi minua rinnan korkeudelta ja hortensia on kieppunut jäljelle jääneen tyngän ympärille muodostaen jonkin sortin lähtöpisteen köynnöskaarelle. Silti supertukevaa köynnöstukea olisi haaveissa.
Oli siinä homma hivuttaa. Kapealla oksasahalla hinkkasin lyhyitä oksanpätkiä omenapuusta sitä mukaa kun keksin mistä suunnasta köynnöstä vioittamatta pääsen sahaamaan. Vinkkinä sinulle, joka lähdet samaan hullun hommaan: kuivalla säällä köynnöksen kiipimäjuuria ei mikään irrota. Odotin siis sopivaa hetkeä sateen jälkeen, ja silti oli sormivoimat koetuksella. Vaikka kiipimäjuuret ovat rungossa kiinni kuin sementti, on itse varsi erittäin hauras, joten sopivaa otetta voimankäytössä saa hetken hakea. Toinen lonkeroista retkottaa nyt osittain alle raijatun penkin päällä, loppupää maata vasten. Toinen kiehkura suunnistaa kohti orapihlaja-aitaa.
Rautapenkki on siis vallattu ja kahvihetket siinä saan hetkeksi unohtaa. Könyän toiseksi parhaimmalle paikalle rappusille kupposeni hörppimään ja kevättä silmäilemään.
Mitäpä kuuluu teille muille kylmän viikon sankareille?
Voi harmi, ettei osunut lämmin viikko lomaasi, niitä upeita kevätkelejä kun on piisannut vähän tavallista enemmän ja aiemmin tänä vuonna.
VastaaPoistaHuh, ei kuulosta helpolta hommalta tuo omenapuun ja köynnöshortensian symbioosin purkaminen!
Aina ei voi voittaa sään suhteen(kaan). Loma on kumminkin loma.
PoistaVielä kun sahata hinkkaa talven vetelöittämillä lihaksilla, oli kyllä käsivarret hapoilla. Joka suunnasta sai varoa nirhaamasta haaroja poikki. Mutta irtosi se viimein.
Nyt on kyllä tosi vaikea ennustaa lomasäitä, kun ihan hirveästi tuntuvat vaihtelevan. Köynnöshortensia tuntuu päättävän, että kun tässä kerran kasvan, niin tähän jään ikuisiksi ajoiksi. Oman hortensiani revin kokonaan pois seinän vierestä kolmisen vuotta sitten, ja edelleen saan rapsutella tiiliseinästä noita kiipimäjuuria ja kärhöjä! Sitkeästi lähtee myös uuteen kasvuun, kun toista vuotta kompostin viereen oli heitettynä, niin huomasin juurakon edelleen puskevan uutta silmua! Kylmää on kyyti tänään, jospa se tästä lämpiäisi pian!
VastaaPoistaTodella kylmää oli eilen, eikä ohuen lumikuuran peittämä saunan katto tässä ikkunasta katsoen lupaa tälle päivälle sen kummempia. Taitaa tulla koulintapäivä, mikä on oikein mukavaa.
PoistaHortensia on sitkeä kun vauhtiin pääsee. Istutuspaikkoja voisi kyllä harkita tarkemmin. Aivan ihanahan se on ollut keskikesän kukkineen omenapuun oksilla, ja vielä syksylläkin kaunis upean vaaleankeltaisine lehtineen.
Kevään säitä on tosiaan vaikia ennustaa. Toivottavasti saat kuitenki jotaki suunnitellusta tehtyä. On sulla huriakasvuune köynnöshortessa. Meillä kait kasvuympäristön äärirajoolla, navetan eruspenkinpääs sinnittelöö.
VastaaPoistaSää tuntuu osuvan aina kohdilleen, varasi sen mihin kohtaan kalenteria tahansa. Sisähommaa tiedossa, ainakin aamusta ennen kuin pahimmat kuurat sulaa. Vähintään happihyppelyllä täytyy käydä.
PoistaVanha hortensia ja hyvin rakas risukasa. Istutin sen heti tänne muutettuamme, eli ikää on nyt 25 vuotta. Juroi useita vuosia, mutta sitten lähti yhtäkkiä kasvuun ja oli puolivälissä puuta yhdessä kesässä. Nyt sillä on haaroja melkein joka oksassa, kummallakin puolen puuta ja kukkuupa vielä korkealla latvassakin. Kannattaa odottaa rauhassa kasvupyrähdystä, ottaa aikansa.
Komea könnöshortensia. On siinä ollu työtä irroittaa se ilman vaurioita.
VastaaPoistaKiitos Katja. Tärkeä kasvi tällä tontilla. Piti ihan laskea kymmeneen, etten kiukkuspäissäni ala repimään. =) Nyt vaan pitäisi keksiä, miten rohjakkeen saa fiksulla tapaa esille ja samalla pois tieltä.
PoistaNo jopas on ollut urakka sinulla! Melkoiset rungot on köynnöshortensiallakin. Enpä tiedä, miten sen saisi edustavasti esille nyt kun kiipeilypuulle kävi vähän köpelösti. Siinä lähellä ei kasva jotain muuta järeää puuta, johon hortensian saisi ohjailtua kasvamaan? Luultavasti itse katselisin sitä tämän kesän, sillä voihan olla, että rytäkässä on tullut vaurioita myös hortensiaan ja joku haara ei jaksakaan enää kukoistaa entiseen malliin ja joutaa sahata kokonaan pois.
VastaaPoistaHirmuisen kylmää on nyt ollut. Toivottavasti ennusteet pitävät paikkansa ja pian alkaa lämmetä kunnolla. Pääsisin minäkin vihdoin ihan kunnolla puutarhahommiin.
Homma oli. Siellä se vielä kenottaa niillä sijoillaan. Eilen katselin kuvakierroksella, että köynnöksen silmut on alkaneet turvota, joten elossa näyttää olevan. Alkoi pikemminkin huolestuttaa, josko se kohta alkaa juurtua kiinni kiviympyrään. Josta sitten miettimään, että maata myöten kulkeva köynnös ei olisi hullumpi, vaan vähän on hassussa kohtaa vaikka mihin suuntaan sen tuosta johdattelisi. Ajan kanssa, ajan kanssa.
Poista