Tällä erää tie on omenainen ja tuskainen. Niin paljon
kuin hyönteisravinnosta meuhkataan, ei mato suussa maistu, ei kiinnosta
proteiini omenamehussa, suorastaan kuvottaa. Kyllä suolisto sen kestäisi, mutta
nuppi ei. Tuskin maistaisin madon makua, vaan eipä huvita kokeilla.
Omena makaa toisen vieressä nurmella. Reittini
puutarhassa on paalutettu 50 litran säkeillä. 400 litraa, 350 litraa,… Eikö ne
lopu? Vanhat multasäkit loppuvat, mutta omenat ei! Saan viikonlopussa kerättyä
toisen puolen puutarhaa puhtaaksi omenoista, toinen jää seuraavaan kertaan. Puuvajassa
ruohonleikkuri odottaa turhaan käynnistystä.
Mikä onkaan tämä ketjureaktioiden sarja syysaikaan? Lehti-
ja risukomposti on tyhjättävä ennen omenien kippaamista kompostiin. Ainoa
verkotettu komposti on tietysti se, jossa maatuminen on vielä kesken.
Lehtikomposti siinä vieressä on valmis, mutta sen voin tyhjentää, kun olen
saanut tulevalta istutusalueelta nostettua sinililjan sipulit maasta. Kyllä
vain – ylös maasta – ei maahan, vaikka syksy onkin. En millään henno jättää
niitä multakerroksen alle, varsinkin, kun ajattelin laittaa erottelukangasta
väliin.
Olisko niin, että aika haaveet hautaa? Kaarran polulta kameran kanssa väljemmille vesille. Aurinko
kultaa keltaiset värit tarhapiiskussa, saniaisessa ja maa-artisokassa. Harmitus
haihtuu ja löytyy pari syömäkelpoistakin omenaa.
Täällä pihlajanmarjakoit ovat olleet omenapuiden riesana. Onneksi nuorissa puissa on omenoita niin vähän, että voi vaikka ruohonleikkurilla päräyttää pudonneiden yli.
VastaaPoistaSama öttiäinen täälläkin. Luulin saavani ennätyssadon, ja sainkin, mutta laatu ei ole kummoinen. Tänään lupasin pudonneet omenat metsästäjälle. Saa viedä peurojen ruokintapaikalle.
PoistaHienoa, että olet jo paremmassa kunnossa. Eilen kävin lukemassa blogiasi ja ihailemassa puutarhaanne.
Kaikesta huolimatta, tuo omenakuva on tosi kaunis :)
VastaaPoistaKiitos Tuulevi! Punainen omenankylki (rupinen ja reikäinenkin) saa hyvälle mielelle.
VastaaPoistaIhan sama täällä... pihlajanmarjakoi pilasi lähes koko omenasadon ja sitten iski muumiotauti. Muumiotautisia omenoita on sitten raijattu paikalliselle maankaatopaikalle ja osa sekajätteisiin, kun en halua niitä edes kompostoida. Osa omenoista sentään on ollut syöntikelpoisia ja todella hyvän makuisia ja niistä on tehty lähinnä smoothia blenderillä tai syöty ihan siltään.
VastaaPoistaMärkä alkukesä ja siihen päälle lämpö sai muumiotaudin itiöt varmaan lisääntymään oikein kunnolla. Helppo on itiöiden tarttua pihlajanmarjakoin rei'ittämään omenankuoreen. Hyvä, että osa säästyi syötäväksi.
PoistaEnsi vuonna, tai näiltä meidän tosi vanhoilta puilta vasta parin vuoden kuluttua, odotan taas vesi kielellä omenia.
Kiitos Between. Mukavia kysymyksiä. Palaillaan asiaan.
VastaaPoista