Vuodenvaihde tuppaa olemaan tavoitteiden asettamista,
valintojen pohdiskelua ja päätösten tekemistä tuleviin hankkeisiin.
Puutarhan kannalta viime kesä meni pipariksi, haihtui
savuna ilmaan. Kyllä puutarhassa oleilin, mutta kesä ylsi ymmärrykseeni asti
vain hetkeksi. Kuvasin aiempaa vähemmän, kirjoitin vielä vähemmän. Suunnitelmat
puutarhaani eivät toteutuneet, useimmat perennakylvökset epäonnistuivat, oli
kylmää ja pilvistä, satoi ja tuuli, oli kuivaakin.
Myllerrystä ja tuhoa sain kyllä aikaiseksi. Puita ja
pensaita on kaadettu, osa on vielä torsona tai juurakot kaivamatta ylös, kompostointialue on raivattu ja läjä kompostimultaa
odottaa tulevaa. Keskellä nurmikkoa lojuu kasa paksuja omenapuun runkoja. Aiotut
kukkapenkkien uudistukset jäivät alkutekijöihinsä ja rikkaruohot leviävät niissä
edelleen.
Tekemistä siis riittää. Mistä alkaisin? Haaveissa siintää
edelleen kuivan paikan mehiläis- ja perhospenkit, ruusutarhaa tekee mieli, ajatuksiin
on syöpynyt säleikköön kasvatettujen hedelmäpuiden suojaama ryytimaa, varjon
viileää siimestä haluaisin jatkaa tammen ja syreenin välisellä alueella,...
Pahin ongelma on eri toimintojen sijoittelu sikin sokin. Varsinaista
oleskelualuetta ei ole, vaan pihalla istutaan mihin tuolit kulloinkin viedään. Marjapensaat
varaa koristepensaiden ja kukkaistutusten parhaat paikat. Pitkä kivimuuri
halkoo tontin ja saa toisen puolen tonttia näyttämään kuin alue kuuluisi
naapurille. Kerran naapurin ystävä tuli meille poimimaan marjoja, kun luuli pensaiden
olevan naapurin. =)
Kasvimaa on kaivettu saunan päädystä poistettujen
herukkapensaiden tilalle ilman reunarajausta nurmikkoon. Polttopuumme kuivataan
halkopinoissa samaisessa saunanpäädyssä, jonne kulkureitti luikertaa
vesitynnyrien ja kasvimaan välistä. Valkea kuulas ulottaa oksansa halkopinojen
ylle ja puun alla kasvaa linnun kylvämä piikkinen happomarjapensas. Oli siellä pari
karviaismarjapensastakin, ja kukkapenkki, ja ruohosipulia varjossa raparperin alla. Vielä on vedetty pyykkinarukin omenapuun ja saunan palotikkaiden väliin! Ja
sitten on hädin tuskin ruohonleikkurin levyinen kaistale nurmikkoa ennen rajaa
ja naapurin koiraverkkoa. Jos pääsen kasvimaan ja vesitynnyrien välistä, omenia
täynnä olevia oksia väistäessäni uhmaan vinoa halkopinoa kaatumasta ja viimein
nurmikaistaleelle päästyäni huomaan, etten mahdu kääntymään leikkureineni.
AAARRRGHH!
On olo, etten saa otetta tästä paletista. Ilmansuunnat on
sentään entisellään, mutta aurinko pääsee nyt porottamaan pihassa uusiin kohtiin
ja toisaalta tammi tulee varjostamaan aiemmin auringossa kylpeneitä alueita.
Täytynee kaivaa kirjat ja lehdet esiin ja etsiä pihasuunnittelun ABC:t, ennen
kuin ryntään sekoittamaan palettia enempää.
Näissä ajatuksissa parempaa suunnittelua, innokasta ja
antoisaa puutarhavuotta toivottaen!
