Pari kuukautta sitten poistimme vanhan Bergius-omenapuun tonttimme etelälaidalta. Puu on seissyt paikallaan 50-luvulta ja palvellut meitä maittavalla sadollaan 25 vuotta. Erityisesti viime kesän ennätyssato oli lopulta sen turmioksi. Houkuttaa ja ojentaa saa, mutta omenaan ei sentään pidä hukuttaa. Tosiasiassa laho tuli vastaan ja pieni pelko, että joku päivä puu vielä rysähtää niskaan.
Valtavan kokoisen omenapuun palvelus on ollut monitahoista. Se on toiminut pesäpuuna usealle lintupariskunnalle ja ties miten monelle öttiäiselle. Paikallaan seistä töröttäessään se on tarjonnut näkösuojan meiltä naapuriin ja toisaalta naapurista meille. Se on toimittanut sateenvarjon virkaa runsaalla lehvästöllään ja päivänvarjona se on suojannut erittäin tehokkaasti ja laajalla alalla. Yhdessä naapurin vaahteran kanssa ne ovat muodostaneet suorastaan pimennysverhot ja viileyden. Onpa se estänyt pahimpia tuulenmyräköitäkin tunkeutumasta puutarhaamme.
Viime viikon myräkän jälkeen Bergiuksen puuttumisen huomasinkin. Miten ihmeessä loistojasmike on voinut kasvaa noin leveäksi parin kuukauden aikana. Mitä ihmettä sille on tapahtunut? Etäältä loistossaan kukkiva pensas näyttää ihan hyvältä, mutta lähempää tarkastellessa huomaa jasmikkeen ottaneen osumaa tuulesta ja sateesta. Vähitellen valkenee, että varjossa jasmike on hakenut valoa yhä ylempää ja nyt hennot tuulensuojassa olleet oksat ovatkin kovin huteria ja taipuvaisia. Lisäksi rankka sade on valunut suoraan sen hennoille oksille.
Komeasti kukkii loistojasmike, ihan täpötäynnä on sen oksat ihanasti tuoksuvia kukkia. Selvästi pensas on saanut nyt enemmän valoa ja pääsee oikeuksiinsa myös näkyessään. Bergiuksen helmassa siltä jäi etelän ja lännen aurinko näkemättä, idästä varjostaa naapurin talo. Pohjoisesta ei päivä paista kuin juhannuksena ja silloin taitaa oma talo heittää yöttömän yön varjonsa jasmikkeen ylle.
Tilanteen selkeä voittaja on hevoskastanja, joka sai tunkeilevan vanhuksen pois latvuksestaan. Nyt sillä on tilaa ojentaa oksiaan muuallekin kuin ylös. Kovin kapea ja korkea ruippana siementaimesta onkin kasvanut. Uudesta tilasta se kiitti kolmella elämänsä ensimmäisellä kukinnolla.
Ja sitten on tietysti maanrajan toiveajattelijat, vuohenkello ja vuohenputki. Niille tiedoksi, että trimmerin lanka on siistitty oikeaan mittaan, akut ladattu, sadekausi kohta loppuu ja eräs on kesälomalla. Ehkäpä lapio ja talikkokin osuvat pintaa syvemmälle, tässä kun on mukavasti etelään antava aurinkopaikka.
Näinhän se menee. Yhden ”tuho” on toisen voitto. Viereiset kasvit pääsevät nyt nauttimaan lisääntyneestä valosta ja kasvavat todennäköisesti kohisten uuden olosuhteen onnesta. Onneksi sinulla oli jo varalla kasvit tässä vieressä, ettei jäänyt iso aukko. Minä olen jännittänyt puutarhan reunoilla kasvavia valtavia kuusia, joita tähtikirjaaja on rusikonut ja kuivat latvat saattavat tippua alas tai puut saattavat jopa kaatua myrskyissä. Yhden tällaisen kuusen lähistölle istutin keväällä tammen taimen. Toivon, että se ehtisi juurtua ja aloittaa kasvun, jotta mahdollinen kuusen poistuminen toisi aikanaan tammesta uuden kauniin kiintopisteen silmälle.
VastaaPoistaPaikka on ollut hyvin tiiviiksi kasvanut. Alueelta lähti vuosi sitten kriikuna ja nyt tämä. Vieläkin vähän arveluttaa, mitä siihen istutan vai nautinko avarasta tilasta. Toivotaan, että tammesi juurtuu nopsaan. Vanha kuusi antaa sille suojaa nyt alkuun.
PoistaHih, vuohenkellon ja vuohenputken puntit jo tutisevat noista uhkauksista. Nyt saavat vieruskasvit kasvaa entistä kauniimmiksi ja sinulla on uusi työmaa, toivottavasti mukava ja helppo kaivaa.
VastaaPoistaNämä kaverukset yritän nuijia heti alkuunsa. Nyt kun saavat valoa ovat ihan täpinöissään kasvamaan ryteiköksi. Saapa nähdä miksi kaivaminen muuttuu. Tasan varmasti siellä on muutamakin vahva ja sitkeä juuri kannosta joka suuntaan. Kunhan enimmät rikkojen juuret saan pois, niin sitten voisi peittää toviksi.
PoistaVanhasta luopuminen on aina vaikea paikka. Äkkiä uusiin näkymiin tottuu ja mikä parasta, muut kasvit saavat entistä enemmän valoa ja tilaa.
VastaaPoistaKiva nähdä, mitä lomalainen työvälineidensä kanssa tekee uudelle aurinkopaikalle.
Joo, kaatamista olen miettinyt ainakin viisi vuotta ja lykännyt aina vaan. Teki kumminkin hedelmää vuosittain, eikä runkokaan heilunut vaikka kuinka yritti töniä. Kun sitten tuli keskelle runkoa lahon tekemä reikä, niin olihan se kaadettava.
PoistaSaapa nähdä. Rikat nyt ainakin pois. Kanto saa jäädä maahan, ja todennäköisesti peitän alueen ja hetken tuumaan. Tekisi mieli jatkaa viljelylaatikoita tähän suuntaan, toisaalta teivadelma ja pari karhunvattua odottaa istuttamista. Ne taas pitäisi saada jotenkin rajattua vesojen takia.
Ihan ensiksi vietetään aikaa hyvässä seurassa, vähän sukuloidaan jne.
Vanhan suuren puun poissaolo huomataan monella eri taholla ja sen sijaa yrittävät monet tavoitella aina pienimmästä suurimpaan! Vanha puu on ollut rakas ja kyllä sitä tulee ikäväkin joskus, niin monta funktiota tuollakin omenapuulla oli, mutta toivottavasti viereiset puut ja pensaat ottavat vastuun pihan varjoista ja suojaamisesta tuulen tuiverrusta vastaan. Toivottavasti lomalainen saa nauttia lomastaan täysin rinnoin trimmerin kanssa sekä ilman!
VastaaPoista