Voihan pioni! – Peonies! – 芍！

Jos kauneuteen voi pakahtua, niin viime viikolla sen on täytynyt tapahtua. Onnellisena kierrän kukalta toisen luo nuuhkimassa, huokaan ja jatkan seuraavan ihanuuden luo.

Peonies have been queens on past week. It’s been raining, but nothing can take away their beauty. 芍是前个星期的后。下雨了，不过没有东西可以占它们的姿。

Montaa pionia ei pihallani kasva, mutta lumoa on ollut kerrakseen. Jatkuva sään epävakaisuus on kiusannut ihastelua. Harmittaa löytää kullannuput veden painosta maata kohti retkottamassa. Näin kävi tukemisesta huolimatta.

 

Erityisesti Edulis superban tämänvuotinen odotettu ennätyskukinta päättyi lopulta lukuisaan määrään roskiin leikattuja homeisia nuppuja. Myös kasvuston keskeltä olen joutunut leikkaamaan kokonaisia versoja homeen takia. Jatkuva kosteus ei tee hyvää 60-vuotiaille pehkoille.

Uusi, muutama vuosi sitten istutettu Marchal MacMahon, avasi ensimmäisen kukkansa. Oletin sen olevan tummemman punainen. Ja vähän erimallinenkin kukinnaltaan… Täytyypä odotella seuraaviin vuosiin, josko on ollenkaan mitä piti. Ken tietää, niin kertokoon.

Festiva Maxima on kuningatar, kuten aina. Tämä muuttokuormassa mukana seurannut lähes parikymppinen vain kaunistuu vanhetessaan. Raikas tuoksu kiehtoo minua yhtä vahvasti vuodesta toiseen. Kukinnot ovat kestäneet pitkään varjoisella kasvupaikalla.

Hei Hao Bo Tao kukki tänä vuonna vaisummin. Sade sai sen kukat lakoamaan laajaksi kehäksi, vaikka viime vuonna perenna vaikutti hyvinkin tukevalta. Mutta kaunis se on, ja tuoksu on uskomaton sekoitus mausteita.

Tämän kesän yllättäjä pioneissa on Ewelina. Miten ylväästi se on kantanut kukkansa – leipälautasen kokoiset nimittäin. Ja kukkinut pitkään kestävin, vähitellen väriä muuttavin kukin. Olen siihen täysin hullaantunut.

Mukavaa sunnuntaita! Meillä muuten paistaa vaihteeksi aurinko.