Pekan ensimmäinen - First apple - 第一苹果

Liki kaksi viikkoa sitten haukkasin elämäni ensimmäistä Pekkaa. Mehukas, raikas, lievän hapokas, makea ja rapea. Hmmm.

Two weeks ago I had my first bite of Pekka's fruit. 'Pekka' is our new apple tree. Still very young to make apples, but made one this autumn. I love it's burgundy colour, and the fruit tasted as sweet as its appearance promised.

两个星期前我尝尝了第一果实从Pekka。'Pekka'是我们新苹果树，和今年它结果一个苹果。我很多喜欢它果实的颜色。我想这个苹果特别甘为，一样我料想了。

Koko kesän olen käynyt uuden omenapuumme luona toivioretkillä. Ensin toivomassa, että kukat pysyvät puussa, sitten toivomassa, että kukat hedelmöittyvät. Seuraavaksi toivoin, että kolme raakiletta kasvaisi isoiksi ja kahden raakileen pudottua olen anonut, että se yksi ja ainoa saisi kypsyä valmiiksi omenaksi. Kypsyi.

Varovasti kävin kokeilemassa, joko irtoaisi kevyellä liikkeellä kannastaan. Ei irronnut. Ei irronnut seuraavassakaan kuussa. Pihkat. Eletään syyskuun loppupuolta, kun viimein päätän ottaa omenan, oli kypsä tai ei. On nimittäin toinenkin ottaja; ampiainen. Jostain ne vaan tietää, milloin on omenassa makeus huipussaan. Ison kolon oli jo nakertanut!

Punainen väri tunkeutuu syvälle hohtavan valkean hedelmälihan puolelle. Sisällä on kaunis Marianne-raita hedelmälihaa koristamassa.

Viimeaikainen viehtymykseni syviin burgundinpunaisiin sävyihin saa lisää pontta Pekan hedelmien uskomattoman tummasta pinnasta. Jos yksi omena saa näin raiteiltaan, mitä onkaan korillinen joskus tulevina vuosina?

Karvaisen posken syvä hymykuoppa. Tästä tulee hyvälle tuulelle.

Mukavaa lokakuuta! Tervetuloa blogini lukijaksi, Pauliina, blogista Kukka & kaali.

#Kivinaamat

Kun mielikuvituksella höystää, alkaa kivikin puhua. Kuusi puolituttua kertoo puutarhastaan.

Ismo Kajander: No, meillä on naapurin kanssa sellainen yhteinen projekti saada enemmän puita meidän pihoille. On siinä muitakin mukana, yhdessä tehdään, pidetään puutarhajuhlat ja istutaan iltaa. Yhdistysmiehiä katu puolillaan, saadaan vaikka mitä aikaiseksi. Kuten ne hidasteet tuohon tielle viime kesänä.

 

Eevi Mäkilä: Jaa mulla suunnitelmia vai? Ei mulla, mites mulla? Eihän sinne ryteikköön kukaan tohdi. Hämärissä pelottaa. Sydänalasta ottaa, kun livahdan portilta talolle ja pikaisesti sisään. Siilit tuhisee ja naakat pitää elämää.

Sanni Juuka: Pärinää ja porkkanaa ei puutu, ja omenia tulee kans. On käännetty puolet tontista viljelyyn ja toinen puoli tuottaa hedelmät ja marjat. Posket pullollaan rouskutetaan syksyn satoa.

Kalle Kujala: Puutarhani jakautuu kolmeen osaan: varjopuutarha, havupuisto ja oleskelualue. Meillä on pitkät perinteet suvussa ja onhan se siten jo velvollisuus kantaa kortensa kekoon. Olen miettinyt, että kun minusta aika jättää, niin puutarha on hyvässä kunnossa nuoremmille.

Sylvi Saariaho: Tjaa. Sitä mitään erikoista. Ihan tavallinen piha. Keväällä narsissit ja imikät, kesällä kellot ja syksyllä alastonimmet. Siinä välissä kärhöt ja ruusut ja pionit ja iirikset ja leimut ja kuunliljat ja joriinit ja maksaruohot ja keijunkukat ja liljat ja malvat ja...

Veijo Väyrynen: Kyllä meillä on kaikkea. Minä puusta nikkaroin, mitä osaan. Akka se häärää päivät pitkät puutarhassa. Komiat on kukkapenkit, ja värikkäät. Kyllä siinä silmä lepää. Akassa ja kukissa.

Selvästi laitoin sanat heidän suuhunsa, mutta menikö sinnepäinkään?

Leikkimielinen tehtävä
Sailalle blogiin Saaripalsta,
Navettapiialle blogiin Navettapiian puuhamaa ja
Susannalle blogiin Förmaaki ja puutarha.

Nappaa näistä mieleisesi kivinaama ja rustaa uusi kuvitelma puutarhasta. Vai löytyykö omasta puutarhastasi ikioma kivinaama tarinoineen? Toki muutkin saavat osallistua. Liitä mukaan tarinaan teksti #Kivinaamat. 

Reipasta syksyä!

Tervetuloa blogini lukijaksi, Piia Anneli, blogista Aamukastetta puutarhassa!